Arjen kauneus

Koska tässä blogissa en halua mennä lainkaan henkilökohtaisuuksiin, käsittelee blogini tästä syystä lähestulkoon vain pinnallisia asioita.
Näinollen sivut täyttävät usein materia, mikä on niin toisarvoinen asia elämässä. Ainakin minun mielestäni.
Kirjoitin tätä blogia vain hetkellisesti, sillä itseänikin alkoi tympimään blogini pelkkä pinta. Täten yritän vastedes keksiä tapoja kirjoittaa asoista valisemani aihepiirin sisällä, samalla kuitenkin yrittäen hieman rikkoa sitä pelkkää pintaa, siltikään paljastamatta itsestäni mitään sen enempää… huoh.
Sillä kauneus ja elämän ihanuus ei ole tavaroissa, vaan se on aina ympärillämme ihmisissä ja mitä tavallisimmissa asioissa, jos sitä ehtii pysähtyä ja katsoa.

Näin syksyn tullessa moni kaipaa jo niitä kesän lämpimiä päiviä ja valittaa jatkuvasta sateesta. Itse taidan olla hieman outo, sillä pidän sateesta. On ihanaa olla ulkona silloin kuin sataa jos sitä ei haittaa, että kastuu läpimäräksi. Esimerkiksi juoksulenkki sateessa on minusta aivan ihanaa. Silloin sitä on niin paljon happea ilmassa että juokseminenkin tuntuu helpommalta.

Kaamealla ukonilmalla on taas ihana istua kotona, katsella ulkona pauhaavaa vesisadetta, sytyttää kynttilöitä, kääriytyä pehmoiseen vilttiin ja poimia hyvä kirja seuraksi.

“Cafe lattea ja muumipeikkoja, korkokenkien kopinaa ja kahvihuone keskusteluja, kuralätäköitä ja pikkuisia kumisaappaita, muffinssin tuoksuinen koti. Lastenhuoneessa hiljaisuus, istun sohvalle teekuppi kädessä. Arki, teet minut todella onnelliseksi ♥”