Q&A 2/3

PERHE

Miten tapasit miehesi?
Yhteisten ystävien kautta.

Minkä ikäisenä olet tavannut miehesi?
Tavattiin, kun olin 18-vuotias.

Miksi piilotelet miestäsi vaikka hänkin on julkkis?
En koe, että piilottelen häntä. En vain halua tuoda häntä työympäristööni. Koska sitä blogi minulle on. Hän on ehkä tunnettu omalla alallaan, ja minä ehkä omallani. Mutta emme halua tuoda meidän yksityiselämäämme kaikkien esille. Mieheni ei todellakaan ole mikään salaisuus, mutta en hänen asioitaan täällä “huutele”. Emme ole koskaan suostuneet yhteisiin haastatteluihinkaan, koska haluamme vetää rajan yksityisyydelle. Mielellään pidetään yksityisyytemme ja sen alle liittyvät asiat ihan vain lähipiirissä. Ja tämä linja vain on sopinut blogiini.

Missä olette tavanneet miehesi kanssa?
Yhteisten ystävien kautta. Helsingin Kaivohuoneella juteltiin ensimmäisen kerran.

Mikä on parasta parisuhteessanne? Entä yksi huono asia tai eriävyys toisissanne?
Yhteinen kunnioitus ja ihailu sekä sama arvomaailma ja elämänkatsomus. Suurin eroavaisuus on se, että mä olen aika kova järjestelemään, suunnittelemaan ja tekemään, kun taas mieheni haluisi pääsääntöisesti ottaa vaan rennosti.

Onko sinulla muita vakavia suhteita ollut, kuin nykyinen parisuhde? Minkä pituisia kestoltaan?
Ei ole ollut vakavia. Olen mieheni tavannut jo 18-vuotiaana, joten eipä siinä olisi oikein kerennytkään. Olen kyllä aina ollut seurustelutyyppiä ja muissakin pidemmissä suhteissa ollut, mutta ne eivät ole olleet vakavia. Pitkään seurustelin esim. naapurinpojan kanssa, mutta se oli enemmänkin sellaista nuoruuden sekamelskaa.

Montako lasta olet halunnut?
En nuorempana ollut ihan varma haluanko lapsia lainkaan, mutta mieheni tavattuani melkoisen nopeasti tiesin haluavani lapsia enemmänkin <3

Mitä mieltä olet tatuoinneista, miehesi tatuoinneista ja haluatko/oletko koskaan halunnut itsellesi?
Minulla ei ole tatuointeja. En liiemmin niistä välitä. Minusta on hyvännäköistä kun miehellä on muutama tatuointi, mutta liika on liikaa. Meillä on mieheni kanssa jatkuvaa vääntöä kun hän haluaisi aina vainn lisää ja minä yritän toppuutella, että eiköhän niitä ole jo tarpeeksi…

Millaiset urat haluaisit lapsillesi?
Sellaiset, missä he ovat onnellisia.

Hei! Olen diggaillut vanhojen postauksiesi ”hassuja” poseerauksia, joku muu kyseli joskus niiden perään ja vastasit, että jollakin tavalla koet nyt iän/äitiyden myötä kokevasi, että tulee käyttäytyä hieman asiallisemmin. Tämä on aika henkilökohtainen kysymys, ja vastaat jos haluat, mutta minua kiinnostaisi tietää, miten koet äitiyden muuttaneen sinua.
Sanotaan näin, että ne hullunkuriset postaukset eivät tule enää niin luonnostaan, kuin ennen. Enkä halua vääntää itseäni asentoihin, jotka eivät tunnu enää omalta. En osaa sanoa onko siihen mitään syytä, kuin vanheneminen? Ja äitiys on toki muuttanut, montakin asiaa. Olen oppinut pehmeyttä ja kärsivällisyyttä, vaikka viimeisessä on vieläkin huimasti tehtävää… Mutta muuten äitiys ei ehkä niin paljon ole muuttanut, sillä olin sen verran onnekas, että minulla oli hyvin realistinen käsitys siitä, mitä se tulisi olemaan. Mutta se rakkauden määrä… Sen ymmärtää vasta kun sen kokee ja se pieni ihmisesi tarttuu ekan kerran käteesi. Kaikki on niin sen arvoista.

