CATEGORIES

Vauhtiveikot

28.7.2017

Viime viikot ovat kuluneet mahdottoman tehtävän parissa. Päivittäin olemme epätoivoisesti yrittäneet kuluttaa pojistamme liiat energiat pois. Kaksi vanhinta poikaamme ovat niin aktiivisessa iässä, että minä saan harmaat hiukseni vielä ennätysajassa. Vauhtiveikkojen meno on niin hurjaa, että kauhulla odotan sitä kun pieninkin saa jalat alleen. Hän vasta ryömii, mutta nyt jo näkee että halu pysyä hulluna räkättävien isoveljien perässä on suuri. Kaksi vanhinta nahistelee jo keskenään minkä ehtii (kuuluisaa veljesrakkautta), mutta onneksi pienimmän perään he ovat hellyyttävän huolehtivaisia.

My outfit
playsuit ZARA
shoes CHANEL
sunnies GUCCI

Boys’ outfits
sunnies RAYBAN
t-shirts H&M
pants GUGGUU
shoes ADIDAS

Onneksi Helsinki on täynnä tekemistä lapsiperheille. Aamut ovat alkaneet pyöräilyretkillä rantaan, futista potkiessa Helsingin monilla tekonurmilla, vesileikeissä Allas Sea Poolilla ja meidän lähipuistoissa leikkien. Allasleikit ovat osoittautuneet meillä toimivimmaksi tavaksi karsia liiat energiat pois ja saaneet isoimmankin veljen väsymään päiväunille. Myös iltaisin ollaan tehty kivoja kesäisiä retkiä. Yllä olevat kuvat napattiin nopeasti Lintsillä ollessamme. On esimerkillisen hienoa, että Lintsiltä löytyy perheen pienimmille jopa kymmenen ilmaista laitteita. Miniautot, Merirosvolaiva, Rumpukaruselli, KotKot ja Muksupuksu muutamat mainitakseni. Aivan ihana tapa viettää heinäkuista iltaa perheen kesken. Tosin meillä Lintsi taisi nostaa kierroksia entisestään. Metrilakut antoi sellaisen paukun, että kuvissa jaksettiin olla juuri sen parikymmentä sekuntia ja sitten taas mentiin. Veikeät vauhtiveikot. <3

30 comments

Comment

Your email address will not be published.

*

  • anselmi

    saanko kysyä käyttekö parturissa poikien kanssa? kivasti leikattu tukat:) onko tämäkin ananas-mallia vai miten parturi leikkaa?

    • Toki saat! Ja kyllä – ananas malli – mutta minä olen leikannut poikieni tukat. Ne tarvisevat niin usein siistimistä, että päätin aikanaan tarttua saksiin ja koneeseen itse. Vaihtelevalla menestyksellä :D Mutta aina silloin kun ja jos käydään niin käymme paikassa nimeltä Stage11 ja ystävättäreni Tiinan tuolissa.

  • -A-

    Hei! Luen blogiasi silloin tällöin, mutta nyt vasta ‘uskaltauduin’ kommentoimaan. Meillä kotona hyörii vauhdikkaat kaksoset ( 8 v, tyttö ja poika) ja kyllä se sellaista lasten väsytystä aina välillä on. ;) Toki näin kouluikäisenä se riekkuminen on hieman rauhoittunut. :D Mutta aika aikaansa kutakin ja lapset kasvaa silmissä, ja tosiaan lapset ovat kaikki niin erilaisia kuten pitääkin. Sinulla on aina niin kauniita vaatteita ja asukokonaisuuksia. Kaunista loppukesää!

