CATEGORIES

Itsemyötätunto

5.10.2018

Olen viimeisen vuoden aikana miettinyt paljon itsemyötätuntoa. Kuinka tärkeää se on jokaiselle ja miten se muodostuu? Miksi toisella tuntuu olevan luontaisesti hyvä itsemyötätunto, kun taas toisella on suuriakin vaikeuksia puhua itselleen kauniisti? Varmasti hyvin paljon siihen vaikuttaa jo nuorena kotoa saatu malli. Miten omat vanhemmat ovat käsitelleet epäonnistumisia ja epämiellyttäviä asioita? Miten sinulle on nuorena puhuttu? Näihin asioihin haluan itse kasvattajana kiinnittää erityistä huomiota, sillä itsemyötätuntoa on mahdollista vahvistaa.

Mutta mitä on itsemyötätunto? Se on hyväntahtoista ystävällisyyttä itseämme kohtaan. Hyvä itsemyötätunto muistuttaa suomaan itsellemme sen saman myötätunnon, empatian ja lempeyden, mitkä soisimme hyvälle ystävällekin. Ymmärrystä, että on hyvä. Ymmärrystä, että me kaikki teemme virheitä. Ymmärrystä, että olemme riittäviä ja täydellisiä juuri sellaisinaan kaikista epätäydellisyyksistä huolimatta. On osattava puhua ensiksi itselleen kauniisti, jotta pystyy puhumaan aidosti kauniisti myös muille.

coat ZARA
skirt ZARA
scarf ZARA
knit J.CREW
tights NORLYN
necklace THOMAS SABO
shoes RAG & BONE
bag PRADA

Koen, että minulla on hyvä itsemyötätunto. Olen itselleni melko armollinen. En parjaa itseäni vaan hyväksyn virheeni ja jatkan nopeasti jo kohti seuraavaa. Minua ei haittaa tehdä virheitä. Koen, että kaikesta oppii. En pelkää esimerkiksi puhua kieltä, mitä en täysin osaa. Parempi on vain yrittää puhua, sillä tekemällä oppii. Hyvä itsemyötätunto auttaa suuresti myös blogin pitämisessä. Niin monen silmäparin alla on väistämättä suurennuslasin alla. Minua ei haittaa se, että tekstin sekaan mahtuu myös kirjoitusvirheitä. Toki pyrin kirjoittamaan hyvää suomea, mutta virheiltä ei vain voi välttyä. Virheiden tekeminen on inhimillistä sekä samaistuttavaa. Aika ajoin törmää jonkun toteavan toisen olevan täysi idiootti, kun ei handlaa esimerkiksi yhdyssanoja. Muistetaan, että suomen kieli on yksi vaikeimmista kielistä maailmassa ja virheitä tekee aika ajoin ihan jokainen. Pitää muistaa, että se ettei osaa jotain tiettyä, ei todellakaan tee kenestäkään idioottia. Jokaisella on omat vahvuudet. Me opimme asioita eri järjestyksessä. Toinen osaa paremmin suomen kielen kieliopilliset hienoudet, kun toinen taas puhuu kolmea eri vierasta kieltä. Ei kumpikaan ole sen enempää tai vähempää idiootti. Pitää muistaa, että se mikä on sinulle itsestään selvä asia ei ole toiselle. Samoin toisen itsestään selvä asia saattaa sinulle olla vähemmän käytetty tieto. Kun sallit virheet itsellesi, sallit helpommin virheet myös muille. Se luo ympäristöön ymmärrystä ja lempeyttä, joka ruokkii kasvamaan ja kehittymään entistäkin tehokkaammin. Itsekriittisyyttä pidetään joskus jopa polkuna menestykseen, myötätuntoa itseä kohtaan itsekkäänä, ylimielisenä tai pehmoiluna. Tutkimustieto kuitenkin osoittaa muuta. Itsekriittisyyden on huomattu mm. lisäävän ahdistusta sekä masennusta. Ystävällisyys ja hyväksyntä itseä kohtaan sen sijaan lisäävät tutkimusten mukaan onnellisuutta ja hyvinvointia.

