Minä

Saan jatkuvasti kyselyitä asuinmaastani, työstäni, elämästäni sekä siitä miksi en suostu näistä blogini puolella kertomaan. Tämän takia, ajattelin tehdä pienen postauksen minusta ympäripyöreästi ja syystä miksi pidän niin lujasti kiinni yksityisyydestäni ja mitä haluan blogissani painottaa.

Minusta on ihanaa olla nainen ja rakastan naisellisia asioita. Uskon itsestään huolehtimisen olevan tärkeä osa omaa hyvinvointia, sillä kaikki kauneus tosiaan tulee sisältä päin.

Blogin pitäminen syntyi osaksi tästä naisellisuuden vaalimisesta, mikä on ihanaa ja hauskaa puuhaa. Itse vielä kun asun ulkomailla, on minusta mukavaa jakaa omalla äidinkielelläni ajatuksia niistä arjen pienistä ja pinnallisista asioista, sillä arki ja todellisuus on ihan tarpeeksi rankkaa. Jokaisen tulisi saada välillä vetäytyä pehmeisiin ja pumpulisiin asioihin, keräämään voimia ja sitä kautta saamaan puhtia tavoittelemaan niitä arjen todellisia haasteita. Jokaiselle suotakoon siis oikeus nauttia niistä asioista, mitkä tuovat hymyn huulille ja auttavat unohtamaan arjen huolet – edes hetkeksi. Siitä syystä kirjoitan blogia. Vain pelkkää pintaa. Paikka, missä hetkeen ei tarvitse miettiä kaikkia arjen velvoteitta – mitä riittää kaikille meille varmasti vinoksi pinoksi asti.

Olen asunut ulkomailla jo lähes kuuden vuoden ajan. Muutin tänne suuren rakkauden perässä, jota tänä päivänä saan kutsua aviomiehekseni. Toki ulkomailla omien unelmien tavoittelu on aluksi jonkin verran haastavampaa kun on uusi kieli ja uusi kulttuuri opeteltavana ja periaatteessa koko elämä menee kertaheitolla uusiksi. Lempisitaattiani lainaten “When there’s a will, there’s a way“, ja sen mukaan on tähän asti menty. Koulutkin olen käynyt ulkomailla, joten oikeaoppista suomea en ole joutunut kirjoittamaan oikeastaan sitten ylioppilaskirjoitusten. Tässä toinen syyni blogin pitämiseen. Haluan yrittää pitää yllä suomen kielen kirjoitustaitoani, joka koskaan ei ole ollut kummoinen, mutta kovasti haluan sitä kehittää.

Vaikka asuinmaani ei ole mitenkään erikoinen tai mikään suuri salaisuus, olen vaan päättänyt vetää sen tietyksi rajaksi, jotta seuraavat kysymykset eivät ole sitten: miten sinne jouduin, mitä siellä teen jne. Ihmisten uteliaisuus on tunnetusti ehtymätön, joten loppu vaiheessa kysymykset sivuaisivat jo kuukautiskiertoani ellen mitään rajaa yksityisyydelle vetäisi:) No ei nyt sentään, mutta ymmärrätte varmaan pointtini :D Uteliaisuus itsessään on minusta hieno ja kunnioitettava piirre, mutta se pitää myös kanavoida sekä käsitellä oikein. Nykysuomen sanakirja määrittääkin sanaa näin: Utelias: joka (tavallisesti ilman syvällistä tiedon- tai oppimisen halua tai tarvetta) on halukas tai innokas saamaan tietoonsa tai kokemaan jotakin uutta; usein hieman tuomitsevasti: jolla on liiallinen, epähieno, hyviin käyttäytymistapoihin kuulumaton halu tai pyrkimys saada tietoonsa tai kokea jotakin, mikä ei varsinaisesti kuulu hänelle tai mikä on tarkoitus pitää salaisuutena.

Sivuillani käy tällä hetkellä lähes 7000 lukijaa päivässä, ja n. 16 000 uniikkia kävijää viikossa, joista en luonnollisesti tunne murto-osaakaan. Netti julkisena ympäristönä pitää sisällään paljon vaaroja, joita pyrin ainakin osaksi välttämään pitämällä kiinni yksityisyydestäni. Toki naamani näkyy, joten kaikki tutut tunnistavat ja saavatkin minut tunnistaa. Myös jos satut tuntemaan asuinmaatani, on sekin helposti pääteltävissä, sillä pieniä juttuja saattaa joidenkin postauksien kuvissa vilahtaa. En vain halua omaa elämääni “esitellä” ja koen tämän hyvänä rajana. Koska en kerro arjestani yhtään sen enempää, en usko asuinmaallani olevan mitään merkitystä.
Blogini ei yksinkertaisesti ole samanlainen kuin suurin osa luetuimmista blogeista. En tahdo keskittyä vaan minun elämääni, vaan enemmänkin muotiin ja tyyliin yleisesti, tottakai minun perspektiivistäni. Koska olen sitä mieltä, että blogien hienous ja kiinnostus piilee itse kirjoittajissa ja heidän persoonissaan, olen päättänyt näyttää kasvoni ja jakaa hieman enemmän itsestäni sisustuksen, treenin ja päivän asujen muodossa. Hyvin pinnallista, tiedän, mutta olen tietoisesti ottanut tämän riskin kun halusin lähteä kirjoittamaan enemmän naistenlehti-tyylistä blogia.

Kaikesta pinnallisuudesta huolimatta, olen saanut ilon ja kunnian tutustua niin moneen ihanaan lukijaan ja blogin pitäjään tämän harrastuksen kautta. Pyrin vastaamaan kaikkiin kommentteihin, vaikka aika vaan ei aina anna periksi, sillä koen vuorovaikutuksen teidän kanssanne olevan sitä blogin parasta antia. Ja eikö ihmisen persoona parhaiten tulekin ilmi siitä miten kohtelee muita ihmisiä? Onko millään muulla loppujen lopuksi niin paljon merkitystä yhteiskunnassa, kuin muiden ihmisten kunnioittamisella? Siihen pyrin elämässäni kaikin puolin ja koitan sitä viljellä kommenttiboksissanikin. Annetaan ihmisille tilaa, kunnioitetaan muita ja muiden mielipiteitä sekä ymmärretään, että oma tapa ei ole se ainoa oikea tapa.

Joten kiitos teille kaikille ihanille lukijoilleni, joille selvästikin riittää tämä pelkkä pinta, ettekä tarvitse tarkempaa selitystä siitä kuka minä olen. Kirjoituksistani sekä kommenteistani pystytte varmastikin hieman lukemaan rivien välistä kuka minä olen persoonana, niin eikö se ole kaikista tärkein? Mitä se työ, asuinmaa tai muu vastaava meitä todellisuudessa oikeastaan edes määrittää? Hieman pintaa syvemmälle blogeissa pääsee aina kommenttiboksien kautta. Sama pätee minun kohdallani, vaikka en yksityisyyttäni koskeviin kysymyksiin tule tämän enempää vastaamaankaan. Joten suuri kiitos ja kumarrus teille, että jaksatte kunnioittaa yksityisyyttäni, vaikka palan itsestäni julkisesti jaankin.

Aivan ihanaa päivää teille kaikille!