Unelma pysähtymisestä
8.6.2020Korona-krapula. Siksi ystäväni kutsui tätä kriisikevään jälkeistä olotilaa. Olo on voimaton, hieman disorientoitunut ja sisältä kumpuaa paha olo, vaikka en sille suoranaista syytä löydäkään. Meillä kun kevät meni vallitseviin olosuhteisiin nähden oikein hyvin. Ei sairastuttu, saatiin olla perheenä yhdessä, oltiin ehditty muuttaa uuteen kotiin ja töitäkin oli vaikka ne vähenivätkin. Mistä minä nyt voisin valittaa?
Huomaan palaavani jälleen saman teeman äärelle. Armollisuus. Kuinka vuosi toisensa jälkeen minun on äärimmäisen vaikea sallia itseni pysähtyä ja hengähtää. Koko ajan pitäisi olla tekemässä jotain. Enhän minä voi valittaa mistään. Mistä minä muka olisin uupunut?
Kulunut kevät on kuitenkin monilla sisältänyt hurjasti epävarmuutta. Huoli sekä uuden ja tuntemattoman pelko – se jos joku väsyttää. Onko meillä vielä töitä ensi kuussa? Mitä jos läheinen sairastuu vakavasti? Ne ovat hurjan suuria ja pelottavia kysymyksiä, joiden äärellä meistä varmasti valtaosa on ollut viimeisten kuukausien aikana, eikä tilanne vieläkään ole ohi. Olemme vasta astuneet uuden äärelle. Ihmisten perusturvallisuuden tunnetta on ravisteltu tänä vuonna kaksin käsin. En usko, että meistä kukaan on ollut sille immuuni.
Huomaan, että veronsa omasta jaksamisesta on myös ottanut muutto. Vaikka muutto oli enemmän kuin toivottu ja olemme olleet äärimmäisen kiitollisia tästä uudesta kodistamme, on muutto aina iso muutoskohta, mihin liittyy paljon stressiäkin. Minusta tuntuu, että koko kevät on mennyt tsempatessa. “Teen vielä tämän ja sitten levähdän.” Mutta se levähdyshetki ei vain ole tullut vielä, kun aina on vielä “se yksi juttu” mikä pitää tehdä.
Korona on muuttanut ihmisten arkea hyvin eri tavoin. Yksinäiset ovat olleet yksinäisempiä kuin koskaan ja lapsiperheiden arki enemmän härdelliä kuin koskaan ennen. Toki kaiken keskellä on löytynyt myös paljon positiivista. Huomaan kuitenkin nyt, että monet päivät ovat olleet selviytymistä. Tekemistä on riittänyt niin paljon että pyörryttää. Nyt on todettava, että väsyttää. Ehkä vielä joskus osaan sanoa itsellenikin, että saa väsyttää.
yöasu BALMUIR (saatu)
Olen luullut, että minulla on hyvä itsemyötätunto. Yleensä onkin, mutta jotenkin jaksamisessa vaadin itseltäni valtavasti. Hyvälle ystävälle sanoisin varmasti, että pidä nyt huoli itsestäsi tai sinusta ei kohta ole hyötyä kenellekään. Miksi en osaa sanoa niin itselleni? Siksi otan teemaksi nyt armollisuuden. Aina ei tarvitse jaksaa ja tsempata. Joskus parasta mitä voi tehdä on pysähtyä ja olla tekemättä mitään. Nyt jos joskus sitä on kesäloman tarpeessa.
Lataudun parhaiten hyvien ystävien kanssa keskustellessa. Asioiden avaaminen antaa aiheille ilmaa ja tilaa. Uusia näkökulmia. Hyvä ystäväni antoikin minulle, vaativuuden tunnelukon kanssa painivalle, erittäin hyvän konkreettisen vinkin tähän kesään: Kirjoita ylös kaikki asiat mitä pitäisi tehdä. Sen jälkeen lasket listan alas etkä ryhdy niitä’ tekemään. Ne odottavat sinua siellä. Anna tehtävälistojen olla ja keskity asioihin mitä haluat tehdä. Koska työt eivät tekemällä lopu.