Onko teillä paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita miehesi kanssa?
On! Tykätään molemmat paljon tv-sarjoista, harrastaa urheilua (tennistä pelataan yhdessä) jne. Me tehdään ihan hirveesti yhdessä asioita. Suurin yhteinen tekijä on yksiin menevä arvomaailma ja elämänkatsomus.

Oletteko samanluonteisia vai pikemminkin vastakohtia, jotka täydentävät toisiaan?
Ehdottomasti toisiaan täydentävät vastakohdat! :D

Oletko ollut töissä videovuokraamossa ja tavannut siellä miehesi?(Kysyn siksi, kun jossain urheilusivuston keskustelussa oli joskus tästä maininta)
Whaaaat? :D Olen kyllä ollut videovuokraamossakin vuoden töissä (samalla olin myös yöt töissä yökerhossa ja päivisin luin oikikseen), mutta miestäni en ole siellä videovuokraamossa koskaan nähnyt.

Missä kihlauduitte?
Kotona polvistui. <3

Missä haluaisit asua kun lapsenne ovat kouluikäisiä?
Kauniaisissa. Koska tiedän omasta lapsuudesta, että siellä on hyvä kasvaa.

Haluatteko vielä lisää koiria?
Kysymys, johon en osaa vastata. Tavallaan ollaan niin koiraihmisiä, että se on mahdollisuus,  mutta jotenkin Benin menetyksen jälkeen ajatus toisesta koirasta tuntuu todella vaikealta.

Sanoit joskus näkeväsi itsesi paremmin poikien kuin tyttöjen äitinä, miksi?
Olisiko tyttö lapsi yhtä tervetullut? 
Voi ehdottomasti – tyttö olisi erittäin tervetullut. Jos saisin valita, niin ottaisin molempia! Rikkaus, kun saa toimia äitinä molemmille sukupuolille. Luulen että minä ja mun siskot vaan oltiin niin meneviä nuorina, että teini-ikä ei ollut vanhemmilleni mikään kovin rentouttava kokemus, niin jotenkin luulen poikien kanssa pääseväni vähän helpommalla? :D Ei tähän oikeasti varmaan kyllä ole mitään kummoisempaa syytä. Jotenkin minusta vain tuntui, että minulla tulee olemaan poikia. Se vaan oli sellainen tunne. Mutta yksi tyttö(kin) vielä olisi vähintään yhtä tervetullut <3

Ja haaveiletko vielä lapsista?
Kyllä. Vaikka tekemistä on ihan liiaksi jo kahden kanssa, jotenkin minulla (ja miehelläni) on tunne, että meidän perhe ei ole vielä tässä… Kyllä me vielä kolmannen haluaisimme.

Miten äitiys on muuttanut eniten sinua ja haluaisitko vielä lisää monta?
Tuonut hirveästi mukaanaan pehmeyttä ja kärsivällisyyttä. Yksi vielä lisää olisi toivottu.

Raskainta/ihaninta äitiydessä?
Se, että sulla ei ole hetken lepoa. Tunnit loppuvat kesken jokainen vuorokausi. Vaikka itse olisi esim. 40 asteen kuumeessa ja kaameassa laattataudissa niin koti ja perhe on hoidettava. Ihaninta on ne pienet hetket. Kun esim. esikoiseni kuiskaa korvaani päivän päätteeksi, että “Äiti, mä niin raskastan sua. Sä olet niin ihana.” Tekee kaikesta sen arvoista. Laattataudissakin.

Mikä on ollut elämässäsi vaikein asia joka on tullut eteen ja miten olet siitä selvinnyt?
Isovanhempieni kuolemat (he olivat minulle todella läheisiä). Samoin vanhempien avioero muutenkin vaikeassa murrosiässä. Suuri apu on ollut perhe ja ystävät. Aina on ollut lähellä ihmisiä, joiden kanssa jutella. Samat tyttöystävät, jotka auttoivat minunt niiden yli, ovat edelleen parhaita ystäviäni. Ehkä avioero on kuitenkin ollut pitkällä tähtäimellä vaikein, koska sen seuraukset ovat niin kauas kantoiset. Kaikki on onneksi tänä päivänä enemmän, kuin hyvin.

Parisuhdeihminen vai sinkkuluonne?
Täysi parisuhdeihminen. Aina ollut.

