Q&A 1/3

MATKUSTELU JA ASUMINEN ULKOMAILLA

Missä kaikissa paikoissa olet matkustellut ja missä haluaisit vielä matkustella?
Mä en varmaan edes muista kaikkia paikkoja! Tässä ainakin jokunen: Kiina, Japani, Thaimaa, Venäjä, Viro, Englanti, Hollanti, Belgia, Sveitsi, Itävalta, Saksa, Espanja, Italia, Ruotsi, Tanska, Norja, Dominikaaninen tasavalta, Arabiemiraatit, Yhdysvallat, Kanada, Seychellit, Egypti…

Mikä on sun lempparein matkakohde?
Apua… Niitä on niin monia ja eri syistä. Esim. Dubai on ihanan helppo lasten kanssa ja varma aurinko painoi paljon vaakakupissa, kun vain kerran vuodessa pääsi lomalle koko perheen voimin. Ranska on siitä ihana, että siellä asuu suku ja siellä on niin paljon muistoja ihan lapsesta saakka. Toisaalta nautin aina, kun pääsen matkustamaan ihan uuteen paikkaan. Rakastan nähdä ja kokea aivan uusia paikkoja. Apua, riippuu niin paljon mitä matkalta haluaa. Olen pahoillani, en osaa millään antaa yhtä!

Oletko käynyt Venäjällä koskaan?
Moskovassa on tullut käännyttyä.

Missä matkakohteissa haluaisit ehdottomasti päästä vielä vierailemaan?
Niitä on monia! En ole vielä koskaan käynyt Etelä-Amerikassa tai Oseaniassa, joten sanotaan ainakin Brasilia, Argentiina, Australia ja Uusi-Seelanti. Argentiina ja Australia siitäkin syystä, että siellä asuu muutamia ystäviä ja olisi ihana nähdä heidän kotimaansa. Ja ehdottomasti myös Marokossa! Maan arkkitehtuuri on niin lumoavaa, että haluaisin päästä sinne kuvaamaan. Sama päätee myös Kreikan Santoriniin.

Mitkä maat tai kaupungit ovat sellaisia, joihin sinulla ei ole kiinnostusta matkustaa?
Ei taida olla mitään paikkaa, minne ei olisi minkäänlaista kiinnostusta matkustaa. Olen luonteeltani kovin utelias. Minusta on ihana nähdä uusia paikkoja ja ahmia uusia kokemuksia. Kaikki opettaa.

Missä kaikissa maissa olet asunut?
Suomessa, Hollannissa, Englannissa ja Amerikassa.

Mua kiinnostais tietää miten oot uusissa asuinmaissasi tutustunut uusiin ihmisiin/saanut ystäviä?
Aiemmissa paikoissa/maissa ystäväni olivat opiskelukaverita sekä mieheni työkavereiden puolisoita. Tänne muuttaessa kävi tuuri, että minulla oli kavereita, jotka täällä olivat asuneet aiemmin ja antoivat minulle jo ennen lähtöä kaikki upeat kontaktinsa. Otin osaa myös mm. suomikouluun lasten kanssa, jonka kautta tutustuimme moniin täkälaisiin ulkosuomalaisiin. Täällä asuvan tutun kautta sain myös vinkin, että Facebookista löytyy vaikka millaisia ryhmiä ulkosuomalaisille. Esim. täällä olen osallisena “Pienten lasten äidit Losissa” -ryhmässä. Myös puistoissa ollessa olen tutustunut lähistöllä asuviin perheisiin. Olen aina rakastanut tavata uusia ihmisiä. Onnekseni uusien ystävien löytäminen on tuntunut suhteellisen helpolta. Olen utelias. On ihana kuunnella ihmisten elämäntarinoita.

