Introvertteja sääolosuhteiden pakosta?

Kylmä ilmastomme pakottaa suojaamaan itsemme sen kylmyydeltä paksuilla kerroksilla, mutta rakennammeko samalla suojamuuria myös henkisesti ulkomaailmalle?

Säällä on voimakas vaikutus maan kulttuuriin. Meitä pohjoisessa asuvia kuvaillaan usein hiljaisiksi introverteiksi, kun taas eteläisempien valtioiden ihmisiä äänekkäiksi ekstroverteiksi. Kumpikaan ei ole toistaan parempi, mutta usein kieltämättä kaipaisin kauniiseen maahamme enemmän yhteisöllisyyttä, ystävällisyyttä ja toisen lämmintä huomioimista. Kulttuuriero nousi taas silmille Kalifornian lomallamme. Kuinka sitä jäikin suustaan kiinni kauppareissulla yhden jos toisenkin tuntemattoman kanssa. Kuinka kevyen helposti jenkit hihkaisivat rakastavansa jostakin ylläni olevasta vaatekappaleesta, poikiemme vaaleita suuria silmiä tai suurperheemme vilinää. Kalifornialaisille ei ole kynnys eikä mikään aloittaa keskustelua ventovieraan kanssa vaikka toiselta puolelta kauppaa. Suomessa bussissa vierekkäin istuvien etäisyys taas tuntuu olevan saavuttamattoman pitkä. Äänekäs lapsiperhe saa puoleensa luultavammin enemmän paheksuvia katseita, kuin tuntemattomien ääneen lausuttuja ihasteluita.

Mutta eipä tuo ole ihmekään kun vertaa esimerkiksi Suomen ja Kalifornian säätä. Kaliforniassa ovesta uloslähtöön tarvitsee valtaosan vuodesta vain t-paidan ja sortsit.  Suomessa ollaan iloisia jos meille suodaan kesällä edes se yksi viikko – kun pärjää aamusta iltaan sortseissa. Valtaosan vuodesta me vuoraudumme villakerrastoon, toppatakkeihin, pipoihin, hanskoihin ja muhkeisiin kaulahuiveihin, jottemme jäätyisi. Kylmän sään takia päämissio ovesta ulos lähtiessä on päästä nopeasti paikasta A paikkaan B. Kun loska piiskaa kasvoja kuin märkä rätti, ei sitä tee mieli ulos jäädä kuulumisia vaihtamaan. Nenä takaisin maahan ja ripeämpi askel vain eteenpäin. Lämpimällä säällä ei niin haittaakkaan, jos pysähtyy matkalla nauttimaan lämpimästä auringonpaisteesta kasvoja vasten. Terassit ovat täynnä kansaa ja ulkona voi kuulla ihmisten iloisen rytmikkään keskustelun. Pohjoisen sääolosuhteet suorastaan pakottavat meidät eristäytymään omiin oloihimme. Ne hetket kun olemme ihmistenilmoilla pitää massiiviset ulkovarusteet huolen henkisestäkin suojamuurista. Mikään ei pääse läpi.

Tähän vuodenaikaan saamme ennätysvähän auringonvaloa. Samasta syystä moni vaipuu kaamosmasennukseen. Mieliala on alakuloinen, ruokahalu nousee ja unentarve lisääntyy. Kaukomailta voi lähteä etsimään aurinkoista pika-apua kaamosmasennukseen, mutta paras lääke löytyy kuitenkin täältä koti-Suomesta: nimittäin läheiset ihmiset ja tärkeät ihmissuhteet. Rakkaiden ihmisten lämmin seura saa unohtamaan sen, mitä ikkunan toisella puolen tapahtuu. Joulunaika kerää ihmiset lempeästi yhteen, mutta sen lisäksi tarvitaan piristävää joulumieltä. Joulun velvollisuudet kun myös kiristävät monien hermoja. Ne hetket kun olemme ihmisten ilmoilla yritetään tietoisesti levittää sitä hyvää joulumieltä. Hymyillään ohikulkijoille. Rupatellaan muiden hississä matkustavien kanssa. Kun näät jotain kaunista toisella joka kiinnittää huomiosi, sano se ääneen. Jos voit avata oven toiselle jolla on kädet täynnä, tee se. Suo toiselle äidille lempeän ymmärtäväinen hymy kun hänen lapsensa kiukuttelee ikään kuin sanoaksesi: et ole yksin ja meillä kaikilla on noita hetkiä –voimia! Auta naapurin iäkkäämpää rouvaa kauppakassien kannossa. Toivota hyvät joulut kaikille kenen kanssa asioit. Pienestä se lähtee, mutta pienillä asioilla on suuri merkitys. Me kuitenkin asumme Joulupukin maassa. Meidän on mahdollista pitää yllä hyvää mieltä kylmästä säästä ja toppakerroksista huolimatta, vaikka hieman enemmän ajatusta se vaatiikin.

Kuvat Marika Valdez