Throwback Thursday
28.11.2013Nyt luvassa vähän erilainen postaus. Löysin laukun uumenista vanhan muistikortin, jonka tallenteelta löytyi kasoittain hymyn huulille tuovia valokuvia. Kuvia on jopa reilun neljän vuoden takaa (ennen Strictly Stylen aikaa). Osa on näkynyt blogissa, mutta suurin osa ei. Ilon lisäksi ne herättivät kaipuuta sekä onnen tuntemuksia siitä, että ollaan nyt kuitenkin tässä hetkessä. Olen onnekas. Niin paljon hyviä muistoja ihanien ihmisten kanssa.
Ensimmäiseksi kuva kesäisestä Helsingistä (olisikohan vuosi 2010?), milloin nämä karvahauvat olivat vielä tämän talouden ainoat vauvat.
Kesällä 2011 olin mukana Yves Rocherin mainoskampanjassa, missä testatiin meikkien vedenkestävyyttä heittäen vesi-ilmapalloja meidän naamaamme. Kaikkeenpa sitä on tullut suostuttua! :D En kadu hetkeäkään, sillä kuvausmatka Tukholmaan toi mukanaan paljon ihania tuttavuuksia. Vieläkin pidän yhtettä kuvassa näkyvän ihanan Christinan kanssa, jonka Passions for Fashion-blogi on yksi Tanskan suurimpia. Kuvausten lomassa sain tutustua myös YR:n kansainväliseen porukkaan, jotka olivat ihan huipputyyppejä. Maiju & Kristina, puss o kram till er båda! <3
Ja jonkin verran on muuttunut päivän asujen kuvaus! Nämä olivat ensimmäisiä Suomessa ulkona otettuja asukuviani kesällä 2011.
Vuoden 2010 joulu ja uusi vuosi vietettiin perheen kanssa Thaimaassa lomaillen. Myös jenkeissä asuva nuorin siskoni oli pääsyt kanssamme matkaan. Tänä vuonna ranskalainen sukumme lentää Suomeen ja suuntaamme Leville jouluksi. Myös nuorin siskoni pääsee tänäkin vuonna lentämään kotiin jouluksi!
Kun täytin 25 vuotta, järjesti kansainväliset ystäväni minulle silloisessa asuinmaassamme unohtumattomat yllätyssynttärit. Samppanjan huuruissa lauleskeltiin onnessamme Chris Brownin Dance Forever biisiä. Voi limusiinikuski raukka. Ryhmäkuvassa rakkaita ystäviäni tsekeistä, ruotsista, tanskasta, hollannista ja argentiinasta. Miss you girls dearly.
Suomessa ollaan asuttu jo puolitoistavuotta, mutta näiden naisten kanssa jouduttiin muuttmaan erilleen n.2,5 vuotta sitten. Välimatkasta huolimatta pidämme edelleen tiivistä yhteyttä facebookin, skypen, whatsapin ja instagramin kautta. Thank god for digital age! Mahdollisuuden tullen myös käymme visiiteillä toistemme luona. Yllä olevan kuvan italialaishollantilanen ihanuus on yksi parhaimpia ystäviäni ja tulee luoksemme visiitille todennäköisesti vielä tämän vuoden lopulla.
Kun vielä asuttiin kaikki samassa paikassa, teimme myös paljon reissuja yhdessä. Tässä muutama rakas nassu Berliinissä tyttöjenreissulla.
Näitä naisia on ihan jäätävä ikävä.
Kuvakätköistä löytyi myös tämä ruutu, missä siemailen onnessani Starbucksia Los Angelesissa. Mutta huomaatko silmieni värin? Käytin tuolloin vielä hyvin usein ruskeita piilareita.Varmaan moni blogiani pidempään seuranneista muistavat? Koska en tykkää värjätä hiuksiani, ajattelin saavani kaivattua vaihtelua sitten silmienväriä vaihtamalla. Urpo. Nyt en edes muista, koska olisin sellaisia viimeksi käyttänyt.
Ja yksi lempimatkoistani on siskoni kanssa tehty rentoutusreissu äitini luokse Espanjaan vuonna 2011. Syötiin hyvin, nautitiin säästä ja räpsittiin kauniita kuvia autenttisesta Alteasta. Yksi suosikkipostauksiani taitaakin olla “Si, mañana mañana” -postaus.
Ketkä muistaa lankutusboomin?
Minä ainakin. Ihan liian hyvin. Kiitos mieheni. Siinä oli Helsingin Tuomikirkon turreille taas vähän kikateltavaa.
Juhannus vuonna 2011. Ja kellään meistä ei ollut vielä lapsia. Ihmekkös jalka nousee :D On vähän erilaiset juhannukset olleet viime vuosina. Ihania muutoksia. Tosin samoissa maisemissa <3
Olisi pitänyt ehkä vähän enemmän nauttia siitä ajasta kun poika vielä pysyi siinä minne hänet laski… Sitä vaan malttamattomana odottaa seuraavia kehitysvaiheita. Nyt odotan innolla, että poika ryhtyisi puhumaan. Varmaan murrosiässä kiroan sitäkin. Ainakin jos on äitiinsä tullut.
Ja lopuksi vielä kuva meidän sisaruskatraasta viime uudenvuodenaattona. Enää pari viikkoa ja nuorin sisko lentää pariksi viikoksi Suomeen! <3
Tässä oli vähän erilainen postaus. Pintaraapaisu vanhojen kuvien viemänä. Olen todella iloinen, että olen kuvannut niin paljon viime vuosina, vaikka sekaan mahtuukin paljon “what the hell was I thinking” -todisteita.