Oon aina välillä miettinyt, mutta en ikinä saanut kysyttyä, että mitä tapahtui teidän koiralle kun muutitte Jenkkehin? :D Ilmeisesti ette ainakaan mukaan ottanut, kun ei ole enää kuvissa näkynyt. Tää on kyllä tärkein kysymys ikinä… :D
Tähän kysymykseen olen tainnutkin kommenttoboksissa kymmeniä kertoja jo vastata. Joten kuule, et ole ainut joka asiaa on miettinyt! <3 Ikävä kyllä pitkän pähkäilyn jälkeen tulimme siihen tulokseen, että meidän vanhan rouvan on parempi jäädä Suomeen isäni hoiviin. Lentomatka tänne olisi saattanut olla niin isolle ja vanhalle koiralle liian kohtalokas koettelemus. Kun rouvamme on muutenkin niin täysin viehttynyt isääni ja heillä on jokin erityinen yhteys, päätös on osoittautunut loistavaksi <3 Hänellä on niin älyttömän hyvä olla siellä nyt tämän ajan. Täysi spa-loma rouvalle, jonka ei tartte lasten kiljuntaa kuunnella pieneen toviin :D Ikävä on, mutta tämä oli ehdottomasti oikea ratkaisu.

Voisitko kuvitella asuvasi muualla kuin pääkaupunkiseudulla Suomessa?
Voin. Kunhan on perhe mukana niin voin hyvinkin.

Kumpaan elämäntapaan ja -asenteeseen sulaudut paremmin amerikkalaiseen vai suomalaiseen?
Pakko sanoa, että pidän enemmän amerikkalaisten ystävällisyydestä. Suomalaiset kokee sen teennäisenä, mutta minä olen nyt jo tehnyt täällä monia kaveriperheitä sillä, että olen jäänyt puistossa / kaupungilla jutustelemaan. Tykkään yhteisöllisyydestä ja siitä, että muut ihmiset huomioidaan. Suomessa pitää syyttää säätä siitä, ettei se ole niin helppoa. Helppohan se on täällä jutustella kaupungilla niitä näitä kun ei sada paksua sorbettia vaakatasossa päin pläsiä. Mutta minusta meissä suomalaisissakin on potentiaalia! Kyllä minä Suomessakin juttelen aina lähikaupassa jonkun tutun kasvon kanssa tai huikkaan Kaivarin lenkkipolulla moikat tuntemattomalle ohikulkijalle. Usein vielä mulle vastataan iloisesti takaisin! :)

Millainen olisi unelmiesi koti ja missä se sijaitsisi?
Suomessa ehdottomasti. Vielä haluan asua pienten lasten kanssa keskustassa (niin helppoa), mutta tulevaisuudessa näkisin unelmakodin Kauniaisissa tai Espoossa (lähellä perhettä). Sellainen, missä voin tehdä ruokaa isossa valoisassa keittiössä, joka on kuin ison oleskelutilan sydän, minkä ikkunoista voin katsella takapihalla leikkiviä poikiani.

Minne aiotte asettautua miehesi uran jälkeen? 
Suomeen.

Milloin aiotte muuttaa takaisin Suomeen?
Mitä todennäköisimmin ihan lähivuosina.

Mikä on sinun lempipaikka Suomessa jos kotia ei lasketa?
Kauniainen. Lapsuuden takia. Siellä vartuin.

Haluaisitko asua aina keskustassa (Helsingissä) vai voisitko asua jossain muuallakin?
Nyt ihan pienten lasten kanssa haluan asua Helsingin ytimessä (niin helppoa kun voi kävellä kaikkialle), mutta lähivuosina todennäköisesti muutamme Espoo/Kauniainen/Knummi akselille.

Entä mitä teitte suomi-asunnollene kun muutitte Jenkkeihin?
Se meni vuokralle.

Asutteko omakotitalossa, rivitalossa vai paritalossa?
Omakotitalossa Jenkeissä. Kerrostalossa Helsingissä.

Minkä kokoinen teidän asunto on?
Tässä talossa on kolme makuuhuonetta. Meille, pojille ja vieraille yksi. Meille on tärkeää, että vieraita käy <3

Onko sinulla walk-in closet?
Ei täällä Jenkeissä. Suomessa on.

