Uskalla sietää epävarmuutta
4.3.2019“Ainut pysyvä asia elämässä on muutos”
Oma stressinsietokyky on ollut aikoinaan erittäin heikko. Muistan miten stressaantunut olin niinä ensimmäisinä vuosina, kun asuimme mieheni kanssa yhdessä Hollannissa ja jouduin totuttelemaan uuteen elämäntyyliin. Mieheni ammatin takia muutto uuteen maahan tai kaupunkiin saattoi tulla puolen vuoden välein. Muutot ammattiurheilussa harvoin tapahtuu niin, että mietitään “Minne sitä tahtoisi muuttaa seuraavaksi?” Muutto tapahtuu yleensä hyvin yllättäen ja vaihtoehtosi ovat hyvin rajatut. Ei siinä liiemmin pysytytä miettimään “Missä olisi kiva asua?”. On onnekkaassa tilanteessa jos on edes kaksi paikkaa, joiden väliltä valita. Koskaan ei tiennyt, kuinka pitkään tulisi yhdessä paikassa asumaan. Se luo epävarmuutta ja stressiä ei vaan tulevaan, vaan myös nykyhetkeen. Mitä sitä uskaltaa lähteä tekemään, kun uusi muutto voi lymytä jo nurkan takana? Voi tuntua siltä, että kaikki mitä juuri rakensi valuu hukkaan, kun kohta on taas aloitettava jossain uudessa paikkaa ihan alusta. Uusi työ, uudet ihmiset, uusi kieli, uusi ympäristö ja täysin uusi arki. Ihminen voi helposti kokea sen hyvin uuvuttavana ja tuhauttavana.
Ulkomailla asuminen ja maasta toiseen muuttaminen saattaa monesta kuulostaa kovin jännittävälle ja mahtavalle. Toki se on myös mieletön seikkailu ja kokemus, mutta siihen liittyy myös paljon epävarmuutta sekä yksinäisyyttä. Muistan käyttäneeni monta hetkeä sellaisten asioiden suunnitteluun ja murehtimiseen, mitä ei koskaan tapahtunut. Moneen kertaan kohdalle sattui tilanne, missä nopea muutto toiseen maahan oli todennäköinen. Niinä hetkinä käytin paljon aikaa tämän mahdollisen uuden kotikaupungin / -maan tutkimiseen. Missä olisi minulle koulu? Missäpäin siellä kannatta asua? Mitä mahdollisuuksia kyseisessä paikassa voisi muuten olla? Aina kun muutto ei tapahtunut, oli tämä kaikki hukkaan heitettyä energiaa. Onneksi opin muutaman vuoden jälkeen, etten stressaa liikaa tulevasta. Käyn kaikella energialla ja tarmolla vasta siinä vaiheessa kiinni, kun sille sillalle tullaan. Sitä ennen, otan kaiken irti siitä arjesta, mitä sillä hetkellä elän. Vaikka olen asiassa hurjasti parantunut, vieläkin saan itseni joskus kiinni murehtimasta tulevaa. Näinä hetkinä yritän taas maadottaa itseni tähän hetkeen.
coat MASSIMO DUTTI
knit MASSIMO DUTTI
bag YSL
skirt ZARA
shoes ZALANDO
Meillä kävi onnellisesti, sillä saimme asua samassa maassa yli kuusi vuotta. Sitä ei kuitenkaan alussa voinut tietää, mutta tuon tietäminen etukäteen olisi tuonut suurta helpotusta ja mielenrauhaa. Futispallon sijaan olisin monasti toivonut käteeni kristallipallon. Kerran muutimme tuonakin aikana maan sisällä, kun mieheni vaihtoi seuraa Etelä-Hollannissa sijaitsevasta seurasta Heerenveeniin, joka on taas pohjoisemmassa. Koulu vaihtui, uudet juuri luodut ystävät jäivät edelliseen kotikaupunkiin, ympäristö muuttui, mutta sentään kieli pysyi samana mikä helpotti asioita kun oli tämän uuden kielen juuri alkanut hallita. Myös koulun vaihtaminen ja kurssien hyväksilukeminen oli helpompaa kun pysyimme saman maan sisällä. Olen äärimmäinen kiitollinen noista ulkomailla asutuista vuosista, koska ne opettivat hurjasti resilienssiä. Päätin, etten stressaa asioista mitkä eivät ole edes tapahtuneet, vaan elän tätä hetkeä. Rakennan arjestani mieluisen ja otan siitä kaiken irti. Täten päätin toteuttaa omaa arkeani ilman huolta huomisesta. Päätin opiskella ilman pelkoa pois muutosta. Päätin tehdä aina uusia ystäviä, vaikka tiesin, että jossain vaiheessa joudun luopumaan arjesta heidän kanssaan – ystävyys toki säilyy. Päätin opiskella kielen, vaikka tuskin maassa tulisimme loputtomiin asumaan. Aikaa taaksepäin katsoessani koen näiden olevan itselle perustavanlaatuisia asioita. Ne rakensivat arjen onnellisuuden ja mielekkyyden päälle ja ne auttoivat jaksamaan kohdissa joissa suuri muutos sitten koitti. Mikään ei ollut hukkaan heitettyä. Kaikki siellä luotu rakensi oman henkisen pääoman päälle.
Elämä ja arki yllättää meidät jatkuvasti. Pienet ja suuret muutokset sekä yllättävät vastoinkäymiset haastavat meitä ja mieltämme. Mitä parempi on resilienssimme, sitä paremmin selviydymme ja palaudumme muutoksista. Resilienssi auttaa meitä joustamaan ja orientoitumaan muutoksissa uudelleen. Oma kasvuympäristö on omiaan kehittämään resilienssiä, mutta sitä voi myös kehittää kaikenikäisenä. Resilienssi on epävarmuuden sietokykyä sekä selviytymiskykyisyyttä haastavissa tilanteissa, mikä liittyy optimismiin: Kykyä nähdä vaikeissakin asioissa myönteistä ja sen, että pystyy itse vaikuttamaan asioihin. Emme voi valita sitä mitä meille elämässä tapahtuu, mutta voimme valita reaktiomme. Stressinsietokyvyn lisäksi merkittäviä tekijöitä resilienssissä on myös ongelmanratkaisukyky sekä avun hakemisen taito.
Olen äärimmäisen kiitollinen vanhemmilleni omasta onnellisesta ja tuetusta lapsuudestani. Että he ja muut läheiset aikuiset kuten isovanhempani aina valoivat minuun uskoa siihen, että minä pystyn ja olen osaava. Ongelmia ja haasteita tulee aika ajoin eteen, mutta niistä selvitään. Aina on jokin keino ja jos ei itse heti osaa, apua on lähellä. Tämän tärkeän tuen ja turvan toivon voivani antaa myös omille lapsilleni.
Vuodet ulkomailla opettivat, että elämässä ainut pysyvä asia on muutos. Tämän päivän alati ja nopeasti muuttuvassa maailmassa muuntautumiskyky on yksi tärkeimpiä ominaisuuksia. Ei kannata hakailla menneeseen miettien, mikä oli paremmin. Ei myöskään auta murehtia tulevaa, sillä monesti se voi olla täysin hukkaan heitettyä energiaa. Parasta on elää tätä päivää täysillä, koska vain tämä hetki on totta.
“Live in the moment, because everything else is uncertain.”