Kaveritaidot
14.9.2021*Kaupallinen yhteistyö Paula-vanukkaat*
Kolmen lapsen äitinä tunteet liikkuvat välillä vuoristoradan lailla. Vanhempana saa tuntea rinnasta puristavaa onnea, iloa ja ylpeyttä, mutta myös tuskallista huolta, väsymystä ja riittämättömyyden tunnetta. Sitä yrittää aina olla paras mahdollinen äiti lapsilleen, mutta väistämättä välillä tulee eteen hetkiä kun miettii osaanko minä tukea lastani tarpeeksi hyvin? Saako lapsi tarpeeksi hyvää kasvatusta ja avuja? Olenko tarpeeksi hyvä äiti?
Äitinä sitä haluaa opettaa lapsilleen mahdollisimman paljon asioita, jotka auttavat ja valmistavat elämään. Mutta jos pitäisi yksi asia mainita minkä koen erityisen tärkeäksi saada lapsilleni rakennettua se on terve itsetunto. Terve itsetunto on minulle sitä, että ihminen tuntee itsensä tietämällä omat vahvuudet ja tunnistamalla myös kehityskohdat. Terveellä itsetunnolla varustettu ihminen ei paitsi arvosta itseään, vaan myös muita ympärillään. Hän ymmärtää, että me kaikki olemme vain ihmisiä. Erehtyväisiä sellasia. Jokainen on ainutlaatuinen omine vahvuuksineen ja heikkouksineen. Sen ymmärrys tuo suurta rauhaa. Täydellisyyttä ja virheettömyyttä ei tule vaatia niin itseltäkään kuin muiltakaan. Virheiden tekemistä ei saa pelätä. Ne kuuluvat elämään ja niiden hyväksyminen tuo rauhaa.
Understanding yourself is power.
Loving yourself is freedom.
Forgiving yourself is peace.
Being yourself is bliss.
Itsensä ymmärtäminen tuo voimaa – tunnetaidot
Olen ollut erityisen iloinen siitä, että ainakin poikiemme tarhassa on panostettu paljon tunnetaitoihin. Miten tärkeää on pienestä pitäen tunnistaa erilaisia tunteita, sallia ne ja sitä kautta oppia ymmärtämään omaa kuin muiden käytöstä. On hurjaa huomata, miten hukassa näiden asioiden kanssa todella monet aikuisetkin ovat. Todella usein lähdetään etsimään syyllistä ulkopuolelta: muita ihmistä, olosuhteita tai tilannetta. Unohdetaan, että ihminen on itse aina aktiivinen tekijä. Meillä on aina vastuu omista tunteistamme ja toiminnastamme. Muut ihmiset, tilanteet tai olosuhteet todellakin voivat olla hyvin epäreiluja, mutta loppukädessä ihminen voi aina valita oman reaktionsa eikä olla vain tilanteen vietävissä. Kun ymmärtää tunteita, niistä herääviä toimintatapoja ja syitä niiden taustalla – tuo se valtavasti voimaa ja työkaluja arkeen käytettäväksi. Sitä ymmärtää kuinka paljon voi lopulta omaan käytökseen ja arjen hyvinvointiin vaikuttaa. Hyvin itsensä tunteva ihminen on sinut itsensä kanssa ja silloin hänen on helpompi sallia muidenkin olevan.
Siksi myös äitinä koen erittäin tärkeäksi tunteiden ja tilanteiden aktiivisen sanoittamisen. Tunnustella mistä mikäkin tunne kumpuaa. Tunnetta ei saa tukahduttaa, mutta sitä voi sanoittaa, jotta lapsikin oppii ymmärtämään tilannetta paremmin. Tällaisia tilanteita on päivässä aivan valtavasti ja aina ei tietystikään jaksa käydä jokaista asiaa juurta jaksaen. Ja on myös helpompia sekä vaikeampia kausia. Työ ei koskaan ole valmis ja tunteiden kirjo sen kuin kasvaa. Viimeksi viikonloppuna itkin kun tunsin voimattomuutta auttaa lastani tunteittensa kanssa. Mutta samalla minunkin on muistettava olla armollinen itseänikin kohtaan – tällaiset asiat vievät aikaa. Ei muutosta saa tapahtumaan yhdessä yössä vaan kyseessä on prosessi.
Hyvät tunnetaidot auttavat kaveritaidoissa
Minulle yksi tärkeimpiä arvoja arjessa on, miten kohtelee muita ja miten puhuu muista ihmisistä. Siksi myös kasvatuksessamme yksi kantavia painopisteitä on muiden ihmisten ja erilaisuuden kunnioitus. Uskomme, että terve itsetunto on tässä yksiä tukevimpia tekijöitä. Kun tuntee ja hyväksyy itsensä, on se helpompi suoda myös muille. Tämä on oleellinen osa kaveritaitoja. Jokainen tarvitsee kavereita, sillä meillä ihmisillä on syvälle sisälle rakennettu halu kuulua samaan porukkaan. Ja kuinka helpottavaa se on vanhemmallekin huomata, että omalla lapsellaan on kavereita. Kaverin saaminen ei aina ole helppoa, siksi onkin hyvin tärkeää pienestä pitäen vahvistaa lasten sosiaalisia taitoja. Me kaikki olemme erilaisia, siksi kaikille löytyy varmasti myös kaveri. Samanlaisuus on toki yhdistävä tekijä, mutta erilaisuus vasta onkin rikastuttava tekijä. Toiselta oppii silloin jatkuvasti ja kehitys maailman moninaisuuden ymmärtämiseen tapahtuu silloin osaksi kuin itsestään. Tässä meillä vanhemmilla on pienestä pitäen suuri mahdollisuus vaikuttaa. Miten voimmekaan opettaa, innostaa ja kannustaa tällaisten taitojen pariin?
