CATEGORIES

Positiivista kiirettä

3.11.2017

Viimeinen viikko on kulunut poikkeuksellisessa kiireessä. Jokainen päivä on aikataulutettu täpötäyteen, sillä perhematka Kaliforniaan häämöttää nurkan takana. Postaustahti on hetkellisesti hidastunut sillä tämä viikko on ollut täynnä kuvauksia. Ennen matkaa on pitänyt ehtiä kuvata mm. kuusi eri yhteistyötä, mikä on vienyt valtaosan ajastani. Olen kiitänyt paikasta toiseen ennättämättä vastata viesteihin, jotka ovat unohtuneet vyöryn alle jos en ole pystynyt niihin heti vastata. Tällä hetkellä tuntuu siltä että minulla on kisa aikaa vastaan. Multitaskaustaitoni ovat joutuneet koetukselle. Mutta vaikka nyt onkin poikkeuksellisen hektinen hetki, on silti fiilis katossa. Tämä on vain positiivista kiirettä.

blazer ZARA
shirt ZARA
pants ZARA
earrings ALDO
bag YSL
shoes LIDL / saatu

Vaikka blogi on työnä sellaista mikä kulkee aina mukana eikä sitä voi kukaan muu puolestasi tehdä, on sillä myös valtavasti hyviä puolia. Blogi mahdollistaa nyt sen, että voin lähteä kuukaudeksi Kaliforniaan perheeni kanssa kun miehelläni on lomaa. Tämä työ antaa myös siinä suhteessa paljon vapauksia. Vaikka tehtävää on vuoreksi asti, olen itse itseni herra ja saan vapaasti määrittää mitä teen ja koska. Harmillisesti aika ei riitä kaikkeen siihen, mitä haluaisin tehdä. Vaikka äitiyslomalla en ole ollut koskaan on tämä työ mahdollistanut sen, että saan viettää paljon aikaa perheeni kanssa – mikä on minulle kuitenkin se kaikkein tärkein asia. Ja vaikka nyt lähden hetkeksi taas toiselle puolelle maapalloa, saan ottaa palasen työyhteisöäni mukaan – eli teidät ihanat siellä ruudun toisella puolen. Koska te olette yksi parhaita asioita mitä blogin pitäminen on elämääni tuonut. Kommenttiboksissa saan vaihtaa ajatuksia kanssanne, mikä on auttanut avartamaan omaa maailmankatsomustani hurjasti. Teitä on niin suuri joukko, että väistämättäkin sitä saa hyvin erilaisia näkökulmia. Blogini saa syvyyden teidän ansiostanne. Vaikka hetkellisesti mennäänkin hermoja kiristävässä kiireessä – on tämä vain ja ainoastaan positiivista kiirettä. Kiitos teille, että saan tehdä tätä tällä hetkellä työkseni.

Kuvat Metti Forssell

13 comments

Comment

Your email address will not be published.

*

  • Anna

    Kiitos kiitos kiitos tästä blogista ja sun ihanasta asenteesta jota levität täällä!
    Oot mun äitiys-idoli vaikka se ei olekaan vielä ajankohtaista :)

    Tsemppiä kiireeseen <3 Kohta pääsette aurinkoon huilimaan!

  • Iina

    Ihanaa lomaa teille ja ota nyt sitten pieni breikki blogistakin, vaikka aina kun täällä käy, niin tulee hyvälle mielelle :) Jutut on ajatuksella kirjoitettu ja niistä saa itsekin ajattelemisen aihetta.
    Jaksat aina kommentoida kaikille ja vaikka saisit negatiivistakin palautetta, niin silti vastaat ihanasti takaisin <3 Respect!

  • Jaanika

    Hei Hanna!

    Kiitos hienosta, elegantista ja laadukkaasta blogista. En ole kommentoinut koskaan aikaisemmin, mutta olen lukenut blogiasi siitä lähtien kun muutin Suomeen ja opettelin kielen. (Tiedän että bloggaajat arvostavat kommentteja kovasti mutta itse enimmäkseen vain luen, vähän niin kuin kirjojenkin kanssa – mutta vaikka olen “hiljaa” niin kyllähän kirjoitukset herättävät ajatuksia.)

    Tämä kirjoitus nyt vaan osui ja herätti tunteita. Pystyn samaistumaan ihan täysin. Minullakin on kaksi pientä lasta ja vaikka kotona olenkin niin tekemistä on ihan mielettömästi. Koen sitä kiirettä itsekin positiivisenä – yleensä. Olen monella tavalla samanlainen tyyppi, aikaansaava ja tehokas multitaskaaja joka tekee listoja ja hoitaakin asiat tosi hyvin. Mutta sitten välillä tulee hetki kun päivän päätteeksi huomaan, että hyvänen aika, en ole kertaakaan istunut päivän aikana, lukuun ottamatta sitä 10 minuutin hetkeä kun söin jo jäähtynyttä lounasta ja syötin samalla vauvaa sekä yritin pitää isompaa lasta rauhallisena kun se hääräsi jotain pöydän ääressä. Sitten miettii että ei, en kestä. En jaksa tätä tahtia. Eikä minulla ole mitään ongelmia sen myöntämisen kanssa. Minusta vaan tuntuu, että siitä puhuttaessa ei oikein löydy ymmärrystä. Koska kun kerran olen niin ahkera ja tehokas, kyllä tämä tästä. Ja onhan tämä ihan oikein, sen romahdushetken jälkeen helpottaa ja kaikki jatkuu taas. Mutta se hirvittävä hetkeellinen uupumuksen tunne olisi hienoa jakaa eikä vaan jäädä sen kanssa yksin ihan kuin se olisi joku pikkujuttu. Välillä (tosi usein jos rehellisiä ollaan) on oikeasti sellaisia päiviä, että asiat vaan rullaa ihan hurjaa vauhtia eikä niihin pysty vaikuttamaan mitenkään – lääkäri- ja neuvolakäynnit, ruokaostokset kiukkukohtauksen kera, lapsen treenit, ruoanlaitto, vaipanvaihto kun on jo ehtinyt pukea kaikille ulkovaatteet päälle, auton huoltoaika…