Koen, että omaan itsemyötätuntoon on vaikuttanut eniten oma kasvuympäristö. Minua on aina kannustettu ja minuun on uskottu. Epäonnistumisia ei ole parjattu vaan aina on todettu, että kaikesta oppii ja ensi kerralla sitten osaa paremmin. Ensi kerralla – se on tärkeä muistaa. Aina tulee seuraava kerta ja koskaan ei ole ihmisenä valmis. Elämä on jatkuvaa uuden oppimista. Omat vanhempani ja isovanhempani toiselivat usein, että pystyn ihan mihin vain jos todella tahdon ja olen valmis tekemään sen eteen töitä. Sen jatkuva toistelu on muotoutunut sisäiseksi äänekseni. Se on suuri apu elämässä ja tuon saman lempeän luoton ja epäonnistumisen sietämisen haluaisin antaa omille lapsillenikin. Yksi tärkeimpiä asioita on muistaa, että sinun ihmisarvosi ei perustu suorittamiseen. Minusta oleellisemman kertoo ihmisestä se, miten hän kohtelee muita. Mutta se miten kohtelet muita heijastuu siitä, miten kohtelet itseäsi. Täten haluaisin haastaa kaikki pohtimaan omaa itsemyötätuntoa. Sallitko itsellesi virheet? Oletko inhimillinen myös itseäsi kohtaan? Koska itsemyötätunto on onneksi taito, jota pystyy aktiivisesti kehittämään jos tajuaa pysähtyä.

Kuvat Metti Forssell

16 comments

Comment

Your email address will not be published.

*

  • Kiitos Hanna. Ihana teksti. ❤ Ihanaa, kun otit oikeinkirjoituksen esimerkiksi itsemyötätunnosta. Se on nimittäin minun heikko kohtani, en nimittäin millään hahmota yhdyssanoja, vaikka kuinka yritän. Muuten olen kirjoittamisessa melko okei. 50% yhdyssanoista menee todennäköisesti väärin, vaikka yritänkin. Jotkut ovat kutsuneet minua tyhmäksi sen vuoksi.
    Tämä teksti kuitenkin auttoi vähän hölläämään. Yritän edelleen kiinnittää huomiota yhdyssanoihin, mutta opettelen olemaan ottamatta stressiä niistä. Kiitos. ❤

    • Voi ihana kuulla, että tämä puhutteli sinua ja vielä ihanempaa – toi hyvää mieltä ja lisä lämmintä itsemyötätuntoa <3 Kiitos Jenni kun luet ja kirjoitat <3

  • Mervi

    Hei Hanna,

    Blogiasi on kiva lukea. Äitini on toimitussihteeri, ja minun oma “kielioppipoliisini”. Minun mielestäni bloggaajan pitää pyrkiä hyvään kieleen, mutta ei vaadittavaa. Mikä vähän kuulosti hassulta oli ammattitoimittajan työn vertaaminen bloggaajien työhön, työ on jo lähtökohdiltaan on aivan erilaista ja artikkelit toimituksellista tekstiä, huomattavasti pidempiä ja laajempia asiakokonaisuuksia. Jatkuvasti kielioppivirheitä tekevä toimittaja, tuskin kauan pysyy ammatissaan, mutta bloggaajille voi olla armollisempi. Mutta sama missä tahansa duunissa, jatkuva virheiden tekeminen on jo huolimattomuutta. Hyvä kirjavinkki muuten kaikille itsemyötätunnosta kiinnostuneille: Pessi, Martela & Paakkanen: Myötätunnon mullistava voima 2017 itsemyötätuntoa tarvitaan!

    • Moi! Ja kiitos kovasti!
      Ja kyllä, olen hyvin samaa mieltä. Bloggaajia ja toimittajia verrataan usein keskenään, mikä minustakin on hieman nurinkurista. Toimttaja on ammatti mihin opiskellaan, boggaajaksi voi päätyä montaa eri reittiä ja pitää sisällään palasia monesta eri ammatista. Bloggaaja kun on samalla myös oman firmansa stylisti, kuvaaja, päätoimittaja, markkinointipäälikkö, viestintävastaava jne. Siinä on monta eri osa-aluetta. Toimittajalla on ihan omat journalistiset säännöt mitä noudattaa, kun blogi kirjoitetaan pääsääntöisesti minä-muodossa. Ja se on juuri näin – olen samaa mieltä, että tulee pyrkiä kehittymään ja parantumaan kaikessa mitä tekee. Tosin tällä alalla on huomannut myös sen, että juurikin ne virheet ja epätäydellisyys on se viehättävä tekijä, joka kerää puoleensa niin ihastusta kuin vihastusta, mikä taas kerää paljon seuraajia. Ymmärrän senkin, mutta itse pyrin toisenlaiseen tuotokseen.

