Ei herkimmille
18.2.2019Vaikka viime viikko oli vaaleanpunaisen, ystävien, sydämien ja rakkauden täyteinen, olen samalla iloinen, että viikko on ohi. Meillä on nimittäin sairasteltu oikein kunnolla. Miten se onkin niin, että juuri kun toteaa olevansa kiitollinen kun on selvinnyt vähällä sairastelulla niin kaikki iskee päälle rymisten? Meidän koko perhe oli pari viikkoa sitten flunssakuumeessa. Se oli itseasiassa jollain tavalla jopa mukavaa, sillä olimme kaikki kipeänä samaan aikaan. Lapsetkin olivat sen verran veto veks, että jaksoivat suhteellisen hyvin katsoa elokuvia vällyjen alta. Oli ihan kaivattu pysähdys kaikille. Mutta juuri kun kaikki olivat tervehtyneet ja arkeen palattu heitti elämä syliin pikku yllärin. Kirjaimellisesti. Täysin odottamatta meidän kuopus oksensi suoraan syliini… Päiväkodissa oli jo viikkoja jyllännyt norovirus ja olimme henkisesti valmistautuneet, että kohta se tulee meillekin. Mutta kun viikot kuluivat eikä merkkejä ollut, huokaisimme jo helpotuksesta. Sitten se s**t*n* saapui ja kaatoi meidät kuin dominopalikat vuorollaan.
Pakko todeta, että norovirus on mielestäni tavallisista kausitaudeista kamalin. Kun päälle iskee tarpeeksi raivokas versio, imee se mehut uhristaan totaalisesti. Tämäkin oli taas sellainen kaveri, että se veti sikiöasentoon vessanlattialle päiväksi. Kun oksentaminen viimein loppui, oli parin vuorokauden verran todella voimaton olo. Jos jotain hyvää norosta voi sanoa niin se menee sentään suhteellisen nopeasti ohi. Tosin meidän perheessä saimme kestittää tätä vierasta melkein viikon verran kun se vuoronperään kaikki meidät lattialle kamppasi. Sitä on nyt liikkeellä niin paljon, että lehdissäkin on uutisoitu taudin riehuvan poikkeuksellisen raivoisana.
Joten aloitan nyt viikon iloitsemalla siitä, että ollaan kaikki terveitä. Nyt sen verran taas vastustuskykyä matkassa, että toivottavasti selvitään sillä ainkin tämä kevät! :D Toivottavasti te muut olette pysyneet terveinä?