Tää on vähän jännä kysymys… Onko Kira sinun ”täyssisko”, siis molemmat vanhemmat samat? Olen vaan ihmetellyt kun en näe teidän ulkonäöissänne muuta yhteistä, kuin että olette kauniita hoikkia naisia molemmat. Mitä yhteisiä piirteitä itse näet teissä?
:D On ihan “täyssisko”. Samat on vanhemmat ja samat on traumat :D No me ollaan kyllä hyvin erilaisia. Me ollaan itseasiassa kaikki kolme sisarusta hyvin erilaisia. Mutta jos tarkkaan katsoo, niin mulla ja Kiralla on ihan samanlaiset silmät. Tismalleen samanväriset.

En tiedä haluatko vastata tähän kysymykseen, koska et muutenkaan ”huutele” miehesi asioista ja tämä kun vähän sivuaa sitä; onko teillä paljon yhteisiä tapahtumia miehesi seurakavereiden vaimojen kanssa? Minkälaisia tapahtumia ne ovat? Poikkeavatko paljon Euroopassa järjestetyistä tapahtumista?On paljon yhteisiä tapahtumia, eivätkä ne eroa suuresti Euroopasta. Käydään yhdessä peleissä, rannalla, kävelyillä, syömässä, toisten luona leikittämässä lapsia ja lässyttämässä niitä näitä. Kovin tavallista, mitä teen kaikkien ystävieni kanssa :)

Mua kiinnostaisi tietää onko sulle ollut tärkeää että lapset ei mene hoitoon kovin pieninä ja oletko nauttinut kotiäitiydestä tai ahdistaako koskaan olla päätoiminen äiti. (Bloggaajan ammatti toki varmasti tuo kivan lisän kokonaisuuteen.) Kovasti itse näiden kysymysten kanssa kamppailleena olisi kiva kuulla muiden näkökulmia aiheeseen. :)
Se ei ole minulle mitenkään erityisen tärkeä kysymys, missä vaiheessa he menevät päivähoitoon. Jos on mahdollista, niin minusta on hyvä hetki mennä päivähoitoon vasta, kun lapsi kykenee itse kommunikoimaan tarpeistaan selkeästi. Mutta onhan Suomi kv-tasolla muutenkin ihan poikkeus siinä, miten pitkään naiset voivat nauttia äitiys”lomasta”. Toki lapset ovat niin erilaisia… Jotkut viihtyvät kotona, kun toisten on vain nopeammin päästävä tekemään ikäistensä kanssa. Yritän itse katsoa lapsistani, missä vaiheessa he kaipaavat sitä, että saavat olla enemmän ikäistensä parissa. Olen nauttinut siitä, että saan olla lasteni kanssa kotona ja katsoa heidän kasvavan. Toki äitiys on ajoittain raskasta ja se saattaa välillä ahdistaakin, mutta sitten tulee se pieni hetki kun lapsesi tekee jonkun maailman ihanimman jutun ja kaikki on taas sen arvoista. Nyt on todella hyvä näin, mutta itseni tuntien tiedän kaipaavani jatkuvasti uusia haasteita. Nyt nautitaan täysillä tästä elämänvaiheesta, koska kaikelle on vielä aikansa. Lapset ovat pieniä vain hetken.

MUOTI JA TYYLI

Mitkä on sun päällimmäisiä merkkilaukkuhimotuksia tällä hetkellä?
Mulla ei taida nyt olla itseasiassa mitään himtousta. Jotenkin on niin kurkku täynnä tavaraa tällä hetkellä, että materia tulee taas korvista ulos. Varmasti tulee vielä jossain vaiheessa joku himtous, mutta nyt en itseasiassa kaipaa yhtikäs mitään.

Millainen tyyli sinulla oli yläasteella, lukiossa tai parikymppisenä?
Apuva. Erilainen…:D Hienoa on ollut tässä jo ihan blogin aikana huomata, miten oma tyyli on kehittynyt ja löytänyt hiljalleen sen varmuutensa. En sanoisi, että mulla oli vielä minkäänlaista tyyliä yläasteella :D Ehkä mun ystävät osaisivat kuvailla tätä paremmin? Mä en osaa kuivailla sitä muuten, kuin oh dear God :D

Luetko itse paljon blogeja?
Ajanpuutteen vuoksi todella vähän. Yritän käydä vilkuilemassa ystävien blogit. Enemmänkin seuraan kaikkia Instasta. Melkein kaikki “vapaahetket” menee omaa blogia vääntäessä.

