CATEGORIES

Nälkäinen Captain America

1.11.2018

Niin lokakuu kääntyi marraskuuksi ja elämme taas vuoden pimeintä ja pisimmältä tuntuvaa kuukautta. Valoa pimeyteen toi eilinen Halloween. Joka vuosi mieheni kanssa mietimme, että tänä vuonna me osallistumme kaveriporukan huikeisiin Halloween karkeloihin ja panostamme asuihin oikein kunnolla. Mutta joka vuosi elämä tulee tielle eikä meillä ole aikaa saati energiaa miettiä omaa Halloween asua. Täten Halloween juhlat jää tänäkin vuonna väliin meidän osaltamme. Jonain vuonna vielä repäisemme! Poikamme tosin saivat viettää Halloween-juhlaa eilen päiväkotiystäviensä kanssa. He ovat odottaneet tätä päivää jo monta viikkoa. Heräsinkin eilen aamulla melkoiseen näkyyn… Pilkkopimeässä makuuhuoneessamme kello 5.30 heräilin ääneen, joka toisti “Äiti? Äiti? Äiti?” Käännyin katsomaan kuka minua tarvitsi ja mikä oli hätänä. Avatessani silmät pelästyin totaalisesti. Yläpuolellani noin puolen metrin päässä naamastani oli Captain America, joka tuijotti minua intensiivisesti. Säpsähdin pelästyneenä kun täydessä asussa irvokasta naamaria myöten oleva Captain America totesi: “Äiti, mulla on nälkä.” :D

knit &OTHER STORIES
skirt &OTHER STORIES
shoes STUART WEITZMAN

Jollain oli selvästi kiire jo päiväkotiin Halloweenia juhlimaan! :D Päiväkotiin lähti iloisesti suloinen pieni tiikerinpentu, aamaiaisentäyteinen Captain America sekä liehuvalettinen Thor vasaransa kanssa. Olihan se suloinen näky <3

Sää otti taas käännöksen lämpimämpään. Ulkona pärjää vallan mainiosti taas hameellakin. Lisäsin alle vielä lisälämmöksi ylipolvensaappaat. Tällaisessa asussa viihdyn tällä hetkellä parhaiten. Olen totaalisen hurahtanut hameisiin.

Kuvat Alexa Dagmar

8 comments

Comment

Your email address will not be published.

*

  • M

    Heippa Hanna,
    En tiedä onko sulla aikeissa tehdä omaa postausta Hollannin ajoilta kielestä, mutta kuulisin mielelläni, kuinka opit vieraan(?) kielen ja kuinka kommunikointi alkoi hollannin kielellä siellä sujumaan.
    Olen itse tällä hetkellä ulkomailla suorittamassa opintoihin kuuluvaa harjoittelua, ja vaikka kyseessä olevaa kieltä olen lähes vuosikymmenen opiskellut, on kommunikointi in real life todella hankalaa.
    Opiskelitko hollannin kieltä vai alkoiko kieli vain arjen mukana sujumaan? Ja miten on, pyritkö ylläpitämään kieltä vielä tänäkin päivänä? :)

    • Moikka!

      En ajatellut tehdä omaa postausta, mutta se voisi olla hyvä idea!
      Eli minä aloitin hollannin kielen opiskelut muuttaessani Hollantiin. Minun opiskelulinjani oli kansainvälisen luonteensa vuoksi englanninkielinen, mutta siihen kuului ulkomaalaisena, että hollannin kieltä tuli myös opiskella, koska minun oli määrä tehdä työharjoitteluni vielä hollanniksi. Minulla oli tunteja 2-3 viikossa, joten suht intensiivisesti. Vielä kun asui maassa niin tuntui, että kielki tarttui suht helposti. Minulla oli pohjalla myös ruotsin ja ranskan kieli, joten niiden osaaminen helpotti oppimista. Alku tuntuu takkuisimmalta, mutta kun ei pelkää tehdä virheitä niin sitten se alkaakin sujua kun vain aktiivisesti harjoittelee. Tänä päivänä en juurikaan saa koskaan puhua hollantia missään, mutta aina jos törmään hollantilaisiin en pysty olemaan hiljaa. LÄhes aina avaan keskustelun jotta pääsen vähän harjoittamaan kieltä, mitä ennen käytti päivittäin.

  • Anonymous

    Aivan ihana asu!

  • Ak

    Naurahdin! Päivän piristys :) Lasten vilpittömyys <3

  • Ssss

    Hahaha voi että! Sydämeni sulaa noiden teidän poikien takia!! Suhteellisen kamala herätys sinulle, mutta alkujärkytyksen jälkeen varmasti myös yksi hauskimmista muistella myöhemmin :D

    • No se on juuri näin! :D