Uusi vuosi – vielä samat huolet
12.1.2021Hyvää uutta vuotta kaikille! Täällä on arkeen paluu alkanut hieman tahmeasti. Käsi sydämellä en voi sanoa, että täydellä energialla aloitan uutta vuotta. Olen iloinen uudesta vuodesta, mutta vielä tumma koronapilvi selvästi painaa minunkin hartioilla. Ja itsehän olen vielä niiden superonnekkaiden joukossa, jotka voivat tehdä töitä kotoa! Hatun nosto jälleen kerran esimerkiksi maamme hoitohenkilökunnalle ja työlle, jota päivittäin tehdään meidän kaikkien eteen. Meidän kaikkien pitää vain vielä jaksaa pitää kontaktit mahdollisimman järkevinä ja vähäisinä, pysytellä kotiympyröissä eikä matkustella sekä noudatettava huolellisesti vallitsevia rajoitustoimenpiteitä maskeineen ja etäisyyksineen. Helppoa, vaikka varmasti kaikilla turnausväsymystä onkin. Kyllä tämä vielä helpottuu, mutta vielä on jaksettava, jotta ei jouduttaisi ihan viime kevään kaltaisiin eristyksiin ja hoitokapasiteettimme ei ylittyisi. Itse iloitsen suuresti siitä, että lapsilla on edelleen koulut käynnissä ja tällä viikolla saatiin futisharrastus koronatauolta käyntiin pienryhmissä.
Poikien joululahjatoiveet olivat taas aika jalkapallopainotteisia…
Kaikki saivat lahjaksi toivomansa Suomen maajoukkueen pelipaidat, joita on käytetty ahkerasti.
Meillä vuosi alkoi hieman harmillisesti myös muutaman pienen vastoinkäymisen takia. Meidän 4-vuotias kaatui joulun jälkeen pihapeleissä kätensä päälle niin, että siihen tuli pieni murtuma. Käytiin heti röntgenissä ja selvittiin onneksi hyvin pienellä: kantoside 3-4 viikkoa. Ollaan kuitenkin näinä liukkaina ja lumisina päivinä oltu hyvin varovaisia ettei hän vaan uudestaan kaatuisi aikana kun hän ei voi molempia käsiään käyttää. Täten en vienyt häntä heti päiväkotiinkaan vaan hän on ollut kotona kanssani. Siitäkin syystä omat työt jouduin starttaamaan puoliteholla ja olen hoitanut vain välttämättömät. Kuopuksemme on kuitenkin hurjan reipas ja tunnollinen potilas. Kävimme jo kontrollissakin ja luutuminen on edennyt mallikkaasti. Ensi viikolla saadaan jo kantoside pois.
Poikiemme ja meidän kaikkien suureksi iloksi tuttu joulupukki pääsi tekemään visiitin jouluaattona. Meidän nuorin on joulupukin valtava fani ja oli askarrellut hänelle monia kiitoskirjeitä ja -piirrustuksia mukaan vielä paluumatkalle.
Toinen pieni vastoinkäyminen oli kun tämän viikon alkuun ilmoitettiin meidän päiväkodissa olleesta koronatartunnasta ja useista altistumisista. Meidän poikamme eivät ole olleet päivähoidossa kolmeen viikkoon, joten altistuminen ei koskenut meitä. Silti huoli on muiden altistuneiden perheiden ja hoitajien terveydestä. Päätimme pitää myös eskarilaisemme kotona pidempään tästä johtuen ja hänkin vasta aloitti nyt päivähoidon myöhemmin kuin oli tarkoitus. Korona on pyyhkäissyt meidän perheen varpaita jo niin monesti, että alkaa tuntua siltä, että oma sairastuminen on vain ajan kysymys. Meidät on toistaiseksi pelastanut se, että ollaan oltu niin omissa oloissamme ja olemme hyvin varovaisesti ja harkitusti nähneet muita läheisiä. Aloitimme mm. lasten joululomankin reilusti ajoissa, jotta ehdimme pitää viikon kestäneen oman karanteenin ennen joulua, jotta uskaltaisimme viettää joulua siskojen ja vanhempiemme kanssa. Kuitenkin juuri ennen joulua appiukkoni vanha kollega menehtyi koronaan. Osanotot kaikille perheille, keiltä korona on vienyt läheisen </3 Täten päädyimme viettämään joulua niin, että appivanhempamme tulivat toivottamaan hyvät joulut ikkunan takaa.
