CATEGORIES

Avun pyytämisen ja vastaanottamisen vaikeus

23.1.2018

Ask for help. Not because you are weak. But because you want to remain strong.
-Les Brown

Mikä siinä onkaan, että etenkin meille suomalaisille avun pyytäminen tai vastaanottaminen tuntuu olevan jotenkin erityisen vaikeaa? Elämmekö sellaisessa suoritusyhteiskunnassa, että kaikessa tulisi pärjätä ihan itse – vaikka hampaat irveessä?  Viimeistään Amerikassa asuessani huomasin, että itsekin kuulun juuri niihin suomalaisiin, jotka eivät hirveän helposti ota ystävällistä apua vastaan. Siellä esimerkiksi ruokakaupassa yksin asioidessa sai aina erinäisiä avuntarjouksia. Jos vaikka piti nostaa isompi määrä juomapulloja autoon niin aivan varmasti ohikulkija huikkasi voisiko auttaa minua niiden kanssa. Kohtealiaasti kiitellen näistä aina kieltäydyin. Kyllähän minä pärjään – kiitos kuitenkin hirveästi todella ystävällisestä tarjouksesta! Kun tätä hieman enemmän pohdin, niin omakohtaisesti kyse ei ole mitenkään siitä, että pelkäisin näyttäväni jotenkin heikolta. Kyse on enemmänkin siitä, ettei halua vaivata toista. Suomalainenhan ei pyydä kylässä kahvia. ”Ei minun takia tarvitse! Mutta jos olet itsellesikin keittämässä niin voisihan sitä kupin ottaa, jos siitä ei ole mitään vaivaa…”

coat H&M / saatu
leather pants SAMSOE & SAMSOE
cashmere turleneck ANDIATA / saatu basics collection

Mutta jos kääntää asian toisinpäin, niin onko se itselle kuormittavaa auttaa toista? Ei missään nimessä. Siitähän saa suurta iloa, kun voi tuntea auttavansa toista. Itse ainakin mielelläni tarjoan apua, mutta vielä iloisempi olen jos joku haluaa vastaanottaa sen. Se saa oman olon tuntemaan hyödylliseksi ja jopa tärkeäksi. Ei siitä koskaan tule vaivattu olo. Pitäisi muistaa aina ottaa tarjottu apu vastaan, koska silloin kaikki lähtevät tilanteesta vieläkin iloisemmin mielin. Avuntarjoaja haluaa auttaa ja sinäkin pääset pienestä tai suuremmastakin urakasta kevyemmin eteenpäin. Kukaan ei ole heikompi, kukaan ei ole rasitetumpi, mutta molemmat ovat ainakin hetken iloisempia.

Helping others is the way we help ourselves
-Oprah Winfrey

Kuvat Metti Forssell

14 comments

Comment

Your email address will not be published.

*

  • Marjut

    Tämä on mielenkiintoinen aihe. Mieheni on kotoisin lattarimaasta ja heillä kulttuurissa auttaminen on todella luontaista. Suomeen tultuaan minäkin olen hänen kauttaan oppinut, että on ihan suotavaa pyytää välillä apua ja ottaa sitä vastaan tarjottaessa. Olen pari kertaa antanut (yrittänyt antaa) panttilappuani minun jälkeen jonossa olevalle henkilölle, kun hyvin usein se unohtuu lompakon pohjalle ja muistan sen olemassaolon vasta maksettuani. En ole vielä kertaakaan saanut annettua muutaman euron lappua kenellekään. Aina on tullut kiltti “kiitos mutta en tarvitse” vastaus. Olen ollut hämilläni, mutta todennut jälkeenpäin että eleeni on varmasti hämmentänyt muutkin. En tietenkään ole antanut sitä olettaen, että vastaanottaja olisi sen tarpeessa rahallisesti, mutta ajatellut sitä paremminkin mukavana eleenä. Yritykset jatkuvat :D

    • Ihan loistava esimerkki. Koska aivan varmasti itsekin olisin todennut vain että “voi kiitos mutta en tarvitse” – miettien, että säästäkää te ihmeessä itsellenne seuraavaan kertaan. Mutta tosiaan – niin ihana ele, ja sen voisi laittaa hyvänä kiertoon. Yritys jatkukoon <3

