CATEGORIES

Tunne lukkosi

21.5.2019

Tiedätkö järjellä, että jokin toimintatapasi on sinulle haitallinen, mutta et pysty muuttamaan itseäsi?

Vaaditko itseltäsi kohtuuttomia? Uhraatko omat tarpeesi? Joudutko toistuvasti hankaliin tilanteisiin ihmissuhteissasi?

Kuinka moni teistä on lukenut Kimmo Takasen Tunne lukkosi -kirjan? Olen aloittanut kuunteleman kirjaa BookBeatin kautta, mutta itse en ole vielä saanut kirjaa päätökseen. Kyseinen teos auttaa sinua tiedostamaan tunne-elämän lukkosi ja niiden vaikutuksen elämässäsi havainnollisten kuvausten ja esimerkkien avulla. Se opastaa sinua uudella tavalla ymmärtämään menneisyytesi vaikutuksen nykyhetkessä ja auttaa sinua näkemään vaihtoehtoisia ratkaisumalleja elämäsi haasteissa. 

Äärimmäisen mielenkiintoista, eikö? Kirjassa on kattavat kuvaukset kaikkien 18 tunnelukon piirteistä sekä testejä, joilla voit kartoittaa tunnelukkosi ja niiden alkuperän. Itse tein testin jo jokin aika sitten ja tunnelukko nousi ylivoimaisesti yli muiden. Osaatko arvata mikä seuraavista olisi sinun tunnelukkosi?

alistuminen
emotionaalinen
estyneisyys
epäonnistuminen
hylkääminen
hyväksynnän haku
kaltoin kohtelu
kietoutuneisuus
oikeutus
pessimistisyys
rankaisevuus
riippuvuus
riittämätön itsekontrolli
suojattomuus
tunnevaje
uhrautuminen
ulkopuolisuus
vaativuus
vajavuus

Tehtyäni testin minulla nousi yksi tunnelukko reilusti yli muiden. Vaativuus on minun tunnelukkoni erittäin vahvana. Sitä kuvataan kirjassa näin:

Olet vaativa itseäsi kohtaan, vaikka luultavasti itse pidät vaativuuttasi ihan kohtuullisena. Sinusta tuntuu, että koko ajan on tehtävä jotain, saatava aikaan tai pidettävä asiat ja tavarat järjestyksessä. Et voi olla tyytyväinen itseesi jos et täytä vaatimuksiasi – siksi tuntuu ettei mikään koskaan riitä, aina on jotain tavoittelemisen arvoista. Riittämättömyyden, epäonnistumisen, huonommuuden ja häpeän tunteet vaanivat ja iskevät ellet yllä koviin vaatimuksiisi. Ponnistelet välttääksesi näitä ikäviä tunteita ja se aiheuttaa sinulle ahdistusta ja stressiä. Stressi saattaa ilmetä erilaisina fyysisinä oireina – unettomuutena, väsymyksenä, korkeana verenpaineena, vatsahaavana tai paniikkikohtauksina. Sinun on vaikea rentoutua ja vain nauttia elämästä. Saatat olla enimmäkseen turhautunut ja ärtynyt itseesi ja toisiin. Elämä on suorittamista, ja uskot että se joskus tuo sinulle palkinnon – vapauden tai täydellisyyden. Loppujen lopuksi saavutukset kuitenkin tuntuvat tyhjiltä ja hamuat seuraavia tehtäviä ja haasteita. Jos päätät menestyä jossain, luultavasti menestyt siinä – osaamatta kuitenkaan pysähtyä nauttimaan menestyksestä. Ehkä lyöt laimin ystäviäsi tai läheisiäsi – koska et ehdi rentoutua ja antaa toisille aikaasi.

Kyllä. Tiedän sen. Vaadin itseltäni hurjasti. Vaadin päivissä maksimaalista tehokkuutta ja erinomaista organisointia. Minulla on jatkuvasti sellainen olo, että minun on tehtävä enemmän. Vielä on tehtävää, enkä salli itseni kovinkaan helposti levätä. Kaiken tulisi olla järjestyksessä kotona ja töissä. Samanaikaisesti minulla on tälläkin hetkellä monia kymmeniä päällekkäisiä projekteja. Mistä tämä kaikki vaatiminen tulee, en tiedä. Ehdottomasti asia, johon mielelläni vielä tulevaisuudessa sukellan ja yritän oppia ymmärtään ja tuntemaan itseäni. Miksi vaadin itseltäni näin paljon?