Oliko kotinne valmiiksi kalustettu?
Oli.

Viihdytkö enemmän Amerikassa vai Suomessa?
Molemmissa on puolensa ja molemmissa viihdyn vallan mainiosti. Toki Suomi on aina koti ja siitä syystä paljon rakkaampi.

Kerro 3 asiaa, mitkä on paremmin suomessa kuin siellä ja toisinpäin. 
Suomessa on loistava sosiaaliturva, puhtaampi luonto ja puhtaammat elintarvikkeet.
Jenkeissä (tai no Kaliforniassa) on parempaa sää, ihmisten ystävällisyys/yhteisöllisyys sekä ihmisten vahva itsetunto ja usko omaan osaamiseensa. Siitä meidän tulisi ottaa oppia, itseluottamuksesta, koska Suomessa todellakin on osaamista.

Onko sulla tarkotus matkata miehesi kanssa suomeen lomalle vaikka kiran luokse?
Aikaeron takia en pienten lasten kanssa voi tehdä Suomeen lyhyitä pyrähdyksiä. Ne olisivat liian raskaita. Tutuilta lapsiperheiltä kuullut, että Suomeen päin aikaeroon totuttelu vie ainakin yli viikon… Jouluksi tullaan kyllä Suomeen. Sekin on vasta ensimmäinen mahdollisuus, kun miehenikin voi Suomessa edes käydä.

Kuvaile muutamalla sanalla elämää kaikissa maissa missä olet asunut? 
Hollanti: monikulttuurillinen, helppo asua, perhekeskeinen
Englanti: perinteinen, luokkayhteiskunta, kohtelias
Amerikka: positiivinen, miellyttävällä tavalla ylpeä, mutta samalla rento
Suomi: turvallinen, rakas, rehellinen

Missä maassa on ollut helpoin elää?
Suomessa. Meillä on oikeasti kotimaassamme olleet asiat todella, todella hyvin. Suurella mielenkiinnolla täällä seuraan, mitä kaikkea tämä lama on tuonut mukanaan ja millaisia keskusteluita se on nostanut. Mutta jos Suomea ei lasketa mukaan niin toistaiseksi täällä Jenkeissä.

Moikka! Haluaisin kysyä miten muutot eri maitten välillä ovat sujuneet?Muutatteko kaikki huonekalut ja tavarat mukananne maasta toiseen vai miten olette muutot aina hoitaneet, tämä kiinnostaisi minua :) Asiasta voisi tehdä vaikka kokonaisen postauksen mikäli vastaus olisi liian laaja. Kiitos! :) 
Niissä on aina oma härdellinsä ja ne eroavat aina toisistaan. Asiaa riittäisi omaan postaukseen asti, mutta en ehkä tähän blogiin halua aihetta tuoda. Mutta Euroopassa muutellessa meni niin, että pistin aina kodin tavarat konttiin ja muutettiin seuraavan paikkaan. Mies paineli jo seuraavassa paikassa ja minä hoidit muutot. Jenkit olivat taas niin pitkällä, ettei haluttu kokonaista konttia sinne välttämättä kiikuttaa. Meilläkin todennäköisesti oli jenkeissä vain vuosi tai kaksi edessä, eli lyhyt aika. Siinä sitten laskeskeltiin mikä olisi fiksuin ja edullisin ratkaisu. Tuodako kontti? Ostaakko kaikki tavarat täältä ja vuokraa? Ostaakko kaikki tavarat täältä ja ostaa talo? Vuokrataanko kokonaan kalustettu talo? Oli todella vaikea löytää kivaa kalustettua taloa siinä ajassa, mikä meille annettiin (pari viikkoa!?!), mutta onneksi tärppäsi. Se oli helpoin, edullisin ja riskittömin ratkaisu. Ollaan oltu kovin tyytyväisiä tämänhetkiseen kotiimme. Päädyttiin siis vuokraamaan talo kalustettuna.