    -A-

    https://kotisaksassasydansuomessa.blogspot.de/

    • Hei ihanaa kun kirjoitit NYT! :) Kiitos kun olet seuranani teidän vauhdikkaasta arjesta huolimatta! <3 Ja hei olen ilokseni kuullut että kyllä tämäkin vaihe helpottaa energiatasoiltaan. Toisaalta kyllä me nautimmekin siitä että tehdään niin paljon. Murheet heidän kanssaan kun on kuitenkin suhteellisen pieniä. Lasten kanssa ne sitten vuosien saatossa kasvavat niin nautitaan jokaisesta vaiheesta ja niiden kaikista puolista <3 Juuri näin – aikansa kutakin. Kiitos kovasti kauniista palautteesta ja ihanaa kesää teidän perheelle! toivottavasti kommentti ei ollut vika, vaikkakin eka! <3

  • Maaria

    Etkö kaipaisi tyttöä poikakatraaseen ? Äidillekin olisi kaveri sitten aikuisempana.

    • Meidän lapsiluku on tässä, enkä voisi toivoa mitään enempää. Lapsia kun ei vain “tehdä” ja kolme poikaa tuntuu että juuri niin meille oli tarkoitettu. :) Sukupuolella ei ole koskaan ollut minulle väliä.

  • Neljän lapsen äiti

    Ihanaa kuulla, että jollain muullakin riittää vilskettä. Itsellä kolme poikaa ja yksi tyttö (15,13,11 ja 9) Kuulen niin usein ulkopuolisilta, että onneksi meillä on vain kaksi hiljaista tyttöä. Meillä riittää edelleen menoa ja meininkiä ja siihen päälle lasten kaverit. Onneksi lapset osaavat jo välillä käyttäytyäkin, mutta ääntä kyllä löytyy. Tsemppiä sinun arkeen.

    • Ihanaa! muita kohtalotovereita! :D Kyllä meidänkin menoa usein naursekellaan. :D Mutta tosiaan, kovasta menosta huolimatta täälläkin vaaditaan että käyttäytyä osataan – ja päivittäin sitä saakin hioa! :D Kiitos ja sitä samaa teille! :)

  • Jeni

    Kuullostaa ihan samalta kuin meidän 3 lapsisen perheen arki! Meillä tosin koti Kuopion keskustassa, joten huvipuistoa ei löydy, mutta muita ihania kaupunkiaktiviteetteja pilvin pimein! Liikennepuisto on jokaisen päivän must kohde, siellä saa pahimmat villit karsittua :D
    Se on ihana asia, kun kaupungit tarjoavat ilmaisia aktiviteetteja lapsiperheille. ISO kiitos.

    • No siis aamen! Ihanaa, kun on tällaisia mahdollisuuksia lasten kanssa. Joka päivälle riittää kivaa tutkittavaa! Meidänkin pitäisi mennä käymään Helsingin liikennepuistossa. Vielä ei olla käyty mutta kehuja on kuultu. Voimia teidänkin arkeen! :)

  • M

    Ihana poikatrio!! Meillä myös aktiivinen 2.5v, ei lopu sitten energia millään.. Mieheni puhuu aina että oravanpyörä hankitaan, no tänä kesänä tramppa hoitanut sen virkaa – ihan huippu! Me ollaankin koko ajan ulkona, omassa pihassa tai puistossa, oma pää ei kestä sisätiloissa oloa (eikä siitä aiheutuvaa sotkua). Pian tänne syntyy neiti leikkikaveriksi, mutta maha potkuista päätellen yhtä aktiivinen kuin isovelikin! Onko teillä muuten samat Bugaboot vielä käytössä? Tilasimme juuri pitkän pähkäilyn jälkeen Donkey Duot, vaikka varsinainen tuplaratas aika saattaakin jäädä lyhyeksi (kauanko isohko 2.5vee mahtuu/jaksaa istua) Onko teillä seisomalauta käytössä vai pyöräileekö isot pojat?

