Kun korona tuli kylään
24.1.2022Meillä otettiin uusi vuosi 2022 mukavasti ja rauhallisesti vastaan koronaeristyksessä kotona, sillä saimme koko perhe koronatartunnan joulupöydästä. Meille osui mitä todennäköisimmin kohdalle lievempi omikron, mutta nopeasti perheemme tautikokemuksella ymmärsimme, että tämän tulee vielä valtaosa lähiaikona sairastamaan. Leviämisnopeus, tartuttavuus ja se miten virus ohitti perheessämme kolmekin rokotetta antoi viitettä siitä, että tämä variantti leviäisi vielä metsäpalon lailla. Moni asia maamme tautitilanteen suhteen on sittemmin muuttunut. Mutta miten meillä sairasteltiin? Millaisia oireita minulla oli? Ja miten on uusi vuosi sen jälkeen lähtenyt käyntiin?
Jouluksi saimme sukumme Ranskasta kylään viikoksi. Tämä oli valtavan iloinen tapahtuma, koska me kaikki emme koronan takia ole nähneet yhdessä yli kahteen vuoteen. Juhlapyhää odotin kuin kuuta nousevaa, joten hyvin kiitollinen olen (edelleen), että saimme viettää joulun yhdessä. Nuorin siskoni oli saanut aaton aattona tietää, että hänen työpaikallaan oli hiljattain todettu koronatartunta. Hän oli kuitenkin täysin terve ja kahdesti rokotettu, joten päätimme ottaa kotitestit varoiksi ennen aattoa. Ne näyttivät negatiivista, joten helpottuneina iloitsimme, että voisimme kaikki viettää joulua yhdessä kun me kaikki aikuiset olimme vähintään tuplasti rokotettuja. Ranskassa rokotukset ovat Suomea hieman edellä ja tätini, setäni ja molemmat serkkuni olivat jo kolmasti rokotettuja.
Tartunta ja testit
Joulua vietettiin suunnitellusti meillä – kaikki yhdessä saman pöydän ääressä. Se oli ihanaa. Pian sen jälkeen siskolla alkoi ensimmäiset omikron-varianttiin sopivat oireet. Väsymystä ja päänsärkyä. Hän kärsii laillani migreeneistä, joten vielä ei ollut selkeää, että tämä olisi koronaa. Mutta koska hänen työpaikallaan koronaa oli ollut, varasi hän heti ajan testeihin. Tässä kohtaa tein mieheni kanssa myös taas kotitestit, jotka näyttivät molemmat negatiivista, mutta siitä meni alle vuorokausi kun minullakin alkoi päänsärky ja väsymys. Olin juuri järjestänyt joulun perheellemme ja migreeneistä kärsin tuon tuosta, joten tiedostin, että tämä voi vielä olla mitä vain. Samaan aikaan kuitenkin yksi pojistani tuli luokseni sanomaan, että hän on väsynyt ja hänellä on kipeä olo. Siinä kohtaa asetuimme kaikki omaehtoiseen karanteeniin ja suunnattiin virallisiin testeihin. Sain ajan kahden päivän päähän Jorviin ja tulos tuli vielä myöhemmin samana päivänä. Sieltä rapsahti perheemme ensimmäinen positiivinen koronatesti. Siskoni oli ehtinyt sitä ennen saada posi tuloksen, joten nyt osasin itsekin sitä jo odottaa. Koska kaikilla perheessämme oli lieviä mahdollisesti koronaan viittaavia oireita, vein vielä lapsemmekin testeihin, koska halusin saada sairastetun taudin merkinnän mustaa valkoisella. Kun olimme huomanneet miten helposti tämä tauti läpäisi kaksi rokotetta (ja jopa kolme) osasimme odottaa, että alkuvuosi tulee olemaan maassamme koronan täyteinen. Ajattelimme, että tulemme viisihenkisenä perheenä olemaan altistuskaranteeneissa vielä koko alkuvuoden, jos emme pysty todistaa sairastaneemme tautia. Minun ja mieheni oli määrä saada vuoden alussa kolmannet rokotteet ja kouluikäisten lastemme ensimmäiset. Halusin varmistaa koronatartunnan erityisesti siksi, jotta voisimme varmistua siitä kannattaako uusia rokotuksia nyt ottaa vaiko siirtää rokotusajankohtaa pidemmälle. Viisihenkisestä perheestämme sai positiivisen pcr-testituloksen kaikki. Kiitollinen kuitenkin olen siitä, että saimme viettää joulua kaikki yhdessä.
