Yksi elämäni kirouksia on, että minulle nopeus on joku ihmeellinen tehokkuuden mittari, mitä jatkuvasti tavoittelen. Olen syntynyt tähän maailmaan tikittävän sekuntikellon kanssa. Minusta tuntuu, että minulla on aina enemmän tai vähemmän kiire. Asiat pitää saada tehtyä. To do -listoja on vasemmalla ja oikealla. Yritän aina maksimoida ajankäytön ja tehdä kaiken mahdollisimman tehokkaasti. Ja minulle tehokkuus on usein yhtä kuin nopeus. Suunnittelen paljon etukäteen ja hermostun helposti, jos aikaa menee “turhiin” asioihin, kuten höpöttelyyn, jos se estää jonkun tehtävän toteuttamista. Mutta niinkuin vanha sananlasku sanoo, ei työt tekemällä lopu.
Toki tämän positiivinen puoli on se, että saan suhteellisen paljon aikaan. En odottele, että jotain tapahtuisi. Olen hyvin nopea tekemään aloitteita ja multitaskaus on vahvuuteni. Näen mitä pitää tehdä ja mitä kannattaa tehdä missäkin järjestyksessä, jotta kaikki sujuisi mahdollisimman tehokkaasti (lue taas nopeasti). Se on myös osasyy miksi arki kolmen lapsen kanssa meillä rullaa myös suhteellisen hyvin. Osaan (yleensä) ennakoida tulevia tilanteita hyvin.
Tämän ominaisuuteni lisähaaste on, että myös sählään paljon. Yritän usein tehdä ihan liikaa kerralla. Kuormitan itseäni helposti asioilla, mitä kukaan muu ei odota minun tekevän. Sain taas huomata toissapäivänä, kuinka nopeus ei ole yhtä kuin tehokkuus. Ja nyt minulla on siitä mojova muisto sisäreidessä…
Tein keittiössä kanapastaa perheelleni, mutta ollakseni mahdollisimman tehokas, pitihän minun tehdä samalla monta muutakin asiaa. Vastasin toisella kädellä työviesteihin ja purin myös tiskikoneen. Kun pasta piippasi valmistumisen merkiksi, nostin sen suhteellisen ripeästi keittolevyltä kaataakseni kiehuvan veden pois ja valmiit pastat siivilään. Lattialle oli kuitenkin jäänyt vähän vettä tyhjennettyäni tiskikoneen, mitä en ollut huomannut. Juuri kaataessani pastavettä pois liukastuin niin, että lensin suorilta jaloilta maahan ja sain hyvän kasan kiehuvaa vettä sisäreidelleni.
Sisäreidessäni on nyt n.kämmenen kokoinen palovamma, mutta ei onneksi sen pahempi. Rakkuloita ei noussut ja todennäköisesti tulee haalistumaan vielä ajansaatossa pois. Pelkäsin, että kävi paljon pahemmin, koska se teki hetkellä todella kipeää.
coat H&M (viime vuoden mallisto)
shirt LINDEX (100% silk)
pants Ril’s
shoes ADIDAS
Tässä taas muistutus itselleni. Keskity yhteen asiaan kerrallaan. Se on minulle hyvin vaikeaa. Jokin sisäänrakennettu ominaisuus minussa on, jolla on tarve saada mahdollisimman paljon aikaan lyhyessä ajassa. Onko täällä muita säheltäjiä, joilla on liian monta rautaa usein tulessa? Minua ne nyt kirjaimellisesti polttivat.
Kuvat Kaisa Turunen