Kesän jälkeen
7.8.2020Elokuu on alkanut tekemisen meiningissä mikä on ihanaa! Pienimmät aloittivat pehmeän tutustumisen paikallisessa päiväkodissa ja eskarissa, oman työn saralla koulun alut ovat vuoden kiireisimpiä ajankohtia ja miehellänikin on futiskautta tiivistäneen koronan ansiosta meneillään kova ottelutahti. Ensi viikolla alkaa taas koulut, joten monet viettävät nyt kesäloman viimeisiä hetkiä. Miten meidän kesäloma sitten meni?
Meillä kesäloma sujui suunnitellusti, eli hyvin pitkälti omalla takapihalla :D Emme täältä tosiaan paljoakaan liikkuneet. Juhannuksena kävimme Vierumäellä perheen kanssa ja heinäkuun viimeisenä viikonloppuna tehtiin reissu Hankoon kun serkkutyttö asteli alttarille. Muuten ollaan oltu pitkälti kotona, sillä miehelläni ei montaakaan vapaa päivää ole ollut. Mutta sehän ei ole meitä haitannut, sillä olemme viihtyneet täällä super hyvin. Pojat ovat juosseet pihoilla ristiin rastiin naapurinpoikien kanssa ja meillä on ollut myös ystäväperheitä kylässä grillailemassa. Suosikkihetkiä on ollut mm. tapasilta, kun ystäväperhe Lahdesta ajoi meille yökylään. Kun saatiin lapset nukkumaan laitettiin Sonosista espanjalaisella kitaralla soitetut hitit soimaan, kokattiin tapaksia, avattiin (parikin) hyvää punaviiniä, käytiin nauttimassa Dropin poreista auringon laskiessa mailleen ja istuttiin iltaa vielä pitkään terassin sohvaryhmällä. Aivan parasta. Kesän tähtihetkiä.
Tutustuminen uuteen tarhaan on sujunut iloksemme mukavasti. Pojat ovat olleet haltioissa uuden tarhan kaikista uusista tiloista, jotka ovat huomattavasti isommat kuin mihin Helsingissä oli tottunut. Nyt on kiipeilyseinää, liikuntasalia ja vaikka mitä! Toki on ikävä vielä kaikkia rakkaista ystäviä ja tärkeitä hoitajia vanhasta paikasta, mutta varmasti tekevät päivittäin täällä uusia ystäviä ja uudet aikuisetkin käyvät ajan myötä tutuiksi. Ollaan vielä toistaiseksi tehty hyvin lyhyttä päivää – pehmeä lasku uuteen arkeen.
Oman työn saralla on ollut kiirettä, mikä näin yrittäjänä on erittäin positiivinen ongelma. Olen tänä kesänä onnistunut myös sallimaan itselleni täyden tekemättömyyden jos siltä tuntuu. Olen maannut takapihalla keräämässä aurinkoenergiaa ja kuunnellut kirjoja. Kun on väsyttänyt, olen myös sallinut sen tunteen. En ole kokenut siitä huonoa omatuntoa. Vaikka olenkin tietoisesti pyrkinyt ottamaan rennommin, olen myös saaanut kaiken sovitun tehtyä ilman ongelmia, mutta siksi myös blogin puolella on ollut hiljaista. Ehkä tässä on toivoa vielä, että opin luodusta kiireestäni vielä pois. Kesä on siis tehnyt hyvää – ja onhan sitä onneksi vielä jäljelläkin!