Oireet
Meidän perheessä oireet olivat kaikilla hyvin lievät. Minut ja mieheni on rokotettu kaksi kertaa, mutta lapsia ei vielä oltu ehditty rokottaa. Miehelläni oli vain päänäsärkyä yhtenä päivänä. Pojat mainitsivat väsymyksestä ja “kipeästä olosta”, joka meni illassa ohi. Minulla oli ylivoimaisesti eniten oireita – lopulta melkein koko omikron-kirjo. Oli päänsärkyä, josta en päässyt mitenkään eroon. Se yltyi yhtenä iltana sen verran hallitsevaksi, että voin myös pahoin. Kuumetta oli kolmena päivänä, mutta se ei kertaakaan noussut yli 38 asteen. Hyvin lievää yskää oli, mutta rintaan ei erityisemmin missään kohtaan sattunut. Yhtenä päivänä oli havaittavissa jonkinlaista poltetta rintakehässä, mutta sekin meni päivässä ohi. Erikoisimpana oireena kuukautiskiertoni häiriintyi. Seuraavat kuukautiset tulivat melkein 2 viikkoa liian aikaisin. Oireista kaikista hallitsevin oli väsymys. Yhteenvetona sanoisin, että oma sairaskokemus oli lievä, vaikka kaikki oireet minulla melkein olikin. Kärsin migreeneistä sen verran usein, että tämä päänsärky ei ollut pahempi kuin normaalit kohtaukseni. Mutta tauti pakotti meidät kaikki oman kodin seinien sisälle 10 päiväksi mikä oli sekin ihanaa. Pari päivää kun tauti oli pahimmillaan makasin sohvalla katsellen aivot narikkaan sarjoja – vähän väliä torkahdellen. Mutta sen verran nopea omikron oli, että kunnon oireista minulla ehti olla 6 oireetonta päivää ennen karanteenista lähtöä ja pojilla peräti 8-9. Nyt virallisia karanteeneja ei enää määrätä, mutta tuolloin oli vielä toisin.
Vointi ja tilanne nyt
Kaikki muut oireet väistyivät minulla kokonaan neljässä päivässä, mutta tunnistan edelleen olevani normaalia väsyneempi. Väsymyksen lisäksi läsnä on myös “aivosumu”, josta muutkin taudin sairastaneet ovat maininneet. Vuosi on siis alkanut hyvin tahmaisesti osaltani. On ollut todella vaikea tarttua mihinkään kunnolla. Olen mm. aloittanut kuusi eri blogipostausta, mutta yhtäkään en saa loppuun. En saa jäsenneltyä tekstejäni järkevään muotoon ja kadotan ajatukseni. Olo on ajoittain hyvin turhautunut. Omassa elämäntilanteessani tämä sairastusajankohta oli kuitenkin lähes täydellinen. Tammikuu on alallani kaikista rauhallisin, joten nyt jos joskus todella voin ottaa rauhallisemmin. Mutta oma luonteeni onkin sitten se vaikeampi vastus. Vaativuus on tunnelukkoni ja toimintataipumuksiltani olen toivoton tehokkuuden tavoittelija. Olen rauhallisen työtilanteen takia voinut tehdä vain luksukselta kuulostavaa puolikasta työpäivää, mutta se on tuonut omakohtaisesti rinnalle painavan ahdistuksen. Tietynlainen saamattomuus ja tehottomuus ahdistaa minua aivan valtavasti. Olen samaan aikaan rauhaton, että saamaton. Käyn parhaillaan päänsisäistä (ja näemmä ikuista) taistelua oman suorittaja-minän kanssa. Miten voikaan tekemättömyys olla niin vaikeaa niin suurelle osalle meistä. Tiedän hyvin etten ole ainut joka kärsii tällaisesta ajattelutavasta. Kuuntelin juuri kaverin suosituksesta “Suorittajan mieli”-äänikirjaa ja silmät kostuivat heti alkumetreistä kun tunnistin itseni niin monesta kohtaa. Se tosin oli myös hyvin puhdistavaa. Tuntui, että sen myötä sain taas jostain langoista kiinni. Kirja herättänyt monia ajatuksia, jotka haluavat tekeytyä vielä blogitekstinkin muotoon.
Omaa kaveripiiriä korona on käynyt läpi hyvin tehokkaasti viimeaikoina, joten uskon siellä monen olevan myös samassa tilanteessa. Tunnistatko samoja oireita tai ajatuksia? Kaiken kaikkiaan oma näkemys alkaneesta vuodesta on kuitenkin toiveikkaan optimistinen. Toivon, että omikron olisi lopun alkua tälle pandemialle. Hartain toiveeni tälle vuodelle on, että pääsisimme palaamaan normaaliin arkeen, missä kaikki alat pääsisivät tekemään töitään kuten ennenkin ja uskaltaisimme kaikki taas elää.