Toinen syntymäpäivä

Niin se aika vain rientää. Tänään meidän kuopus täyttää kaksi vuotta. Muistan sen vieläkin kuin eilisen, kun tein elämäni kolmannen positiivisen raskaustestin. Asuimme tuolloin Los Angelesissa. Toiveissa oli vielä kolmas lapsi, vaikka järki tuntuikin usein huutonauravan sydämemme toiveelle. Tähän sirkukseenko vielä kolmas lisää? Vaikka kädet olivat täynnä, sydän ei ollut. Tiesin aina, että perheemme ei ollut vielä kokonainen. Olin ollut päivällä reippailemassa ylös Runyon Canyonia rakkaan ystäväni Outin kanssa ja valitin hänelle poikkeuksellisen väsynyttä olemustani. “Ettet vain olisi raskaana?”, hän kysyi. Kumma kyllä, ajatus ei ollut edes juolahtanut mieleeni. Emme olleet ehtineet vielä lähteä yrittämään kolmatta, kun lähitulevaisuudessa oli muutto takaisin koti-Suomeen. Ajatuksissa oli, että kotimaahan palattuamme olisi sille taas sopiva aika. Kotiin ajaessani pysähdyin apteekin kautta, mistä nappasin yhden kotiraskaustestin. Tein sen myöhemmin illalla vähintäänkin epäuskoisena, mutta yllätyksekseni tikussa näkyikin erehtymätön plussa. Hetkeksi sydän hyppäsi kurkkuun. Apua. Pystynkö todella tähän? Kolme lasta? Yhtä nopeasti kuin tikkuun ilmestynyt plussa laskeutui omat epäilykset. Meidän perhe saisi viimein sen täydennyksen, mitä olimme aina varovasti toivoneet.

Tänään sinä valoisa, älykäs, etevä, määrätietoinen ja äärimmäisen liikuttava pienin poikamme täytät jo 2-vuotta. Hyvää syntymäpäivää rakas. Sinä täydennät onnemme. Teit meistä meidän jengin <3