Juhannus 2018

Jälleen yksi juhannus takanapäin. Valehtelisin nyt jos korulauseilisin, että tulipa tarpeeseen, ihanasti on levätty ja akkuja ladattu taas luonnonhelmassa. Olen suorastaan aika poikki. Lasten ollessa 5-, 3- ja 1-vuotiaat ei päivisin todellakaan mitään akkuja latailla. Saati öinä, kun teet kaikkesi ja välillä jopa rukoilet, ettei teidän perheen yöheräilyt herätä muitakin saman katon alla nukkuvia. On täysi työ yrittää pitää nuo kaikki kolme vintiötä jokseenkin ehjänä läpi mökkiviikonlopun. Kun ympärillä on liukasta kalliota, pitkiä jyrkkiä portaita ja järvivesi, on vanhempana oltava koko ajan valmiudessa. Meidän muksut on niin liikkuvaista sorttia, että hetkekisikään ei voi silmää välttää, tai yksi on jo kadonnut näköpiiristä. Tämä on vielä sitä elämänvaihetta, kun kädet ovat jatkuvasti käytössä. Hengähdyshetkiä ei juuri ole. Mutta nyt viimein alkaa esiintyä valon pilkahduksia käsivapaammasta arjesta. Esikoinen ja keskimmäinen ovat jo siinä iässä, että he viihtyvät jo pitkiä toveja keskenään leikkien ja pelaillen. Ihana vaihe! Mökillä oli onneksi myös paljon lisäkäsiä, joten mekin saimme hetken sieltä täältä keskittyä muiden kanssa jutusteluun kun joku toinen otti toviksi uskaliaan ja vaativan vastuun lastemme kaitsijoina.

Vaikka syke pysyi korkealla aamusta iltaan, tekemistä riitti eivätkä unetkaan hirveän pitkiksi yltäneet niin tuo mökkiviikonloppu oli silti todella ihana. Pojat nauttivat täysin rinnoin ulkona pelaamisesta ja palloa potkittiinkin aamunkoista iltahämärään. Grillattiin makkaraa, istuttiin ongella, pulahdettiin viileään järveen, saunottiin puusaunassa  ja vietettiin paljon aikaa ulkoilmassa. Oli ihanaa kun kerrankin kaikki pääsivät paikalle yhteisen juhannuksen viettoon. Molemmat siskoni, äitimme, isäpuolellemme, hänen lapsensa, heidän puolisot sekä heidän lapsensa. Kaikenkaikkiaan 11 aikuista, viisi lasta ja kolme koiraa. Kun lapset väsähtivät hyvissä ajoin riehakkaan päivän jälkeen yöunille, oli ihana syödä porukalla kaikessa rauhassa grilliherkkuja, keskustella ja nauraa aikuisten kesken pitkälle keskikesän valoisaa yötä ja nauttia edes hetki levollisesta yhdessäolosta. Ensi vuonna pojat ovatkin jo sen verran isoja, että uskallan toivoa jo melkoisen suurta muutosta seuraavaan juhannukseen. Uusia vaiheita tulee aina edellisten perään ja kaikissa on omat hyvät – sekä huonot puolensa, mutta ehkä ensi vuonna on meidänkin kädet vapaana myös makkaranpaistoon. Kaikesta hektisyydestään huolimatta tämäkin juhannus oli onnellinen ja kaiken härdellin väärti.