    Olen lapsistani ihan todella kiitollinen ja nautin niiden kanssa touhuamista. Nautin siitä kiireestä, koska se tuo elämääni sisältöä. Lomia parempi on se kiva arki, ne rutiinit ja asiat joita päivittäin tehdään. Minusta olisi vaan hienoa, jos puhuttaisiin enemmän myös niistä hetkellisistä romahduksista joita kaikille tapahtuu. Siitä tunteesta, kun ei yksinkertaisesti jaksa – varsinkin siinä pikkulapsi-elämäntilanteessa. Romahduksista puhuminen ei poista kaikkea hyvää ja positiivista eikä se tarkoita että kyseinen haastava aika ei voisi olla myös todella hauskaa ja ainutlaatuisen hienoa. Se päinvastoin lisää voimaa ja tunnetta että kiitos kun en ole tämän kanssa yksin. Että tehokkaillakin on niitä todella rikki-poikki-rättiväsynyt hetkiä, vaikka yleensä meneekin mahtavasti.

    Toivottavasti saat ajatuksenlennostani kiinni… Kiitos kun kirjoituksesi herätti todella vahvoja tunteita! Toivottavasti tehtäviesi vuori pienenee nopeasti ja pääset välillä lepämäänkin oikein kunnolla. Tätä toivon itseasiassa ihan jokaiselle äidille joka tätä lukee.

    Mukavaa viikonloppua ja vielä mukavampaa loppuvuotta!

    -Jaanika

    • Iina

      Mä ainakin sain kiinni<3 Mulle tuli ihan tippa linssiin, kun luin tätä kommenttia! Tunnistin niin itseni tuosta! Olo on useimmiten kuin Kate Reddyllä ja vuoden vaihteen jälkeen paluu työelämään tuntuu samalla helpottavalta mutta myös samalla vähän pelottavalta. Miten yhdistää työ vielä tähän kaikkeen multitaskaukseen. Kai se on vaan enemmän ja enemmän annettava vastuuta puolisolle arjen askareista (ts.hänen täytyy sitä ottaa) ja myös itse siedettävä enemmän sekasortoa…
      Tsemppiä Jaanika sinulle! Minulle kommenttisi toi suurta lohtua.

  • Lora

    Positiivinen kiire ja se, että tekee työtä joka inspiroi, saa toteuttaa itseään ja kehittyä on parasta. Se myös välittyy tänne lukijalle, lämmin kiitos <3

    Ihanaa, kun teillä on mahdollisuus näin talvella päästä valoisampiin maisemiin. Todellinen piristys päästä rentoutumaan ja keräämään energiaa lopputalveksi.
    Onnellisia hetkiä Calin auringon ( tai tähtien) alle. :)

  • Tisku -66

    Sinun blogiasi on ilo seurata, olen seurannut sitä muutaman vuoden. Olet ihanan positiivinen ihminen. Ihanaa lomaa Kalifornian lämmössä.

    • Kiitos Tisku niin kovin kauniista sanoistasi ja kannustavasta kommentista <3

  • Haidi

    Positiivinen kiire on kyllä sitä parasta kiirettä! Kun pääsee tekemään niitä ihania juttuja :) kiitos sinulle kun kirjoitat näin ihanaa blogia<3 jokainen postaus pitää lukea ajankanssa ja sitten palata vanhoihin lukemaan kommentteja, kun siellä on aina syvällisemmissä postauksissa mielenkiintoista keskutelua! :)

    • Voi Haidi – olet niin älyttömän ihana. Kiitos sinulle niin paljon kaikesta vuosien varrella ja siitä että olet niin aktiivisesti pitämässä tätä hyvää ja kannustavaa ilmapiiriä yllä! <3

  • Laura

    Olen useampaan kertaan lukaissut rivien välistä, että toivoisit tekeväsi jatkossa jotain muuta kuin bloggausta. Ehkä sitten kun lapset ovat isompia :) Olisi mielenkiintoista kuulla suunnitelmistasi. Teetkö yleensä jotain pidemmän aikavälin suunnitelmia?

    • Olet ihan oikeassa. Kyllä. Mieleni tekee tehdä paljon muutakin. Ihan vielä en rohkene sanoa niistä kaikista ääneen, mutta sen aika tulee vielä <3 Mutta juuri näin – annan lasten tässä vähän vielä kasvaa. Nyt on tilanne vielä liian hektinen, mutta kun tuosta vielä vähän kasvavat niin ehkä sitten on uusien juttujen aika <3 Ja kyllä. Pyrin visioimaan missä haluaisin olla viiden vuoden päästä ja millaisia askelia minun tulisi ottaa jotta pääsisin niitä kohti. Sellaisia lempeitä suunnitelmia – elämän arvauksettomuudelle levollisena.

  • Tanja

    Huh, kun olet upea!

    • Voi Tanja – kiitos vaan sinulle <3