Tyylimokasi?
Näitähän on varmasti pilvin pimein! :D Joskus puin nuorena toimistolle (olin harjoittelijana eräässä kansainvälisessä polkupyöräfirmassa) kynähameen pariksi tuubitopin, joka ei siihen ympäristöön näin jälkikäteen mietittynä kyllä todellakaan sopinut.

Minkälaisena näet blogisi tulevaisuudessa?
Jatkuva panostus visuaalisuuteen. Suurempia kuvia. Puhuttelevempia kuvia. Tarinoita kuvin kerrottuna. Enemmän videoita. Enemmän merkitystä.

Tyyli-idolisi?
Olivia Palermo

Lempisuunnittelijasi?
Haider Ackermann ja Oliver Rousteing.

Vaate, jota ilman et pärjääää?!?
Ei tule mieleen ainuttakaan?! Kunhan on vaan joku vaate päälle pantavaksi kylmällä, niin kyllä mä pärjään.

Luopuisitko mielummin kengistäsi vai laukuistasi jos olisi pakko?
Sanotaan, että laukuista. Käsillä voi kantaa tavaroita, mutta ilman kenkiä olisi esim. kylmässä Suomessa vaikea pärjätä.

Mistä saat inspiraatiota pukeutumiseen?
Muotilavoilta, kaduilta, tv-ohjelmista, Instagramista, blogeista, ystäviltä, lehdistä…. Ihan kaikkialta.

Kuinka usein käyt kampaajalla, ja mikä on sellainen juttu, mitä sinun hiuksillesi tehdään jokakerta siellä!?
Apua. Liian harvoin. Kerran vuodessa. Luottokampaajani ja ystäväni Tiina naureskelee minulle aina huvittuneena (kauhistuneena) kun en käy useammin. Ne vain leikataan. Ei muuta. Pusuja Tiinalle <3

Haluaisin kysyä hiustenhoitorutiineistasi. Löysin todella vanhoista postauksistasi juttuja hiusten hoidosta, mutta ehkä osa rutiineista on muuttunut ajan ja perheen myötä. Eli kuinka usein käyt kampaajalla, kuinka usein peset hiuksiasi, millaisia hiustenhoitotuotteita ja muotoilutuotteita käytät, miten muotoilet hiuksiasi jne. Ilmeisesti et siis värjää hiuksiasi ja pidennyksetkin ovat tainneet jäädä menneisyyteen?
Hiustenhoitorutiinini ovat edelleen hyvin samanlaiset, kuin ennen. Käyn liian harvoin kampaajalla, pesen hiukset 2-3 kertaa viikossa. Käytän Tigin tuotteita ja kuivaan hiukset märkinä muotoon paplareiden (ja sen huvittavan norsunkärsän!:D) avulla. Ja apua, koskakohan minulla on viimeksi ollut pidennykset? Varmaan yli neljä vuotta sitten?

Millä tavalla tyylisi on muuttunut viimeisen viiden vvuoden aikana? Voisitko tehdä tb style- postauksen joskus? Saman tyylisen kun Linda Juhola, ne on aivan huippuja! 
Hei niitä olen itseasiassa tehnyt jokusen muutama vuosi takaperin! Minkäs sen sarjan nimeksi nyt heitinkään.. Olisiko ollut Style Flash Back? :D Niitäpä täytyy tehdä lisää! Tyylistäni on tullut varmempi. Tiedän mikä toimii ja mikä ei. Mutta jo viisi vuotta sitten taisin olla klassikoiden perään. Toki vuosien saatossa silmä on harjaantunut.

Moi, satsaatko enemmän kenkiin ja laukkuihin kuin vaatteisiin?
No määrällisesti minulla on paljon enemmän vaatteita, joten kaipa niihin on loppujen lopuksi mennyt enemmän rahaa? Mutta kenkien ja laukkujen kohdalla panostan melkein aina? Joten sanotaan, että asusteisiin panostan enemmän? Koska paino vaihtelee, mutta kengät ja laukut menee aina :D

Kertoisitko minkälaisia kenkiä naiselta tulisi löytyä?
Sanoisin, että pitkälle pääsee kun kaapista löytyy lenkkarit, nudet korkkarit, mustat korkkarit, siistit saappaat, Suomessa lämpimät talvikengät ja kesäksi kauniit sandaalit.