Onnekseni minulla on tämän piirteen lisäksi hyvä itsemyötätunto. Muuten olisin varmaan burn outin partalla. Vaadin itseltäni paljon, mutta se ero minulla tähän kuvaukseen on, etten soimaa itseäni jos epäonnistun. Minulla ei kyseisen testinkään mukaan ollut epäonnistumisen tunnelukkoa. Olen hyväksyvä sille, että aina ei voi onnistua ja virheitä tekevät kaikki. Minua ei haittaa yhtään epäonnistua jos tiedän, että olen tehnyt kaikkeni. Uskon, että kaikesta oppii ja sitten ensi kerralla teen paremmin. En myöskään usko mihinkään ultimaattiseen palkintoon. Tiedän, että oma palkintoni on aika perheeni kanssa ja se on nyt – jokapäivä. Se on minulle parasta aikaa ja hetki, milloin rentoudun ja pystyn keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan. Mutta paljon on vielä tehtävää itseni kanssa. Mikä onkaan avain vaativuuden tunnelukon avaamiseen?

12 comments

Comment

Your email address will not be published.

*

  • Niin

    Mietin vaan kun luin tuon lastesi futispostauksen… että onko pakko laittaa myös 4- ja 6-vuotiaat suorittamaan? Kasvatuksen ammattilainen tietää, että tuon ikäiset kaipaavat eniten rentoa läsnäoloa läheisten kanssa, ei aikataulutettua kaahottamista illasta toiseen. Nykyvanhemmat valitettavasti kuvittelevat, että ovat epäonnistuneita vanhempina, jos päiväkoti-ikäinen ei harrasta jotakin “kehittävää”. Sama pätee ykkösluokan kielivalintoihin. Ensimmäisellä luokalla tutustutaan koulumaailmaan ja yhteisiin sääntöihin, opetellaan lukemista ja kirjoittamista, ja kielivalinnoilla ei ole jatkon kannalta hölkäsen pöläyksen merkitystä.

    • Hanna Vayrynen

      Juuri tämän takia meillä harrastatetaan toistaiseksi vaan yhtä lajia, koska sen pitää olla kivaa,nautinnollista eikä suorittamista. Meillä pojat hinkuvat treeneihin. En siis itse koe, että lasten tulisi suorittaa – päinvastoin. Itseasiassa juurikin se kehittää eniten kun omalla ajalla tehdään ja puuhastellaan – siitä ihan samaa mieltä. Siksi me mennään ja tehdään paljon perheenä niin, että ollaan yhdessä pelikentillä ja puistoissa. Lapsia ei meillä vaan viedä treeneihin, vaan me muut jäädään toisen kentän laidalle myös puuhastelemaan ja nauttimaan yhdessä olosta ulkona. Ja itse olen eri mieltä tuosta kielivalinnasta – nuorena lapset oppivat niin leikiten, että jos on mahdollista ensimmäisen kahden vuoden aikana kun kielipää on herkimmillään tutustua täysin uuteen kieleen leikin ja laulun kautta niin se on iso rikkaus helpotus tulevaan. Sillä kyllä koen olevan merkitystä :)

  • Maija M.