  • Frida

    Kiitos tästä muistutuksesta! Pikkulapsiarjen keskellä olen harmitellut, kun en nyt pääse avuksi ystävälle, jolla on useampi lapsi kuin minulla ja yksi heistä ihan pieni vauva. Nyt pyysin ensin itselleni lisää lastenhoitoapua ja kunhan meidän arki tästä vähän tasaantuu, niin sitten pääsen välillä apukäsiksi ystävällekin. Nyt ruuhkavuosien alkaessa olen jo päässyt huomaamaan, että itselle pyydetty apu auttaa aina muitakin :)

    • Ihanaa, että olet saanut apua! Sillä se on lapsillekin etu kun ympärillä on omien vanhempien lisäksi muitakin turvallisia aikuisia. Meidän iloksemme myös meidän vanhempamme ja siskoni ovat halunneet olla paljon poikiemme kanssa. Se on sellainen asia mikä on niin arvokasta lopun elämää. Omat edemenneet isovanhempani ovat ihan pyhimyksen asemassa omissa silmissäni :D Ja tosiaan, arvokasta kaikille. ja osoitettu jopa terveydellekin hyväksi isovanhemmille!

  • Mä niin tunnistan tuon ongelman itsessäni! Avun pyytäminen on niin vaikeaa, sillä enhän missään nimessä halua vaivata ketään! Mielummin sitten vaikka hampaat irvessä pusken läpi harmaan kiven. Huoh! Koskahan sitä oppisi, ettei avun pyytäminen ole heikkous!

    Ihanan valoisia kuvia!!!

    • Minä olen onneksi lasten myötä oppinut, että kysyn aina kun tarvitsen apua. Esim nyt kun olin kipeänä niin laitoin perhekeskusteluun viestin ja hetkessä oli paikalla auttamassa siskoni ja isäni. Sain sen ansiosta pari tuntia nukuttua ja leävttyä. Kiitos sen varmaan paraninkin hieman nopeammin! <3 Ja kiitos!

  • Karkkinen

    Viisaita sanoja – jälleen! Hieman off topic, mutta mikä tuo kuvissa näkyvä kahvila/ravintola on? Näyttää mielenkiintoiselta…

    • Ihanaa jos pidit! :) JA hei ravintola on uusi kasvisravintola Roballa: yesyesyes ! :)

  • Haidi

    Tämä on kyllä niin totta. Sellainen kyllä mä pärjään, enkä halua vaivata ja tuo kahvi juttu ai elämä :’D itse olen oppinut rempan kautta pyytämään apua kun oli vaan pakko todeta, että youtubenkaan avulla ei selviä kaikesta. Samalla ehkä huomasi itsekin tarjota sitä helpommin. Ja täytyy kyllä todeta, että ainakin omassa ystövöpiirissä avun tarjoaminen on enemmän sääntö kun poikkeus. Samoin sen vastaanotto, mistä olen kyllä äärimmäisen kiitollinen! On ihanaa kun voi auttaa toista ja näin suomalaisittain ihan siksikin kun on itse saanut apua niin tehdä sen vastapalveluksen ;)

    • Se on ihan totta. Meilläkin ystäväpiirissä on hurja määrä avuntarjoajia ja erityisesti meidän perheemme, joilta kyllä apu otetaan aina iloisesti vastaan ja ei pelätä kysyäkään. Esim nytkin kun olin kipeänä viime viikolla ja mies reissussa ja kaikki kolme lasta kotona niin isäni ja siskoni riensivät apuun ja ottivat kukin hetkeksi lapsia että sain vähän edes nukuttua kuumetta pois <3

  • Anna

    Ihana teksti!! :)

  • Tuumummi

    Olen aivan samaa mieltä kanssasi! Valitettavan usein avusta on kieltäytynyt, vaikka oikeasti molemmille tulisi hyvä mieli, jos antaisi toisen auttaa. Hyvin huomattu!

    • No juuri näin. Jotenkin sitä kuvittelee “säästävänsä toista” kun ei ota apua vastaan, vaikka avun vastaanottamisella kaikki olisivat iloisempia! :)