Ollaanko me sittenkin kaupunkilaisperhe?

Olen miettinyt aina, että nyt on ihana asua kaupungissa, mutta kun perhe kasvaa ja lapset varttuvat muutetaan me sitten omakotitaloon. Taloon missä on enemmän neliöitä, kaikille omat huoneet, pihaa missä leikkiä ja paljon lapsiperheitä sekä luontoa ympärillä. Minä olen lähtöisin Kauniaisista ja mieheni Kirkkonummelta. Ehkä oman lapsuutemme takia ajatus omakotitalosta ja vehreästä takapihasta on tuntunut itsestäänselvältä kasvupaikalta lapsiperheelle. Mutta tiedättekö, jokin tässä ajatuksessa on pikkuhiljaa muuttunut…

coat ZARA
cashmere polo knit MY LATE GRANDMOTHER’S (!)
leather pants ANDIATA / saatu
shoes RAG & BONE
sunnies CÉLINE
bag CHANEL

Lasten myötä ollaan ehkä jopa juurruttu entistä syvemmälle kantakaupunkiin. Tässä tuntuu olevan erityisen hyvä olla nyt pienten lasten kanssa. Toki oma piha olisi myös kiva, mutta se ja isommat neliöt ei olekaan se merkittävin asia minun elämässäni nyt. Tuohan oma piha helpotusta arkeen, mutta itse olen luonteeltani myös hyvin aktiivinen. Minua ei yhtään haittaa laittaa itse vaatteita päälle ja mennä lähipuistoon yhdessä lasten kanssa leikkimään. Minusta kaupungissa onkin se ihana puoli, että me teemme ja menemme niin paljon yhdessä koko perheenä. Tykkään että tässä on niin paljon elämää ja ihmisiä ympärillä. Minulle tärkeintä tässä hektisessä elämäntilanteessa on kuitenkin aika. Minä ja mieheni molemmat teemme töitä tämän pikkulapsiarjen keskellä ja säästämme hurjasti aikaa kun kaikki menot ovat niin lähellä. Kuinka helppoa on laittaa lapset kärryyn ja käydä kävellen lähikaupassa? Tai miten ihanaa, että tarhaan kävelemme joka päivä muutamassa minuutissa? Asumalla lähellä kaikkea maksimoimme ajan mitä voimme yhdessä käyttää. Se on se merkittävin asia meille juuri nyt.

Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo, mutta olen viimeisten vuosien aikana huomannut, että muutto kantakaupungin ulkopuolelle ei olekaan enää se itsestäänselvä tapahtuma. Arkemme on tällä hetkellä niin hurjan toimivaa keskustassa. On aivan ihana tarha kahdelle vanhemmalle pojalle, missä on mahtavat opettajat, rakkaat tarhakaverit ja heidän ihanat vanhemmat. On lasten omat harrastukset ja niissä muodostuneet mahtavat kaveripiirit. Mitä enemmän aikaa kuluu niin sitä vaikeampi tästä kaikesta on päästää irti. Joten se unelma omakotitalosta luonnonhelmassa alkaa enemmän ja enemmän muuttua ajatukseen siitä, että etsimme lähistöltä isompaa asuntoa. Helppoa ei ole löytää neljän makuuhuoneen asuntoa tältä alueelta mihin olemme syvästi jo juurtuneet, mutta tällä hetkellä unelmissamme näyttääkin todennäköisemmältä, että ehkä me sittenkin olemme kaupunkilaisperhe. Saa nähdä <3

Kuvat Metti Forssell