    Luin tuon kirjan joitakin vuosia sitten. Omia tunnelukkojani pääsin onneksi käsittelemään terapiassa, jossa kävin pari vuotta. Kuuntelin tällä viikolla terapiaa käsittelevän podijaksonne, jossa Irene Naakka oli vieraana. Täällä annetusta palautteesta poiketen mä tykkään nykyisestä linjasta enemmän. Ihan mahtavaa, että on vieraita, eikä vaan sitä höpöttelyä. Eihän sellaisesta saa hirveästi irti.
    Koska mulla on pitkähkö terapia takana, podissa hieman häiritsi se, kun puhutaan ‘terapiaan menosta’ aivan kuin kyseessä olisi ruokakauppaan meneminen. Tähän ‘menemiseen’ törmää niin lehtijutuissa kuin arkisissa keskusteluissa. Minä hakeuduin terapiaan siinä tilanteessa, kun työ- ja opiskelukyky oli jo vaarassa mennä. Hain ja pääsin Kelan tukemaan kognitiiviseen psykoterapiaan, josta oli mulle todella suuri apu. Hakuprosessin aikana tajusin sen, miten monet ihmiset ovat jo niin huonossa kunnossa, esim. masennuksen takia, että terapiaan hakeutuminen on mahdoton tehtävä. On todella kamalaa, että apu jää monelta sitä kipeästi tarvitsevalta saamatta.
    Lisäksi terapia on kallista, varsinkin ilman Kelan tukea. Siksi sinne ei todellakaan tuosta noin vain mennä. Monelle jo hinta on este sinne hakeutumiseen. Ja aivan kun podissa puhuitte, terapeutin ja asiakkaan kemioiden on kohdattava, muuten siitä ei tule mitään. Mulla kävi onni, että mulla ja terapeutillani synkkasi hyvin. Ei tarvinnut “shoppailla” sopivaa, koska sekin maksaa. Yksittäinen kokeiluistunto voi jopa maksaa hieman enemmän kuin yksi istunto silloin kun olet asiakkaana.
    Mahtavaa, että sulla oli mahdollisuus käsitellä terapeutin kanssa ystäväsi avioeron aiheuttamia tuntemuksia. Oman hyvän kokemukseni myötä suosittelen terapiaa kaikille, ketkä sitä kokevat tarvitsevansa, oli asia sitten isompi tai pienempi. Joskus muutama kertakin voi jo riittää. Meiltä Suomesta puuttuu valitettavasti sellainen mataln kynnyksen terapia. Jokaisessa terveyskeskuksessa soisi olevan psykologin, jonka vastaanotolle pääsisi samalla tavalla kuin lääkärin. Siinä kohtaa hyvinvointivaltiolla on vielä tekemistä.

    Ihanaa viikonloppua! <3

    • Hanna Vayrynen

      Hei kiitos kovasti kokemuksesi jaosta! Tosiaan, haluaisin itse yrittää madaltaa terapiaan menon / hakeutumisen kynnystä. Niin, että se ei olisi ainoastaan hakeutumisen paikka, vaan ihmiset myös mieltäisivät sen kevyemmäksi sen kynnyksen. Siellä voi käydä ennaltaehkäisevästi ja hoitaa mieltään, ennen kuin asiat käyvät liian raskaiksi. Haluan poistaa sen negatiivisen leiman, mikä sillä joskus tuntuu olevan. Mutta sitten on tosiaan tämä toinen puoli jonka toit esiin. Mahtavaa, että olet saanut apua. Joskus asiat hiipivät niin salakavalasti, ettei ongelmaa huomaakkaan todella ennenkuin ollaan syvällä. Kiitos, että jaoit kokemuksesi. Allekirjoitan kaiken sanomisesi. Olisi ihana pohtia miten tosiaan tätä voisi madaltaa ja terapiassa itsensä hoitaminen nähtäisiin yhtä luonnollisena ja järkevänä kuin salilla käyminen – koska kaikilla meillähän on asioita mitä voi työstää <3

  • Jenni

    Luin tuota kuvausta vaativasta, ja tunsin kuinka pala nousi kurkkuun. Tuo tekstihän oli suoraan minusta ja jonkun toisen sanomana. Kävin tekemässä testin ja sain erittäin vahvana tuon. En ole yllättynyt, tunnistan siitä täysin itseni, joiltakin osin valitettavasti! Vaikka eihän se tietenkään täysin huono asia olekaan :)

    • Hanna Vayrynen

      Sehän on jo hienoa kun sen tunnistaa. Tietää mitä työstää – kaikki me olemme keskeneräisiä <3

  • Maiju

    Moi Hanna! Tuli vaan mieleen, että haluutte varmasti kuulla myös negatiivista palautetta teijän podista. Viime kauden kuuntelin todella innokkaasti jokaisen jakson ja jaksot tuntuivat todella mielekkäiltä ja kiinnostavilta. Toisaalta uusi kausi ei ole vielä montaa jaksoa jatkunutkaan, mutta kaikki jaksot ovat tuntuneet jotenkin todella väkisin väännetyiltä ja mielenkiinnottomilta. Edellisen jakson parissa jaksoin olla alle 10 minuuttia, kun jo teki mieli sulkea podi. Tärkeitä aiheita olette nostaneet esille, mutta ehkä en tosiaan ole kohderyhmäänne enää, kun ei ole lapsia ja ikää vielä reilusti alle 30.
    Aion kyllä jatkossakin tsekkailla jaksoja ja katsoa jos edellisen kauden meininki löytyisi takaisin :) eli kaikkea hyvää toivon podillenne!