Oletko saanut Jenkeissä muista miehesi työkavereiden vaimoista ystäviä? Vietätkö aikaa heidän kanssaan?
Kyllä. Monista. Ja tehdään kaikenlaista yhdessä. Olisin mm. lähtenyt yhden jenkkiystäväni polttareihin Vegasiin viime viikonloppuna, jos mieheni olisi pystynyt jäämään kotiin katsomaan lapsia. Mutta se nyt olisi ollut harvinaista herkkua. Kaikki ovat täällä aivan ihania ihmisiä. Kuin pieni perhe, jotka pitävät toisistaan huolta. Meidät on otettu niin suurella lämmöllä vastaan.

Tähän mennessä ikimuistoisin muisto LA:ssa?
Disneyland ekaa kertaa pienten poikieni kanssa koettuna. En varmasti ikinä unohda. <3

OPISKELU, TYÖ JA BLOGGAAMINEN

Itseäni on aina kiinnostanut, että mitä olet opiskellut?
Opiskelin Hollannissa kansainvälistä kauppaa (BBA). Koko tutkinto oli englanniksi, mutta myös hollanninkieli oli välttämättömyys mm. työharjoittelun takia. Johtaminen oli pääaineeni.

Mikä oli haaveammattisi lapsena?
Poliisi! :D

Mikä oli sinun ensimmäinen työpaikkasi?
Olin n. 14-vuotiaana kesätöissä Maxi-marketissa Leppävaarassa. Purin lähetyksiä ja järjestelin hyllyjä.

Minkälaisia kesätöitä olet tehnyt?
Maxi-market oli ensimmäinen paikka, mistä sain oman palkan. Kävin siellä kaksi kesää. Sen jälkeen halusin tehdä töitä enemmänkin (kun sain) ja 16-vuotiaana aloitin ensimmäiset vakituiset työt kaupan kassalla iltaisin lukion ohella.

Minkälaisena näit ammatillisen tulevaisuutesi opiskeluaikoina ja entäpä millaisena näet sen nyt?
Olen aina pitänyt huimasti koulusta ja opiskelusta. Nuorempana olin todella urakeskeinen, enkä ollut edes varma haluanko esim. koskaan äidiksi. Kuitenkin mieheni tavattuani ja ulkomailla asuttuani arvomaailma muuttui. Vuosien saatossa minulle selvisi, että minulle kaikkein tärkein tulee aina olemaan perhe – ei ura. Koen äitinä olemisen ihanana ja perhe tulee olemaan minulle aina se tärkein, mutta kovasti minulla olisi vielä halua tehdä omaa uraa. Kun pojat tuosta hieman vielä kasvavat, saan enempi vapauksia päästä toteuttamaan myös itseäni.

Onko sinulla jotain suurta ammatillista haavetta tällä hetkellä mielessä?
Blogin aloitin osaksi siksi, että voisin joskus tulevaisuudessa kaupallisen alan muotiin / kauneuteen yhdistää. Toivoin nuorena ulkomailla asuessani, että sitten joskus Suomeen palatessani minulla olisi valmiiksi jalka oven välissä sekä tuttuja alalta, jotta voisin mahdollisesti uraa sen piirissä tehdä. Mutta miten sen tekisin, kun vielä joutuisin jonkin aikaa maailmalla asumaan? Sitten keksin aloittaa blogin. Olen niin onnekas, että se päätös on nyt jo poikinut niin paljon enemmän, kuin olisin koskaan arvannut. Blogia pitäessä olen innostunut erityisesti digimarkkinoinnista, sisällöntuotosta, valokuvauksesta ja koodauksesta. Voi olla, että syvennän vielä opintojani. Näkisin toimivani tulevaisuudessa sisältömarkkinoinnin parissa. Blogin pitäminen on avannut silmäni myös yrittäjyydelle. Näen erittäin todennäköisenä, että tulevaisuudessa perustan myös oman yrityksen.

