Asukuvia vuosikymmenen takaa
15.6.2018Eilen päädyin selailemaan ensimmäistä blogiani – Skinny Vanilla Lattea. Aloin kirjoittamaan blogia ystäväni Marikan inspiroimana maaliskuussa 2008. Asuimme tuolloin vielä molemmat Hollannissa ja minulla oli hyvin aikaa opiskeluitteni ohella. Ajattelin, että tämä olisi mahtava tapa päivittää kuulumisiamme kotimaassa asuville ystäville ja perheelle. En tuolloin edes miettinyt, että blogiani päätyisi lukemaan joku muukin, kuin jolle olin osoitteen antanut. Blogeista en ollut ennen juuri kuullutkaan, eikä tuolloin ollut pienintäkään aavistusta mihin tuo päätös blogin aloittamisesta johtaisi. Bloggaamisesta tuli nopeasti hauska harrastus, mutta melkoisen pian aloittamisen jälkeen huomasin kävijämäärien olevan yllättävän suuria. Silloin 2000 käyntiä päivässä tuntui ihan valtavalta ja jopa pelottavalta. Pelästyin näitä numeroita ja pistin blogin salasanan alle. Minun kun oli tarkoitus kirjoittaa vain ystäville ja perheelle. Muutamia teitä oli, jotka olivat aloittaneet lukemisen ihan ensimmäisistä postauksista. Laitoitte sähköpostia ja pyysitte päästä lukemaan blogiani salasanan takaa. Esittelitte itsenne ja monille sitä vastaan annoinkin salasanan. Miten valtavan lämmittävää oli eilen huomata, että niin moni teistä on edelleen matkassa mukana <3 Ja muistitte salasanankin! Vuosikymmen myöhemmin! <3 En pysty sanoin kuvailemaan miten otettu ja kiitollinen olen kaikesta tuestanne näiden vuosien varrella.
En ole käynyt SVL-blogissa moniin vuosiin ja sen teksteihin ja kuviin palaaminen nostatti itsessä melkoista hilpeyttä. Materiaali oli sen verran mehukasta, että jaoin parhaita paloja teille eilen myös Insta-tarinoideni puolella. Onneksi seasta löytyi myös asuja, mitä voisi jopa tänä päivänäkin käyttää!
Reilun vuoden jälkeen olin tutustunut paremmin siihen, mitä blogin pitäminen sinä päivänä oli ja rohkaistuin aloittamaan julkisen blogin. Blogimaailma oli silloin vielä hyvin erilainen. Valtaosa bloggasi kasvottomana ja nimimerkin takaa – niin tein minäkin pitkään. Vuonna 2009 kesällä syntyi Strictly Style. Siitä se sitten lähti. Pikkuhiljaa maailman muuttuessa sitä itsekin uskaltautui antamaan itsestään enemmän ja enemmän. Moni asia on vuosien varrella muuttunut. Vuosikymmen myöhemmin on annettava teille kaikki se kiitos, että teen tätä harrastuksesta alkanutta kuvaamista ja kirjoittamista nykyään työkseni. Ajatus on oikeastaan vieläkin itselle absurdi. Te olette tehneet blogin pitämisestä mielenkiintoista ja antoisaa. En kuuna päivänä olisi jaksanut tehdä tätä näin pitkään ilman teitä. Vaikka nuo tuolloin suurilta kuulostaneet määrät pelästytti, niin tänä päivänä olen siitä vain äärimmäisen kiitollinen ja otettu. Kiitos, että olette seisseet rinnallani läpi legginsien, rusettivöiden, ajurihattujen, colour blockingin ja trikootoppien. <3