    • Hanna Vayrynen

      Hei Maiju!
      Kiitos, ja ehdottomasti! YMmärrän, että joiltakin saattaa tuntua tältä kun vaihdoimme paljon siitä rennosta höpöttelystä paljon harkitumpaan suuntaan. POdcastien tekeminen on vuodessa muuttunut hurjasti ja sen kehityskaari on vielä pitkä. Tuntui, ettemme itse saaneet podcastien tekemisestä sellaisenaan juurikaan mitään irti, siksi halusimme tälle kaudelle tuoda paljon enemmän vierailijoita ja takalata juurikin tätä elämäntilannetta, missä me nyt olemme. Ymmärrän hyvin, että meidän elämäntilanteeseen voi olla hyvin vaikea samaistua, jos siiitä ei itsellä ole kokemusta. Nyt kokeilemme hetken näin ja katsomme mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kiitos valtavasti luotosta ja siitä, että annat mahdollisuuden uudelle. Ensi kuussa teemana on ihmissuhteet, missä on kyllä paljon enemmän sitä vanhaakin tyyliä havaittavissa :)

      • Olivia

        Moi!

        Pakko kompata Maijua siinä, että nämä uudet jaksot (varsinkin viimeisin) ovat tuntuneet vähän “väkisin väännetyiltä”. Tykkäsin myös vanhoista jaksoista, joissa puhuitte aidosti ja rennosti. Nyt jutustelunne tuntuu melko harkitulta. Viime kevään/kesän avautumisjakson lapsielämästä olen kuunnellut ainakin kolme kertaa, oli parasta vertaistukea uhmaikäisen lapsen kanssa “kesälomalla” ollessa. :)

        Toivottavasti jatkatte podcastia, mutta vanha, ei niin mietitty -linja toimi kyllä paremmin. Aurinkoista alkavaa kesää!

        T: Olivia

        • Hanna Vayrynen

          Moikka!

          Kiitos rakentavasta palautteesta!
          Itse koimme (myös saamammame palautteen perusteella) että moni kaipasi jaksoihin paljon enemmän suunnittelua ja vieraita. Itsekin kaipasimme jaksoihin lisää suunnitelmallisuutta, jotta saisimme itsekin siitä enemmän irti pelkän “höpöttelyn” sijaan. Me itse pidämme näistä aiheista hurjasti, sillä omassa elämäntilanteessa oleville haluamme tarjoita työkaluja ja ajatuksia. Me emme siis koe tätä mitenkään väkisin väännetyltä vaan minusta meillä on ollut erinomaiset vieraat ja itse olen saanut heidän vierailuistaan paljon enemmän irti kuin omasta höpöttelystä. Kaikki ei tosiaan ole kaikille, mutta olen todella kiitollinen ja otettu siitä, että sinä pidit ihan vain meidän höpöttelyistä. POdcastien maailma on vaan kovin nopeasti kehittynyt jo vain viimeisen vuoden aikana ja mekin yritämme koko ajan löytää sitä meille parasta tapaa sitä tuottaa – samalla tavalla kuin blogitkin – niissä on oma kehityskaarensa kun tehdään jotain ihan uutta :)

  • Paula

    Sen saattoi arvata , että vaativuus itseäsi kohtaan , mutta meille lukijoille se näkyy hyvänä , luotettavana ja arvostettuna työnä!
    Kaiken minkä teet , teet mielestäni hyvin ja uskon sen olevan sisäsyntyistä!
    Nauti perheestä ja kesästä , kyllä jaksamme odotella postauksia !

    • Hanna Vayrynen

      Sä olet Paula aina yhtä ihana ja kannustava <3 Kiitos niin paljon tsempeistä! <3 Heinäkuussa aion ottaa hurjan rauhassa, sitten vietän taas kesälomaa <3