Hauskin seurapeli

Viime lauantaina vietimme ystäväpariskuntaporukkamme pikkujouluja. Ilta täyttyi lämpimän glögin tuoksusta, joulutorttujen mussuttamisesta ja iloisesta puheensorinasta. Naurun pirskahtelevaan iltaamme kuului oman seurapelin pelaaminen, joka on meillä muodostunut jo perinteeksi. Olemme nimenneet sen Mankeliksi (please, don’t ask me why:D) ja peli takaa monen tunnin räkäisen hulvattomat naurut. Hilpeän juhlasesongin kynnyksellä, ajattelin kertoa ohjeet sen pelaamiseen teillekin.

Olen oppinut pelin aikanaan tanskalaiselta ystävältäni. Ulkomailla vielä asuessamme, meillä oli tapana järjestää paljon illanviettoja melkoisen kansainvälisen porukan kanssa. Aika ajoin oli haaste keksiä peliä, missä kielimuurit eivät tulisi vastaan. Tämän pelin astuttua kuvioihin, eipä sitä paljoa muuta enää pelattu. Aikanaan esittelimme sen suomalaisille ystävillemme, jotka hekin olivat sitä ennen pelanneet. Tästä varmaan on paljon eri versioita, mutta nyt kuulet meidän. Sen pelaamisen et tarvitse muuta kuin kaksi isoa kulhoa, nipun paperia, kyniä, ajastimen ja ystäväporukan, joka nauttii hyvästä huumorista.

Peli pohjautuu Aliakseen, mutta on vielä hauskempi, koska tässä kilpailijat keksivät selitettävät sanat itse. Selitettävä asia voi olla mitä vain maan ja taivaan väliltä. Ne voivat olla tekemistä, tuttuja ihmisiä, julkkiksia, tavaraa, paikkoja jne. Yleisenä sääntönä kuitenkin se, että kaikkien osallistujien tulee sana tietää. Hauskimmat sanat ovat yleensä ne, jotka ovat tavalla tai toisella sisäpiirin omia vitsejä…

Aloittakaa jakamalla kaikille osallistujille 10 tyhjää paperinpalaa, joihin jokaiseen kukin saa keksiä omat sanansa. Kun kaikki ovat valmiit, taittakaa ne ja heittäkää samaan isoon kulhoon. Peli voi alkaa!

Seuraavaksi jakautukaa kahteen joukkueeseen. Meillä mennään aina kokoonpanolla tytöt vastaan pojat (pariskuntaporukka kun on). Nyt ryhmät alkavat vuorotellen selittää sanoja joukkuelleen. Myös joukkueiden selittäjät vaihtuvat vuorotellen ja muut joukkueesta arvaavat parhaansa mukaan. Tavoitteena on pystyä selittämään kulhosta niin monta sanaa, kun minuutin aikana suinkin vain ehtii. Jos sanan joutuu ohittamaan, tulee siitä joukkueelle miinuspiste. Joukkue saa minuutin päätteeksi niin monta pistettä, kun on onnistunut minuutissa joukkuelleen selittämään. Mikäli aika loppuu kesken selityksen, saa kilpaileva joukkue ottaa osaa arvailuun (eli suoraan huutamiseen). Näin toinen joukkue voi ryövätä viimeisen pisteen vuorossa olleelta joukkueelta. Koko pelin ajan kirjuri kirjaa ylös vuorojen pistesaldon.

Ensimmäinen selityskierros päättyy, kun kulhosta loppuu selitettävät sanat. Tämän kierroksen selitetyt laput on laitettu toiseen kulhoon, joka odottaa seuraavaa kierrosta. Toinen kierros toimii muuten ihan samalla periaatteella, paitsi että selittäjä ei saa selittää sanaa kuin yhdellä sanalla. Koska sanat kävivät tutuksi jo ensimmäisellä kierroksella, on tämä mahdollista. Melkoista arvailua, mutta toki selittäjän elehtiminen on salittua. Toista kierrosta käydään taas niin pitkään, kunnes kaikki sanat on arvattu tokan kerran.

Tämän jälkeen alkaa viimeinen kierros, joka on pantomiimia. Nyt joukkueet selittävät tiimiläisilleen vuorotellen näitä aiemmista kierroksista tuttuja sanoja ääntäkään päästämättä. Vain näytteleminen on sallittua. Mikäli selittäjä puhuu tai ääntelehtii, tulee siitä miinuspiste ja hänen on siirryttävä seuraavaan sanaan. Mogattu sana menee takaisin vielä arvattavien sanojen kulhoon, eikä hän saa muille yrittämäänsä sanaa kertoa.

Kolmas kierros päättyy, kun kaikki kulhon sanat on taas arvattu. Nyt on aika laskea pisteet yhteen ja julkistaa voittaja!

Meillä naurettiin lauantaina taas niin räkäisesti, että vieläkin kikattelen. Jotenkin aina näissä onnistuu tulla niin hauskoja juttuja ilmi, että seuraavan viikon hymyt on taattu. Niin ja hymyilyttää sekin, että tytöt voitti. Taas. Good luck next time boys! You are gonna need it. ;)

Onko tämä peli sinulle tuttu? Vai onko sinulla siitä joku hauskempi versio? Tai kenties osuvampi nimi?