Kun on napit vastakkain

coat FILIPPA K
knit SAMSOE & SAMSOE
tights NORLYN
boots STUART WEITZMAN
bag YSL

Nuorin siskoni kävi meillä eilen visiitillä ja ajauduimme ajatuksia ja tunteita herättävään keskusteluun. Pohdimme lapsuuttamme ja omia luontaisia kykyjämme selvitä erilaisista konfliktitilanteista. Vaikka meillä on samat vanhemmat, sama kasvuympäristö ja samat geenit, niin silti olemme kaikki kolme sisarusta hyvin erilaisia.

Siskoni totesi, että hän toivoisi itselleen palasen sitä varmuutta, millä kohtaan eteen asetetun konfliktin välittömästi. En itse ole sitä aiemmin suuremmin miettinyt, mutta se on totta. En pelkää konfliktitilanteita vaan uskon niiden olevan ratkaistavissa asiallisen ja rakentavan keskustelun avulla. En jää hautomaan tai miettimään, mitäköhän tuo toinen tuolla tarkoitti tai miksi hän tekee minulle noin? Minä puhun melkoisen suoraan ja sanon samalta istumalta mikäli minusta jokin on epäreilua tai en ymmärrä miksi toinen toimii niinkuin toimii. Jos jokin mietityttää minua, niin kysyn heti mitä toinen sillä tarkoitti. Käsittelen tilanteen siinä hetkessä, enkä jää muutamaa päivää pidempään asiaa miettimään. Jos vielä myöhemmin mietityttää, niin kysyn uudestaan. Näin väärinkäsityksiä ei käy niin helposti. Olen melkoisen rationaalinen ja keskityn enemmän siihen mitä on tapahtunut. Kyselen kysymyksiä ja yritän ymmärtää järjen kautta. En ole silti tosin koskaan pelännyt näyttää tunteitani. Ilot, surut, onni ja suuttumus näkyvät minusta heti. Sillä on myös kääntöpuolensa. Sen voi toinen nähdä hyvin kovana ja pelottavanakin. Olen nuorempana ollut nimittäin melkoisen mustavalkoinen. Olen uskonut kovin vahvasti oikeaan ja väärään ja “väärän” äärellä olen ilmaissut itseni turhankin voimakkaasti. Mitä tämä blogin pitäminen, eri maissa asuminen ja äitinä oleminen on opettanut minulle, on pehmeyttä. Halua ymmärtää erilaisia näkökulmia ja sitä kautta asettua niihin toisiin saappaisiin. Vielä on matkaa, mutta onneksi eteenpäin on tultu.

Mitä minulta taas puuttuu, on tietynlainen luontainen herkkyys, mitä molemmilla siskoillani on. Tuo herkkyys poimia erilaisia signaaleja muilta ja muiden käytöksestä. Nähdä jo kaukaa, että toinen ei voi hyvin, vaikka toinen sen kovasti yrittäisi peittää. Luontaista kykyä asettua helposti toisen saappaisiin. Mutta silläkin on kääntöpuolensa. Välillä saattaa ylitulkita tilanteita, missä ei välttämättä ollutkaan mitään sen enempää. Väärinkäsityksiä saattaa syntyä helpommin, jos analysoi hiljaa, muttei ehkä uskallakaan kysyä, onko asia tosiaan näin. Herkempi ihminen myös mielellään useasti karttaa konfliktitilanteita silläkin uhalla, että oman ihon alle jää kytemään asia, mikä tuo itselleen pahaa oloa. Ei uskalleta tuoda sitä omaa tunnetta esille, ettei toinen loukkaannu.

Mutta juurikin se ymmärrys, että kaikki ovat erilaisia ja erilaisuus on hyvästä, on ehkä se avain, millä saa sen oman rauhan itsestäänkin ja omista toimintatavoista. Uskallusta ilmaista oma näkemyksensä ja yrittää ymmärtää mistä syystä toinen taas toimii niinkuin toimii. Kaikkien ei kuulu toimia samalla tavalla, mutta toista on kunnioitettava yrittämällä ymmärtää. Se sama pätee sinuun itseesi. Tekee ihan hyvää uskaltaa ilmaista itseään, ettei pinnan alle jäisi tarpeettomia mahdollisia väärinkäsityksiä. Sinäkin ansaitset sen, että se toinen yrittää ymmärtää sinua.

Kuvat / Metti Forssell