Tilanteita missä voimme olla avuksi lapsillemme on päivän aikana useita. Niitä on arjen kohtaamisissa koulussa, päiväkodissa, harrastuksissa, liikenteessä, pihaleikeissä kuin kotonakin. Lastemme koulussa on menossa parhaillaan kokeilu välituntiryhmistä: välitunti pitää viettää ennalta nimetyssä pienessä ryhmässä. Vuorotellen on jokaisen vuoro keksiä aktiviteetti sille tauolle ja muiden on oltava mukana. Se opettaa lapsia ottamaan vastuuta ja roolia ryhmässä, sekä myös kunnioittamaan toisen mielenkiinnon kohteita ja opettelemaan sitä kautta uutta ja löytämään ehkä itsekin uusia intressejä. Olin itse hyvin iloinen tästä kokeilusta kun poikani siitä kertoi. Kyselen siitä usein koulun jälkeen, kuka halusi tällä kertaa leikkiä ja mitä? Miten siihen reagoitiin ja jos oli ollut erimielisyyksiä niin miten se ratkaistiin? Uskon, että ihan vain lapsen kanssa asioista puhumalla ja niitä yhdessä pohtimalla pääsee jo todella pitkälle. Voi olla ihan avoin sen kanssa, että vanhemmatkaan eivät aina tiedä kaikkia vastauksia ja me yhtälailla reagoimme välillä huonosti. Tärkeää on miettiä miksi niin toimi ja miten voisi tulevaisuudessa toimia eri tavoin. Vastauksia harvoin on valmiina – tärkeää on pitää avoin mieli ja hyvä keskusteluyhteys.
Täällä Kauniaisissa asuessa olen nauttinut siitä, että pihallamme on aina naapuruston lapsia. Rakastan sitä ja haluan kannustaa lapsiamme siihen, että meille saa aina ystävät tulla. Poikamme ovat hyvin sosiaalisia kaikki ja erimielisyyksiäkin syntyy kavereiden kesken aika ajoin. Poikien ystävillekin olen sanonut, että minä olen aina täällä jossain, että jos jollekin tulee paha mieli niin minut saa tulla hakemaan ja tulen auttamaan asian purkamisessa, jotta leikit voivat taas jatkua sovussa jos yhteisymmärrykseen ei muuten päästä. Puhuminen auttaa aina ja tutussa ympäristössä on turvallista harjoitella.
Meillä on kolme lasta, joten vääntöä ja erimielisyyksiä löytyy ihan jokaisesta päivästä kotoa. Sitä ei todellakaan jaksa aina jokaista erimielisyyttä jauhaa juurta jaksaen ja sekin on vanhempana tärkeää itselleen sallia. Aina ei jaksa – “pick your battles” niin sanotusti. Mutta toivon voivani auttaa poikiani rakentamaan sellaisen veljessuhteen, että kaikista kahnauksistaan huolimatta he ovat ne toistensa parhaat ystävät myös tulevaisuudessa. Olen saanut paljon hyviä vinkkejä arkeen sellaiselta instagram tililtä kuin Dr.Siggie (@dr.siggie). Hän on erikoistunut lasten kehityspsykologiaan ja toiminut alalla yli 30 vuosikymmenen ajan. Hänen vinkkinsä ovat konkreettisia ja arjenläheisiä. Suosittelen lämpimästi tutustumaan. Olen kokenut monia ahaa-elämyksiä hänen päivityksestään. En vain miksi lapseni käyttäytyy tietyllä tapaa, vaan miksi minä tunnen kuin tunnen.
Kaveritaidot on PAULA-vanukkaiden vastuullisuuskampanja, jonka sanoma on, ettei yksikään lapsi jää yksin sen takia, ettei hänellä ole riittäviä kaveritaitoja. Meistä jokainen on erilainen, siksi jokaiselle myös löytyy kaveri. PAULA on yhteistyössä SOS-Lapsikylän kanssa opettamassa, kannustamassa ja innostamassa meitä kaikkia kohti parempia kaveritaitoja. Dr.Oetker PAULA-vanukkaat yhteistyössä SOS-Lapsikylän kanssa opettaa kaveritaitoja eka- ja tokaluokkalaisille. Kaveritaitoja on kevään aikana opeteltu kymmenessä alakoulussa ympäri Suomen ja nyt syksyllä mukaan pääsevät kaikki halukkaat eka- ja tokaluokat. Heidän kampanjasivuillaan voit tehdä lapsesi kanssa kaveritestin ja pohtia yhdessä millainen kaveri hän on. Jokainen lapsi tarvitsee kavereita kasvun ja kehityksen tiellä. Meidän aikuisten tehtävänä on tukea lasten kaveritaitoja ja opettaa niitä myös omalla esimerkillä, sillä elämä on jatkuvaa kehitystä ja joka päivä voi oppia jotain uutta.