Sateenkaaren päässä

Täällä alkaa viimein olla syksyä ilmassa. Toinen toistaan seuranneet tukahduttavat helleaallot ovat kadonneet sääennusteista, kun lämpöasteet pyörivät kahdenkymmenen molemmin puolin. Olen ollut todella yllättynyt siitä, miten nopeasti kroppa tottuu vallitsevaan ilmastoon. Miten ihmeessä voi 19 asteen lämmössä tuntua, että täällähän on jopa viileä! Miten voin kutsua itseäni suomalaiseksi? Samaan hengenvetoon totean, että tämä sää on kerrassaan täydellinen. Aamut ovat raikkaita ja iltaisin saa vetäistä päälle lämpöisen neuleen ja pitkät housut, kun lämpöasteet tiipuvat 12 asteen tuntumaan. Ei yhtään haittaa, että viime päivinä on myös ripotellut normaalia enemmän. Esikoisenikin oli ihan innoissaan pukemassa päälleen sadetakkia! (Voipi olla, että se into laantuu nopeasti Suomeen palatessa...) Vaihtelevan sään myötä todistimme etupihalta yhden kauneimmista näkemistämme sateenkaarista. Kalifornian talvi on näille suomalaisille ihan loistavaa aikaa.