  • Saaramaria

    Kiitos Hanna tärkeän aiheen esille tuonnista. Koen, että nykyisenä aikana, jolloin helposti nuoren itsensä määrittäminen hämärtyy kaiken täydelliseltä näyttään ja kuulostavan sometulvan keskellä, on entistä tärkeämpää korostaa lapsille, että “ihan hyvä” riittää, oma paras “personal best” on tavoiteltavaa, mutta se ei aina onnistu, ja sekin on ok. Yrittää pitää, pitää olla sinnikäs sen eteen, mitä haluaa, mutta myös keskinkertainen “kasin suoritus” on riittävä.
    Oma esimerkki on tärkeä ja kodin ilmapiiri, siitä olen täysin samaa mieltä. Loppujen lopuksi kaikki, ihan kaikki, haluavat hyväksyntää, joten jos sitä voi ympärilleen jakaa, miksi säästellä?
    Ja tuosta suomen kielen osaamisesta ja tasosta, toki on yleissivistystä tietää perusteet hyvään kieleen, yhdyssanat ja sanojen taivutukset, mutta ei se kenestäkään tyhmää tee, jos ne eivät ole aina ihan kunnossa.
    Kiitos Hanna taas, näiden kaikenlaisten postausten takia tämä blogi on niin kultaa.

    • Ah, juurikin näin. Ihan samaa mieltä. Olen ihan samaa mieltä että aina on hyvä olla halukas oppimaan lisään ja olla valmis parantamaan tapojaan mitä ikinä ne olivatkaan, mutta itselleen pitää olla armollinen, koska aina ei todellakaan voi onnistua ja usein se kasin suoritus on enemmän kuin hyvä <3 Kiitos että olet täällä ja kommenoit <3

  • Ansku in Ireland

    En olekaan ennen törmännyt tuohon termin suomeksi, hauska juttu. Mutta mielenkiintoinen aihe ja toit tärkeää asiaa esille. Miksi itselle puhuu joskus niin rumasti, termein joita ei koskaan sanoisi kelleen toiselle? Miksi myös täydellisyys on jotakin mitä itseltä odotamme mutta muilta harvemmin? Itse olen koittanut poisoppia tuohon negatiivisajatteluun itsestä ja muistaa että ei ole virheitä, vaan kokemuksia jotka opettavat meille jotakin uutta. Vielä on täysvalaistumiseen matkaa ??

    • Tärkeä askel on jo tiedostaa tämä. Koska sen jälkeen sitä on yllättävän helppokin harjoittaa! <3

  • Sanna

    Pakko mainita noista yhdyssanavirheistä (tai ylipäänsä kieliopista), että jollain tavalla sitä ehkä lukijana odottaa laadukasta kieltä henkilöiltä, jotka tituleeraavat itseään sisällöntuotantoammattilaisiksi (=bloggaajiksi). Kuitenkin kun palkka on parhaimmilla lähes kirurgin tasoa, niin laadukas kielioppi teksteissä luulisi ‘kuuluvan asiaan’ ja olevan itsestäänselvyys? Etenkin mietin nuoria, jotka eivät tänä päivänä juuri enää kirjoja lue, vaan saavat lukukokemuksensa netistä. Nämä tekstit ovat nuorille myös esimerkkejä. Vähän sama, jos bussikuski ei osaisi ihan kaikkia liikennemerkkejä. Kyllä se häiritsisi, vaikka matka muuten olisi sujuvaa.

