Sometyöläisen haasteet
17.6.2019Aloitin bloggaamisen jo reilusti yli vuosikymmenen sitten. Tuolloin se oli hyvin erilaista tämän päivän blogimaailmaan verrattuna. Se oli hyvin harrastuksenomaista ja jopa hieman häpeällistä. Aloitin blogin koska asuin ulkomailla – Eindhovenin kaupungissa Etelä-Hollannissa. Kaipasin kanavaa, jonka kautta voisin pitää yhteyttä Suomessa asuviin ystäviin ja perheeseen, sekä ehkä jopa löytää uusia ystäviä. Alkuperäinen tavoite palveli tarkoitustaan. Ystäväni ovat edelleen samat kuin ennen ulkomaille muuttoa vaikka yli vuosikymmen poissa oltiinkin. Sen lisäksi ystäväpiiriäni rikastuttaa monet uudet ystävät, keihin olen tutustunut juurikin bloggaamisen kautta. Pitkäaikaisimmat bloggaavat ystäväni olen tuntenut jo yli vuosikymmenen ajan.
Tuntuu hurjalta, että aikoinaan erikoisesta harrastuksesta muotoutui vuosien saatossa täysipäiväinen työ. Pitkälle ollaan tultu bloginimistä (vuosia bloggasin nimimerkin Mrs.V takaa) ja epätarkoista kodin pimeässä nurkasta otetuista asukuvista, joista oli pää kropattu pois. Myönnän, että oli aika kun häpesin harrastustani. Kuka järkevä ihminen nyt kuvaisi päivän asujaan ja höpöttelisi kuulumisiaan netissä? Myönnän, että on edelleen päiviä kun tuntuu tyhmältä pönöttää asukuvissa – se tunne minulla on itseasiassa hyvin usein. Mutta sitä, että blogi on minulle työ en enää häpeile. Olen ylpeä siitä, että olen ollut osa sitä naisvoittoista porukkaa, joka on omalla intohimollaan, halullaan kehittyä, oma-aloitteisuudellaan, työteliäisyydellään, rohkeudellaan ja luovalla ajattelullaan luonut harrastuksesta uuden työn. Hyvin pitkään tavoitteeni oli opiskeluiden jälkeen hakeutua palkkalistoille ja perinteisesti kivuta positio positiolta ylöspäin. En ikinä uskonut, että minusta tulisi yrittäjä. Nyt sen makuun päästyäni en tiedä voisinko koskaan yrittäjyydestä luopua. Vaikka yrittäjyydessä on hurjasti vastuuta ja paineita, on se samalla myös äärimmäisen palkitsevaa ja kahlitsematonta.
Alalla on toki paljon haasteita. Sosiaalisen median kanavat työnä ovat sen verran uusi ja kehittyvä ala, missä moni asia hakee raamejansa. Tapa miten kaupalliset yhteistyöt merkitään selvästi ja tunnistettavasti blogiin alkaa olla jo vakiintunut, mutta esim. Instagramissa on vielä haasteensa –erityisesti IG-tarinat toiminnon myötä. Kukaan ei suoraan sinua alan merkintäohjeistuksista infoa vaan alan kehityksestä on pysyttävä itse ajan tasalla. Virheet ovat näkyviä kaikille ja niitä sattuu siitä huolimatta, vaikka olisi yrittänyt kaikkensa tehdäkseen asiat mahdollisimman oikeaoppisesti – uuden alan haasteita. Ei ole helppoa tehdä virheitä somealalla, missä virheet ovat hyvin näkyviä kaikille ja julkinen kivitys hyvin realistinen pelko.
Tässä työssä on myös haasteellista pitää kiinni tietyistä työtunneista ja erotella vapaa- ja työaika. Myös lomia on vaikea pitää sillä juuri kukaan ei voi tehdä töitäsi puolestasi. Vahvasti oman henkilöbrändin ympärille rakentunutta tekemistä ei voi helposti antaa toiselle.