Onko sinulla hyvää vinkkiä, miten opin kunnolla kävelemään korkokengillä?
Niiden aktiivinen käyttö. Eipä siihen taida olla muuta konstia. Kokeile geelityynyjä ja muita pehmusteita, jos tuntuu siltä, että kengät ovat epämukavat. Minä olen todennut, että laadukaimmissa kengissä on usein paremmat lestit ja näin niiden kanssa on helpompi kävelläkin.

Lempikengät?
No lemppareita on monia eri syistä, mutta nyt käytetyimpiin kuuluu Aquazzurran mokkanahkaiset sandaalit.

Lempilaukku?
Tummansininen Céline. Sinne mahtuu kaikki lastenkin tavarat.

Paras ketjuliike?
Zara

Paras kivijalkamyymälä?
Stockmann. Siellä on perheelle kaikkea ja melkein kaikki löyty saman katon alta. Vietin edesmenneiden isovanhempieni kanssa myös paljon aikaa Stockan herkussa, joten valintaan on myös sentimentaalisia syitä.

Jos saisit pukeutua vain yhden merkin vaatteisiin, mikä se merkki olisi?
Monipuolisuuden vuoksi täytyy varmaankin todeta Zara.

Teetkö koskaan heräteostoksia?
Toki joskus, mutta harvemmin. En tykkää vaan pyöriä päättömästi kaupoissa. Ajanhaaskausta. Meen yleensä etsimään jotain tiettyä, jonka olen jo valmiiksi skautannut netistä.

Jos, niin mikä oli viime heräteostoksesi?
Pitkän hihattoman liivin Zarasta. Sopi niin kivasti sen hapsuhameen kanssa, jota olin mennyt sieltä hakemaan.

Säästätkö johonkin kalliimpaan hankintaan?
Kyllä. Mutta tällä hetkellä ei ole mitään erikoisempaa mielessä.

Missä menee kipurajasi kenkien ja laukkujen hinnassa?
On se kyllä ihan hävyttömän korkea… Kyllä mä olen yli tonnin kengistäkin pulittanut, puhumattakaan laukuista. En mä edes kehtaa sanoa. Olen sen verran hullu (idiootti). Hi, my name is Hanna and I am addicted to pretty shoes and handbags.

Vaatesuunnittelija kenet haluaisit tavata?
Jos voisin herättää henkiin Gabrielle (Coco) Chanelin, niin hänet. Luin hänen elämänkertansa ja vaikutuin hänen tarinastaan. Vahva nainen, jolla oli selkeä oma visio ja upea kyky toimia aina askeleen edellä.

Kuinka paljon rahaa kulutat shoppailuun vuodessa jos lasketaan lasten vaatteet, asusteet, korut ym mukaan?
En osaa sanoa. Pidin joskus kirjanpitoa kaikista menoista. Sitten luovutin ajanpuutteessa. Voi mennä niin metsään arvio, etten uskalla edes lähteä heittämään.

Pidätkö enään geelikynsiä? Syy miksi pidät tai et pidä.
Kyllä minä käyn täällä silloin tällöin manipedissä ja joskus laitan myös geelit :) Syy siksi, että sitä on huolitellumman (siistimmän) näköinen, kun on kynnet tehty. Ja täälläkin kun on varpaatkin lähestulkoon koko ajan esillä.

Koetko ulkonäköpaineita? Jos, niin millaisista asioista?
En oikein. Tällainen minä olen, eipä sen kummempia. Tällainen fiilis ainakin nyt. Katsotaan sitten parin vuoden päästä kun lapset ovat aiheuttaneet vielä enempi ryppyjä ja mustia silmäpusseja! :D Sitä haluaisi näyttää luonnollisen raikkaalta, mutta lapset ei kyllä aina siihen yhtälöön sovi :D

Jos saisit valita yhden asun loppuelämällesi niin mikä se olisi?
Varmaan jonkun yksivärisen kietaisumekon DVF:ltä. Ne on niin mukavia päällä, mutta samalla klassikoita.