    • Tässä pitää muistaa, että tähän ammattiin ei ole yhtä väylää. Ihmiset ovat opiskelleet eri asioita ja täten myös blogeja luetaan eri syistä. Yhdellä erinomainen kynä, toisella mielettömät kuvat, kolmannella taas elämäntilanne sama omaa ja siksi samaistuttava. Bloggaajaksi ei ole mitään koetta: että nyt kun läpäiset nämä kokeet niin saat tehdä tätä ammatiksesi. Toisin kuin esim linja-autonkuljettajan / ajokortti. Onhan toimituksillakin oikolukijat, jotka lukevat ammattitoimittajien virheitä. He ovat alaa opiskelleet ja siltikin tekevät virheitä. Olen ehdottomasti sitä mieltä että oikeinkirjoitukseen tulisi pyrkiä ja omaa äidinkieltämme vaalia, mutta se on vain minun mielipiteeni. Toinen lukee blogia taas siksi, koska kirjoitus on rennompaa ja rempeseän samaistuttavaa. Siitä syystä en allekirjoita samaa, että bloggaajana automaattisesti pitäisi olla erinomainen äidinkielenosaaminen. Koska blogeissa juurikin se inhimillisyys ja ihminen virheineen kiinnostaa. Blogi on luonteeltaan eri, kuin esim toimittajan teksti.

  • Rosa

    Hyvä teksti! Monesta olen ihan samaa mieltä, itsellä sama asennoituminen inhimillisten virheiden tekoon. Se kun on pomminvarmaa oli ikää, älyä, koulutusta miten paljon vain, että virheitä jokainen tekee! Tekevälle sattuu :) Tuota pidän kaikkein tärkeimpänä, että suoritukset eivät määritä ihmisarvoa!
    Allekirjoitan kyllä, että suuremmissa linjoissa jos on valmis tekemään töitä voi saavuttaa mitä vain. Mutta lisäisin siihen, että ei välttämättä siten tai sellaisella lopputuloksella kun on toivonut. Jokainen kuka vain.haluaa ja tekee töitä ei vain pääse vaikkapa lääkikseen, mutta sen sijaan se unelmien työ voi löytyä toista polkua pitkin! Usein matkalta löytää itsellensä sitten erilaisen, mutta itsellensä sitten kuitenkin paremman vaihtoehdon. Ja sitten hoksaa, ettei resepti onneen ole todellakaan jokin suoritus tai tietty asema. Sen haluan omille lapsille teroittaa :D

    • Hei otit loistavan pointin esiin. Koska esimerkiksi vaikka joku haluaa laulajaksi, niin vaikka kuinka tekisi töitä sen eteen ja jos ei ole oikeasti laulajanlahjoja niin se on jo todella haasteellinen tie. Se on myös ala, missä tarvitaan myös paljon suhteita ja onneakin. Mutta siis erinomainen lisähuomio jota olen itsekin miettinyt.

  • Haidi

    Ihanan ajatuksia herättävä teksti. Koen itse, että omaan hyvän itsemyötätunnon tietyissä asioissa. Joidenkin asioiden kohdalla olen ehkä hieman tiukempi, mutta loppujen lopuksi päädyn aina lauseeseen ensi kerralla paremmin. Minullekkin tämä lause on tullut kotoa. Lähes aina on mahdollista yrittää uudelleen ja sitten suoriutua paremmin :)

    • Ihana kuulla Haidi että pidit <3 Itsemyötätunto on varmasti asia, jonka kanssa saamme työskennellä lopun elämää. On varmasti hetkiä kun on kriittisempi kuin normaalisti. On hyvä ne tunnistaa ja taas niissä hetkissä muistutella itseään ystävällisellä lempeydellä. <3

  • Riikka

    Erittäin hyvä ja tärkeä aihe! Itselle aihe on noussut pinnalle terapian myötä. Omassa lapsuudenkodissa ei hyväksytty virheitä ja tuomittiin helposti, sekä syyllistettiin. Näistä syntyi minulle sisäinen kriittinen ääni, joka piiskuroi ja ei hyväksynyt virheitä.
    Terapian myötä tiedostin asian ja aloin tehdä töitä itsemyötätunnon eteen. Itsemyötätunto on suurin ”super power” mitä voi olla ja se myös ehkäisee tehokkaasti masennusta. Ihanaa kun puhut tästä asiasta <3.

    • Kiitos Riikka suuresti kun jaoit tämän <3 Vaikka kotoa saatu malli varmasti seuraa pitkälle aikuisikään on lohdullista tietää, että mallista voi oppia pois! Se pitää vaan ensin huomata! Ja se juurikin on super power, joka helpottaa ihan kaiken kanssa. <3