Nykyään ei puhuta vain bloggaajista vaan vaikuttajamarkkinoinnista, sillä bloggaamisen lisäksi on Instagram-tili(t) Youtube ja podcastitkin. Työ on hyvin monikanavaista ja kaikissa kanavissa on omat lainalaisuudet. Vaikuttajat ovat tänä päivänä pitkälti yhden naisen mediatoimistoja, jossa yksi ihminen hoitaa asiakaskontaktoinnin, myynnin, budjetoinnin, kampanjasuunnittelun, stailauksen, valokuvaamisen, kirjoituksen, toteutuksen ja raportoinnin. Työstettäviä projekteja on käynnissä samanaikaisesti usein monia kymmeniä, joten se vaatii tekijältään hyvää projektinhallintaa.
Vaikka listasin juuri muutamia vaikuttajatyön haasteita, ovat ne samalla juuri niitä asioita mistä itse tässä työssä myös pidän. Minusta on ihanaa olla kehittämässä jotain ihan uutta ja olla tekemässä sitä mielettömän luovan ja rohkean porukan kanssa. Vaikka sometyön ja vapaa-ajan raja on joskus helposti hämärtyvä on se juurikin myös se tämän työn hienous. Sinulla on vapaus päättää mistä sitä työtä teet ja miten. Pienten lasten äitinä tämä on ehkä se suurin plussa työssäni – pystyn pitkälti pyörittämään arkeni perheeni parhaan mukaan. Ja se että työni on niin monikanavaista ja nopeasti kehittyvää pitää työn mielekkäänä. Aina on jotain uutta opeteltavaa. Olen luontaisesti kova organisoimaan, joten monien samanaikaisten projektien hallinointi tuo minulle myös tietynlaista mielihyvää. Nautin siitä, että minulla on monta rautaa tulessa.
Minulle suurimmat tämän työn suurimmat haasteet ovat olleet yksityisyyden rajan vetäminen. Jatkuvasti kipuilen sitä mitä haluan jakaa ja mitä en. Haluan olla mahdollisimman avoin ja jakaa asioita kanssanne mahdollisimman monipuolisesti, mutta samalla haluan suojella lähipiiriäni ja pitää kiinni jonkinlaisesta yksityisyydestä. Pitkälle on tultu jo Mrs.V nimimerkin takaa bloggaamisesta, mutta tämä on haaste, joka tulee hakemaan muotoaan niin pitkään kun tätä työkseni teen. Ajat muuttuvat ja käytännöt saattavat joskus muuttua niiden mukana.
Toinen on työni merkityksellisyys. Vaikka tämä työ mahdollistaa sen, että pystyn olemaan mahdollisimman läsnä pienille pojilleni ja perheelleni, koen ajoittain merkityksettömyyden tunnetta. Miten minun työni auttaa muita? Näitä asioita pohdin tulevaisuudessa hurjasti enemmän. Olen aiemmin pohtinut esim. tässä postauksessa asioita mihin minä haluan vaikuttajan työssä vaikuttaa. Mitkä ovat arvoni? Kyseisessä postauksessa mainitsin asioita, jotka itse koen tärkeänä ja joiden sanomaa itse blogissa painotan. Jos niistä vain yhden nostaisin blogini kantavaksi teemaksi, olisi se ymmärryksen tärkeys. Kirjoitin aikanaan postauksen nimeltä “Yritä aina ymmärtää” ja sen postauksen sanoman toivoisin olevan blogini kantava voima. Paikka, missä on tilaa erilaisille mielipiteille. Paikka, missä asioista voi keskustella asioina. Paikka, missä voi jakaa syviäkin tunteita. Paikka, missä voi kokea yhteenkuuluvuutta. Paikka, missä aina yritetään ymmärtää. Lämmin inhimillisyys – sitä toivon lisää tähän usein kovien arvojen sanelemaan maailmaan.