Muuttouutisia

Rakastan Suomea. Maailmassa ei minusta ole parempaa paikkaa missä asua. Kuitenkin ensimmäisen kerran pakkasin laukkuni vuonna 2005, kun muutin Hollantiin opiskelemaan mieheni työn takia. Sitä seuranneet seitsemän vuotta olivat muuttamista paikasta ja maasta toiseen, sydäntä riistäviä hyvästejä ja uusiin paikkoihin sopeutumista, kunnes vuonna 2012 palasimme takaisin Suomeen juuri ennen esikoisemme syntymää. Suomessa asuminen on ollut taivaallista. En voi kyllin painottaa sitä, miten tärkeää ja ihanaa on asua perheen ja rakkaiden ystävien ympäröimänä. Mikä rikkaus. Nyt kuitenkin kolme vuotta ja kaksi lasta myöhemmin on taas laukkujen pakkaamisen aika. Uusi seikkailu on jälleen edessä. Meidän perheemme muuttaa Amerikkaan mieheni työn takia. Ja lähtö on vielä seuraavan parin viikon sisällä.

Rehellisesti voin todeta, että tunteeni ovat kovin ristiriitaiset. Vaikka pohjimmiltani olen äärimmäisen iloinen ja onnellinen tästä mahdollisuudesta ja mieheni yhden unelman toteen tulosta, toisaalta muuttaminen toiselle puolelle maapalloa pienten lasten kanssa tuntuu pelottavalta. Ei siksi, ettenkö tietäisi meidän löytävän sieltä paljon uusia mahtavia tuttavuuksia ja hienoja kokemuksia, mutta se on vain niin kaukana täältä, rakkaasta koti-Suomesta, missä asuu valtaosa rakkaista ihmisistämme. Meidän pojillamme on ollut niin suuri onni, että he ovat saaneet kasvaa monien turvallisten ja rakkaiden aikuisten ympäröimänä. Minäkin olen ollut onnesta soikeana siitä, että sitä on saanut halata sitä rakasta lähimmäistä sen sijaan, että lähettää niitä sanoin Skype-puhelun välityksellä. Kodin tekee ihmiset, ei paikka.

Muutoskohta on aina haasteellinen. Kaikki muuttomme ovat olleet minulle tavalla tai toisella tunteellisia. Vaikka sitä kyyneltä tirautetaankin, olen silti intoa täynnä menossa kohti uusia seikkailuja. Tällä kertaa tuplasti isomman perheen voimin. Ja eihän me tosiaan isossa Los Angelesin kaupungissa yksin olla. Onneksemme kaupungissa asuu paljon ystäviä ja tuttuja, monia vielä muuttamassa lähiaikoina lisää ja kirkkaimpana johtotähtenä siellä asuu minun nuorin siskoni. <3 Miten mahtavaa.

Joten melkoisen suuria muutoksia on täällä edessä. Blogin puolella pyrin kuitenkin siihen, että mikään ei muuttuisi – paitsi nuo asukuvien maisemat. Toki uuteen paikkaan asettuminen vie aikansa ja kun arki lähtee rullaamaan raiteillaan, sitä vasta näkee mihin rahkeet riittävät. Olen kuitenkin niin äärimmäisen kiitollinen siitä, että minulla on tällainen työ ja työyhteisö, jonka voin viedä mukanani. Te olette olleet monessa elämäni mullistuksessa mukana ja antaneet tukenne vaikeinakin hetkinä. Tuntuu kovin etuoikeutetulta, että vaikka asuinpaikka muuttuukin kauas Kaliforniaan, niin te kaikki ihanat ihmiset tulette mukana. Iso kiitos teille kaikista näistä vuosista ja toivottavasti tulevastakin vuodesta on tulossa mahtava – yhdessä <3