Ennen joulua pohdin kanssanne joulukattausta. Päädyin lopulta tällaiseen ratkaisuun. Asettelin Balmuirin pallokynttilät sittenkin suoraan kaitaliinalle korkeiden lasisten kynttiläjalkojen sijaan ja niiden rinnalle lisäsin kultaiset kynttilälyhtdyt.
Yksiä suuria ilon aiheita alkaneena vuonna on tämä lumen määrä! Miten valtavan kaunista! Täällä Kauniaisissa on ollut kuin Arendalessa konsanaan. Olen ollut niin innoissani tästä Etelä-Suomen lumen määrästä (vaikka tänään siihen hukutaankin), että kävin ostamassa laskukamat koko perheelle mitä olin jo viime vuonna miettinyt tekeväni. Meidän kaikki pojat kävivät kaksi vuotta sitten yksityistunneilla Talmassa ja innostuivat lajista nopeasti. Viime vuosi oli kuitenkin hyvin lumeton täällä etelässä, joten taukoa lajiin tuli odotettua pidempään. Lumen tultua päätin heti lähteä Peuramaalle iltamäkeen kahden vanhimman kanssa isän jäädessä vielä käsipuolen kuopuksen kanssa kotiin. Pojat muistivat vanhan taidon (suht) nopeasti ja että miten ihanaa on ollut käydä heidän kanssaan kolmistaan laskemassa! Jotta en ihan liian ruusuista kuvaa anna niin totean ensimmäisen 30minuutin olleen A-I-V-A-N kamalaa :D Kahdessa vuodessa oli paljon unohtunutkin ja pakka meinasi hajota jo lasten mäen hisseille johtavaan pieneen ylämäkeen. Sukset, sauvat, ja lapset olivat siellä täällä heidän valittaessa miten vaikeaa on päästä eteenpäin. Kuinka on typerät sukset ja kuinka eivät enää ikinä tule mäkeen. Minä hölmö lähdin vielä samanaikaisesti molempien kanssa ylös… Virhe. Alastulo oli vähintäänkin haasteellinen ja olin jo laskemassa suoraan autolle. Muutaman ärräpään jälkeen päätin kuitenkin vetää henkeä ja yrittää vielä. Päätin laskea yhden pojan kanssa kerrallaan vuorotellen toisen jäädessä pienen mäen alapäähän odottamaan. Se oli onneksi oikea ratkaisu. Kun pääsin keskittymään yhteen poikaan kerrallaan ja he pääsivät pari laskua jalkojeni välissä, muistui vanhat opit nopeasti mieleen. Kahden laskun jälkeen halusivat mennä jo itse ja sitten seuraava haaste olikin saada heidät pois mäestä. Laskminen on ollut erityisen kiva koko perheen harrastus kun futis on ollut joulun aikaan koronan takia tauolla. Ulkoilmassa tulee suksien kanssa pakostakin pidettyä muihin etäisyyksiä ja etäältä luettavan rinnelipun ansiosta mihinkään ei tarvitse juuri edes koskea.
Viime viikkojen suosikkipuuhaa on ollut laskettelu. Ensimmäisen kaaosmaisen puolituntisen jälkeen laskuilo on ollut ylimmillään ja vaikeinta minulla on saada pojat pois mäestä.
Tänään lunta on tullut ihan älytön määrä, mutta eilen oli aivan valtavan kaunis talvipäivä. Kävin ystäväni Hannen kanssa reippailemassa Kauniaisten pienen Gallträsk-järven ympäri. Yritän tänä vuonna muistaa myös liikkua enemmän – jospa ne vatsavaivatkin sen myötä hieman helpottaisivat.
Täällä siis voidaan hyvin ja odotan toiveikkaana tätä vuotta. Pieniä käynnistymisvaikeuksia on havaittavissa, mutta se on varmasti melkoisen yleistä tänä vuonna. Olemme kaikki väsyneitä ajan epävarmuudesta, uuden opettelusta sekä jatkuvasta huolesta ja varovaisuudesta. Uskon kuitenkin, että tilanne vielä tänä vuonna paranee (vaikka se hetkeksi saattaa vielä pahentuakin). Eniten toivon tältä vuodelta terveyttä kaikille sekä sitä, että voisi taas halata ystäviä ja perhettä ilman alati läsnäolevaa huolta. Kyllä tämä tästä <3 Miten teidän arki on lähtenyt liikkeelle?