    Ihania kesäpäiviä teidän koko perheelle :)

    • Ah mä voisin niin hankkia kans hamsterin juoksupyörän pojille :D Ja voi että meilläkin pojat rakastaa tramppoja. Tosin kyllä siellä niitä haavereitakin aina sattuu. Niin käsittämättömän vaikea niiden muistaa sääntöä että yksi kerrallaan :/ Heti kun silmä välttää niin siellä on jo porukka kasassa.
      Ja hei on edelleen käytössä! Meitä on kyseiset rattaat palvelleet hienosti viimeiset 5 vuotta. Meillä istuu kyllä mieluusti vielä keskimmäinen (3v) – varsinkin keskipäivän aikaan kun on päikkäriaika. Pääsääntöisesti vanhimmat pyyheltävät omilla pyörillään mutta moneen kertaan viikkoon mahtuu tilanteita että tarvitsen tuplarattaat jotta voin köyttää keskimmäisenkin kiinni hetkeksi! :D Kun liikun poikien kanssa yksin kaupungilla helpottaa se huomattavasti että kaksi saan tarvittaessa kiinni vaunuihin ja yksi voi sitten seistä. Hallitumpaa hetkinä kun meinaa väsymyksestä / milloin mistäkin poikien pakka hajota :D Niinä hetkinä on ihan pelastus, että saa kaksi istumaan. Kyllä minulla on seisomalautakin käytössä. Melko usein avraltakin mukana alla. Sitäkin käytetään viikottain. Joten hyvän hankinnan teitte! Meidän arjessa on toiminut loistavasti.

      Ihanaa pienokaisen odotusta koko perheelle! <3

  • Hanna

    Haha, niin tuttua! Kiitos muuten suuresti viime viikon Helsinki-vinkeistäsi meidän vauhtikolmikolle – liikennepuisto ja KORKEE oli niiiin meidän poikien mieleen! Jopa 2,5v kiipeili radalla ihan iisisti! Energiaa saa täälläkin purkaa päivittäin ja mieskin juuri totesi, että tuntuu kuinka poikien väsyttämiseen tarvitaan koko ajan vaan enemmän vauhtia :D

    Ei muuten meillä piirtämiset, lukemiset ym rauhallisemmat ajanvietteet kiinnosta juuri lainkaan. Välillä katselen ihmeissäni, kuinka hienoja piirustuksia muut saman ikäiset saattavat tehdä, kun meillä tuo ei vaan tunnu vielä kiinnostavan eikä taidotkaan siksi tietysti ole kovin kehittyneet :) Hassua oikeastaan, että näinkin pienillä suosikkipuuhat saattavat erota niin paljon toisistaan.

    • Voi miten ihana kuulla! Hyvä että löysitte mieluisaa tekemistä ja koko perhe nautti! :) JA sanopa muuta! :O Kierrokset senkuin lisääntyy :O Meillä ihan sama juttu. Kyllä me yritämme päivisinkin piirtää, lukea jne. Mutta kiinnostus ei vaan ole niissä. Meidän pojat ehdottomasti tarvitsevat liikuntaa. Välillä tietysti niitä hiljaisempia hetkiä, mutta ne ovat ehdottomasti alakynnessä. Meidän arki sujuu parhaiten kun pojat pääsevät liikkumaan ja harrastamaan ulkona. Ja sama juttu meidän pojilla – hienomotoriikka ei ehkä heidän juttunsa, mutta muuten siitten motorisesti taas hyvin lahjakkaita ja kehittyneitä :D Ja kyllä meidän 5 ja 3 vuotiaillakin suosikkipuuhat eroavat hurjasti. 3v on villi ja kiinnostunut seikkailija kun taas 5 vuotias voisi (ja potkiikin) palloa aamusta iltaan…

