Kävin tänään ihotautilääkärin vastaanotolla tarkistuttamassa luomeni. Pyrin käymään kerran vuoteen, vaikka en suoranaisesti melanooman riskiryhmään kuulukaan. Sukulaisillani ei ole ilmennyt melanoomaa, minulla on suhteellisen vähän luomia, en muista palaneeni elämäni aikana kuin kerran, pigmenttini on melko tumma ja rusketun suhteellisen helposti. Olen kuitenkin elämäni aikana viihtynyt paljon auringossa. Nuorena ja typeränä käynyt jonkin verran myös solariumissa. Asuimme jopa vuoden auringon täyteisessä Kaliforniassakin. Äiti on onneksi minulle jo pienestä tytöstä lähtien painottanut aurinkovoiteiden tärkeyttä, joten niillä on onneksi aina tullut läträttyä.
Viimeisten vuosien aikana melanooma on ollut usein otsikoissa: miten sen tunnistat ja kuinka tapaukset ovat yleistyneet. Juuri nyt se sukupolvi, joka ei ole juuri aurinkorasvoja käyttänyt, mutta päivettynyttä ihoa on kuitenkin ihannoinut, alkaa ikääntyä. Täten todettujen melanoomien määrä on noussut räjähdysmäisesti viime vuosina. Meillä on ollut lähipiirissä muutamakin melanooma tapaus, mikä viimeistään on saanut aikaan sen, että aloin käydä luomitarkastuksessa vuosittain.
Menin tänään tutulle ihotautilääkärille, jolla olen käynyt aiempinakin vuosina. Viime vuonna päädyimme varoiksi poistamaan pari luomea, mutta tutkimuksissa ne onneksi paljastuivat ihan tavallisiksi hyvälaatuisiksi luomiksi. Tällä kertaa ei löytynyt mitään poistettavaa, vaikka muutama uusi pieni luomi oli vuoden aikana kehooni ilmestynytkin. Uudet luomet ovat luonnollinen osa ihon ikääntymistä, joten niitä ei suoraan kannata säikähtää. Epäilyttävän luomen sijaan ihotautilääkärini löysi jotain muuta: nimittäin häviävän pienen PUNKIN polvitaipeestani. Näitä hyvin pieniä, paljain silmin tuskin erotettavia, punkkeja kutsutaan nymfeiksi. Hän nappasi sen pois ja totesi, ettei huolta. Se oli jo kuivahtanut, joten se on ehtinyt siinä hetken olla, eikä kohdassa ollut mitään jälkeä – saati punaista rinkulaa. Rauhallisin mielisin saisin kuulema olla.
Minulla ei ole punkkia (tietääkseni) ennen ollut, joten ajatus tuntuu puistattavalta. Jotenkin sitä on mieltänyt punkit saariston ja korkeiden heinikoiden riesaksi, vaikka tiedän, että punkkeja on tätä nykyä melkein kaikkialla. En olisi uskonut, että huomaamattani polvitaipeeseen on jostain stadilainen nymfi kivunnut.
Kun avauduin aiheesta äsken Instagram-tarinoitteni puolella kysyin, kuinka moni muu on käynyt luomitarkastuksessa. Vain vaivaiset 16% toistaiseksi vastanneista on käynyt tarkistuttamassa joskus luomensa. Sain myös muutaman direct-viestin aiheesta missä kiiteltiin sitä, että tuon asiaa tapetille. Muutamat teistä kertoi hiljattain todetusta melanoomastaan. Moni kertoi myös vastaavia kokemuksiaan, kuinka punkki on tarttunut matkaan ilman stereotyyppistä ympäristöä ja kuinka niitä ei ollut mitenkään punkiksi erottanut. Eräänkin teistä pientä poikaa oli punkki purrut keskusta-alueen päiväkodin puistossa ja jäljelle jäi iso punainen rinkula. Nyt tilannetta seurataan vahvan antibioottikuurin siivittämänä.
En missään nimessä halua pelotella, vaan enemmänkin muistuttaa, että tarkistakaa ihonne tasaisin väliajoin – niin punkkien kuin muuttuneiden luomien varalta. Mitä nopeammin asia huomataan, sitä pienemmät ovat riskit.
Minulta kyseltiin myös paljon missä käyn itse luomitarkastuksessa. Olen käynyt jo jonkin aikaa Eiran Sairaalassa ihotautilääkärillä nimeltä Anna Hjerppe. Todella mukava lääkäri, jolla on mukava käydä vaikka tarkastus aina vähän jännittääkin. Tarkistus maksoi n.80e.
Myös Bulevardin Klinikalla on luomihoitajien suorittamia tarkastuksia, joista olen kuullut hyvää. Ne kustantavat 45e.
Postauksen kuvat viime kesän aurinkoiselta Arcachonin-matkalta.