Kiitollisuus lähimmäisistä
20.12.2018Olen jouluihminen. Se ei ole varmaan keneltäkään jäänyt huomaamatta. Minulle joulu edustaa ennen kaikkea yhdessä oloa perheen kanssa ja siihen liittyy vain lämpimiä muistoja. Olen hyvin onnekas. Sillä joululla on samalla synkkä kääntöpuoli. Kaiken mainitsemani takia se on monelle juuri se aika, mikä korostaa sitä mitä elämässä ei ole. Ja ne eivät ole pieniä asioita, vaan elämän suurimpia menetyksiä, pettymyksiä ja kipeitä kohtia.
Joulu on aikaa, kun joissain joulupöydissä katsotaan tyhjää tuolia, murskaavan ikävän noustessa pintaan. Joulu on aikaa, kun vanhempi suree sitä, ettei kykenekään tarjoamaan lapselleen notkuvaa joulupöytää. Joulu on aikaa, kun joissakin perheissä lapsilla nousee pelko pitkistä vapaista ja alkoholin hajusta. Joulu on aikaa, kun ihminen voin tuntea itsensä yksinäisemmäksi kuin koskaan aiemmin. Joulu ei ole vain valon juhla. Se on myös pimeintä aikaa vuodesta, mihin kuuluu ihmiselon syvimmät surut, pelot ja jopa kauhu.
Omassa lähipiirissä on myös koettu riipiviä läheisen menetyksiä, pitkät avioliitot ovat tulleet tiensä päähän ja elämä on heittänyt kuperkeikkaa. Silti joulu saapuu ja on ihan yhtä oikea joulu sen synkistä varjoista huolimatta. Elämä on arvaamatonta ja toivon, että jokainen osaisi arvostaa niitä lähimmäisiä, ketkä vierellä ovat. Oli se sitten puoliso, omat vanhemmat, sisar, omat lapset, hyvä ystävä… Ketään ei saa ottaa itsestäänselvyytenä ja jokainen päivä heidän kanssaan on se suurin lahja. Ei paitsi jouluna, vaan läpi kalenterivuoden. Toivon, että jokainen voi löytää joulustaan jotain, mistä tuntea kiitollisuutta.
Feeling grateful and not expressing it is like wrapping a present and not giving it.
-William Arthur Ward