  • Anette

    Ei vitsit miten ihanaa! :D Nämä kuvat on kyllä niin elämää täynnä! <3 Voin kuvitella että välillä kyllä hengästyttää meno, mutta loppujen lopuksi tuo aika on niin lyhyt joten siitä voi vain nauttia! Menoon ja vilskeeseen liittyen, mun on pitänyt useaan otteeseen kysyä rotikoistanne <3 Olemme toimineet tutun labbiksen hoitajana nyt kuluneen vuoden aikana ja koirakuume on nyt niin paha että aiomme hankkia oman labbiksen. Kysyisinkin, että miten te piditte omat karvaturrinne, jotka ovat vielä isompia kuin labbis, liikkeessa ja tyytyväisenä kaupunkiasunnossa (käsittääkseni kaupunkialueella olette asuneet myös ulkomailla?) Olen hoitolabbikseni kanssa usein miettinyt kun meno on hurjaa, että millähän ihmeellä sinä olet pärjännyt kahden rotikan ja pienen vauvan kanssa?? :D Oliko sulla jotain salaisia kikkoja koulutuksessa, aktiviiteeteissa jne.? Jotenkin olet (senkin) ajan saanut näyttämään niin harmoniselta ja hallitulta! <3

    • No siis se on juuri näin. Vaikka meno on kovaa niin taas arjen murheet ovat myös pienten lasten kansas (onneksi) vielä suhteellisen pieniä. Murheiden määrä ja laatu kasvaa sitten lastenkin kasvaessa. Meillä onneksi kyllä nautitaan tästä – me mieheni kanssa pidetään aktiivisesta arjesta :)

      Ja hei meillä tosiaan liikuttiin monesti päivässä. Me tykkäämme mieheni kanssa tehdä kävelylenkkejä ja koirien kanssa oli raskaanakin ihanaa se, että oli aina pakko käydä kävelemässä useaan otteeseen päivässä. Ulkomailla asuessamme koirien kanssa (englannissa ja hollannissa) asuimme aina poissa kaupungista. Meillä oli aina omaa pihaa ja lähellä suuria metsämaita. Minä juoksin silloin vielä paljon, joten meidän rotikat saivat todella paljon liikuntaa. Ehkä sille kilomäärälle jopa ajoittain liikaakin. Kun muutimme kaupunkiin (Suomeen ja Helsinkiin) koiriemme kanssa, olivat he jo 7- ja 8-vuotiaita eivätkä he jaksaneet enää niin pitkiä lenkkejä kuin aiemmin. Joten kaupunkielämä sopi heille loistavasti kun käytiin jo lyhyempiä kävelylenkkejä rannassa sen 3-4 kertaa päivässä. Yhden lapsen kanssa kävelylenkit sujuivat ilman mitään ongelmia. Meidän opetin aikanaan kulkemaan rinnalla (ei koskaan vetäen, jotta lapsetkin voivat käsitellä ja jos vetäisivät niin jäisin minäkin helposti kahden rotikan rinnalla kakkoseksi) ja olivat hyvin tottelevaisia muutenkin. Koirankasvatuksesta minulla riittää ajatuksia! :D Minusta on äärimmäisen tärkeää panostaa koiran kasvatukseen, oli koira rotua mitä tahansa. Meillä nyt kun oli vielä rotikat (jotka mielletään vaaralliseksi roduksi) pidin erityisen tärkeänä että he ovat erittäin hyvätapaisia. Tänne tullaan ensimmäisestä tänne kutsusta. Istutaan kun sanotaan. Tullaan vierelle kun sanotaan jne. Lujasti lempeä, johdonmukainen, rakastava ja aktiivinen arki on minun koirakasvatukseni avainasiat. Harrastin koiriemme kanssa päivittäin ja kasvatus/koulutus oli myös päivittäistä. Ja voi että he olivat hyviä koiria. Tulee ihan kyynel silmään kun heitä muistelen <3 Meillä jotenkin hassusti meni jako, että meidän nartusta tuli vähän "iskän tyttö" ja meidän uros oli ihan "mamman poika". Erityisesti meidän uros oli kyllä sellainen tapaus, että häntä rakastivat ihan kaikki. Poikkeuksellisen upea yksilö. Elämäni koira <3

      Joten ihania hetkiä teidän tulevaan koiraperheeseen! Näitä asioita on todella hyvä ja tärkeä pohtia. Koiranne saa varmasti hyvän ja rakastavan perheen <3