Mikä oli nuorena/ teininä haave ammattisi ja valmistauduitko sitä varten joillakin tietyillä opiskelu/ aine valinnoilla?
Ihan nuorena halusin olla poliisi. Siitä haaveet etenivät ylikomisarion (Kuumapiiri oli lempisarja :D) kautta yleiseksi syyttäjäksi ja aikuisuuden kynnyksellä halusin oikikseen. Meidän lukiossa ei juurikaan ollut mahdollisuuksia valita mitään lakiopintoihin valmistavia kursseja. Mutta pian lukiosta pääsyn jälkeen tapamisen mieheni ja kohtalo vei minut ihan toiselle alalle.

Aiotko jatkaa blogia vielä pitkään vai onko blogin lopetus ikinä käynyt mielessä?
Blogin lopetus on monesti käynyt mielessä. Kaipaan uusia haasteita, mutta tällä hetkellä jo blogin tekeminen lapsiarjessa on ajallisesti haastetta kerrakseen. Maailmalla vielä muutellessa tämä blogi on ihana kanava koti-Suomeen, josta en halua luopua. Myös oikein ihana lisä lapsiarjessa, vaikkakin aika onkin sen takia kortilla. Varmasti jossain vaiheessa lopetan blogini, mutta vielä en tiedä koska. Se vähän jännittää. Koska en ole vuosiin ollut tilanteessa, ettei muka olisi mitään tekemistä…

Jos sinulla ei olisi tätä blogia, mitä luulisit tekeväsi työksesi?
Todennäköisesti olisin päätynyt henkilöstöhallinnon tehtäviin, jos en olisi keksinyt yrittää yhdistää kaupallista alaa ja muotia. BBAn opinnoissa on se hieno puoli, että se valmisti niin moneen ja minua kiinnosti monet alan alle lukeutuvat tehtävät. Blogi on taas opettanut niin paljon uutta alasta (uskokaa tai älkää, mutta blogin pitäminen ammattina opettaa niin paljon enemmän, kuin vain postauksien tekemistä) että nyt uusia kiinnostuksen kohteita on mm. sisältömarkkinointi.

Mitä töitä olet tehnyt ulkomailla asuessasi?
Hollannissa asuessani olin opiskeluiden ohella ensin harjoittelussa ja sitten assarina kansainvälisessä polkupyöräfirmassa. Toimin markkinatutkimuksien parissa, Pohjoismaat pääalueena.

Oliko töiden hankkiminen hankalaa/miten sait ne?
Itseasiassa meni yllättävän helposti. Skannasin paikallisia suurempia firmoja (niitä ei pienellä paikkakunnalla kovasti ollut). Kun tämän firman löysin pistin hakemuksen sisään ja nappasi. Kai suomalaisuuteni erotti minut joukosta.  Minut otettiin ensin avosylin vastaan harjoittelijana. Siitä oli sitten luonteva jatkaa. Sieltä jälkeen muutettiin Englantiin ja tulin raskaaksi. Onnekseni samaan aikaan blogista tuli työ. Kiitollinen olen, että Olivian porukka näki minussa potentiaalia ja lähestyi minua tällä mahdollisuudella.

Mikä on unelmiesi työ?
Unelmien työ on tällä hetkellä tämä blogi. Se, että pystyn matkaamaan maailmalla mieheni tukena ja pojat mukana, mutta samalla tehden töitä on mieletöntä. Voin olla kotona poikien kanssa sekä tehdä töitä samalla. Se on eräänlainen unelma ja siitä olen kiitollinen. Miinus on, että aikaa itselle ei juurikaan ole. Nukun todella vähän. Liian vähän. Tulevaisuudessa haluaisin ehdottomasti uusia haasteita. Kun pojat kasvavat vähän isommiksi niin löydän paikkani varmaankin muodin kaupalliselta puolelta. Mm. sisältömarkkinointi / sisällöntuotanto kiinnostaa suuresti.

Huh! Onpa näitä kysymyksiä paljon! Lisää vastauksia yritän julkaista vielä iltasella. :)