      • Anette

        Voi vitsi miten ihana kommentti ja miten pitkästi jaksoit vastata, kiitos! <3 Olen kyllä niin monesta asiasta samoilla linjoilla kanssasi, että vain nyökyttelin täällä päätä vastaustasi lukiessani. :D Jos joskus jaksat, niin olisi mielenkiintoista kuulla postauksen verran koirankasvatuksesta, että mitä / kenen oppeja esim. käytit jne.! :) Se että olette saanut kaksi(!) isokokoista koiraa käyttäytymään nätisti hihnassa ei ole itsestäänselvyys, vaan jotain on tehty oikein! <3 Ja ymmärrän hyvin tuon haikeuden kun kirjoitat koiristanne..oma koirani eli 17-vuotiaaksi saakka ja hänen poismenostaan on nyt 7 vuotta. Alkuun en pystynyt edes rapsuttamaan muita koiria kun tuntui niin pahalta että oma koira ei ollut enää siinä. Noh, noin pari vuotta sitten alkoi koirakuume nostaa päätään ja tässä sitä ollaan. Kukaan ei korvaa sitä ensimmäistä jolla on aina paikka sydämessä, mutta tilaa löytyy taas uusille. Ajan kuluessa ehkä teillekin tulee vielä uudet, rakkaat karvatassut ilostuttamaan arkea. <3

        • Kiva että palasit sen lukemaan! :) EN ehkä aiheesta ihan kokonaista postausta tee, mutta voin ehkä joskus sivuta. Minulla on koiran kanssa tekeminen lähtenyt ihan lapsesta. Meidän perhekoiran kanssa harrastin koiranäyttelyitä, tokoa ja agilitya. Olen puuhannut koirien kanssa paljon ja siksi uskalsin ottaa rotikankin. JA se osoittautui kertakaikkisen upeaksi roduksi. Määrätietoisella ja johdonmukaisella koulutuksella, jota toteutetaan päivittäin saa ihmeitä aikaiskesi. Tärkeintä on punnita että koiralle on varmasti aikaa, kaikki tietävät pelisäännöt ja on rakkautta annettavana. Minulla ei ollut tuolloin vielä omia lapsia niin meidän haukut olivat melkein vuosikymmenen meidän “lapsia” <3 Paljon harrastettiin ja tehtiin heidän kanssaan. Se on varmasti se suurin tekijä, miksi olivat niin hyväkäytöksisiä. Hollannissa koirakulttuuri oli myös paljon vapaampaa. Hihnaa käytettiin harvoin lenkeillä. Hihna tuo minusta hassun psyykkisen jännitteen koiralla. Ikäänkuin reviirin jota tulisi suojella. Halusin koirat seuraamaan minua, ei hihnaa. Laumanjohtajuus oli aina selkeä. Ja kyllä – me olemme niin koiraihmisiä, että sitten kun kaikki poikamme ovat sen ikäisiä että voivat käsitellä / hoitaa koiraa niin ehkä sitten. Vielä meillä tuo aika on liian rajallista pennulle.

          Lämmin osanotto menetyksestänne ja ihania hetkiä teidän uuteen vaiheeseenne <3

  • Mua ihan hymyilyttää lukea näitä sun postauksia! Miten teillä onkin yhtäkkiä tuommoinen pesue ja noin “täyttä elämää” :-)? Ihana vaihe, kyllä ne siitä rauhoittuu ajan kans! Nyt tuntuu, kun meidän pojat on jo niin isoja ja järkeviä, että oliko se noin hulinaa? Kyllä se varmaan oli, aika kultaa vain muistot :-)!

    • No aijaa! <3 Elämä on kyllä ihmeellinen. Oli kuitenkin aika kun itse pohdin että saisinko koskaan omia lapsia. Nyt heitä on jopa kolme! <3 Ja juuri näin. Jokaisessa vaiheessa puolensa. Ja vaikka vauhtia riittää niin minä ja mieheni onneksi pidämme kovin aktiivisesta arjesta <3 Vauhti ehkä laantuu, mutta sen myötä myös erilaisten murheiden määrä ja suuruus kasvaa. Kaikella aina puolensa. Nautitaan aina siitä hetkestä missä olemme! Ihanaa loppukesää teidän pesueelle! :)

  • Maria

    Ei voi muuta sanoa, kuin Hep! Tiedän niin mistä puhut ?! Meillä myös kolme poikaa.. 3, 6 ja 8 vuotta! Vauhtia on edelleen paljon, mutta se on muuttanut muotoaan, energian purku tapahtuu omatoimisemmin.. saa Mama välissä seurata taustalta ja nautiskella auringosta viltillä ??!
    Onnellisempi ja ylpeämpi en kyllä voisi laumastani olla, vaikka välissä meidän meno onkin Kiljusen herrasväkimäistä ?
    Ihanaa ja vauhdikasta loppukesää teidän perheelle ☀️

    • Voi miten ihanaa, että sieltä löytyy toinen joka tietää juuri mitä tämä on! :D Mutta niin ihana kuulla, että vaikka vauhti ei hiljene niin se tosiaan tapahtuu omatoimisemmin! :D JA tiedän niin hyvin työn ylpeyden ja onnen tunteen <3 Aivan ihania kesähetkiä teidän perheellenne! <3

  • Sara

    Hui, teillä menoa ja meininkiä riittää. Enpä osaa edes kuvitella vauhdin määrää, sillä meillä on kaksi lasta ja isoveli on todella rauhallinen. Pikkusiskokaan ei ole räväkimmästä päästä. Lisäksi lapset ovat jo koululaisia. Ei muuta kuin tsemppiä ruuhkavuosiin! ?

    • Tätä tämä nyt on :D Koko ajan tehdään jotain. Mutta varmasti koittaa aika kun meilläkin rauhoittuu. Onneksi meidän perheessä harrastetaan ja liikutaan todella mielellään, joten vaikka meno on nyt hurjaa niin on myös hauskaa :) liikunnaniloa :)

      Ihana kuulla, että teillä on asiat mukavasti! :) Kiitos tsempeistä ja eiköhän tämäkin vaihe ajallaan tosiaan rauhoitu :)

  • hulluamalia

    Kovin olette aktiivisia :) tehdäänkö teillä koskaan mitään rauhallisempaa? Piirretään, luetaan? Sellaisistakin aktiviteeteistä olisi kiva lukea :)

    • Voi kuule. Kaikkea aina yritetään, mutta meidän pojat ovat aktiivisempia :D Piirtämistä paikallaan jaksavat n.10min. Lapset ovat erilaisia. Nukkumaan mennessä luetaan kyllä joka ilta :) Leffassa käytiin tuossa jokin aika sitten ja se oli rauhallista! Esikoinen jaksoi hienosti, mutta keskimmäisellä teki vähän tiukempaa. Nyt on jotenkin kovin aktiivinen vaihe. Varmasti vielä joskus helpottaa :)

  • Haidi

    Haha siis ihana toi viimeinen kuva ;D todellisuus kuvien takana!

    • Se on juuri näin! :)

  • Taija

    Teidän pitäis muuttaa johonki maalle, jossa saisitte ison pihan ja sinne trampoliinit sun muut ? Ihanaa kesää Hanna!

    • No siis tätä on mietitty ja se oli suunnitelma jossain vaiheessa, mutta nyt ei kyllä ollakaan ihan varmoja halutaanko sittenkään muuttaa pois stadista :/ Tykkäämme myös siitä, että päivittäin käydään jossain ja tehdään jotain. Nähdään ihmisiä. Pelkään, että jos muuttaisimme kauemmas niin arki jäisi liian helposti vaan niiden omien aitojen sisään. Mutta katsotaan, nyt ei mikään kiire tosiaan tästä pois :) Mutta kiitos kovin ja ihanaa kesää sinne! <3