Sentimental Saturday

Blogissani en kovinkaan paljoa pintaa syvemmältä raapaise, mutta tämä päivä on sellainen, jonka tahdon omistaa äärimmäisen rakkaille pois nukkuneille isovanhemmilleni.

Tasan vuosi sitten jouduin hyvästelemään viimeisen isovanhempani, rakkaan äitini isän, Iiopapan. Isovanhempani olivat sanoinkuvailemattoman tärkeitä, läheisiä ja rakkaita minulle. Oma lapsuuteni oli hyvin onnellinen ja suuri kiitos siitä menee heille. Sain aina kokea olevani äärimmäisen rakastettu. Tukea, turvaa ja luottoa minulle tarjottiin vanhempieni lisäksi koko suvultani. Tämä on paljolti vanhempieni lisäksi isovanhempieni ansiota, jotka ihailtavasti rakensivat ympärilleen todellisen rakkauden imperiumin, missä oli onnellista kasvaa. Heidän takiaan saan tänä päivänä nauttia läheisistä väleistä myös serkkuihin ja täteihini.

Ihailen edesmenneitä isovanhempiani suunnattomasti. Kuinka kaiken arjen keskellä perhe oli aina tärkein ja miten he niin aidosti rakastivat toisiaan, viimeiseen hengenvetoon asti. Se on suurin unelmani itsekin puolisoni kanssa saavuttaa. Erityisesti näin oman esikoisen saapumisen kynnyksellä, ikävä on melkoinen. Onneksi, palasia heistä tulee varmasti asumaan hänessäkin <3 Ilokseni tiedän, että omat sekä mieheni vanhemmat tulevat tarjoamaan saman onnellisen kasvuympäristön hänelle. Niin paljon rakkautta tulee pieni poikamme kohtaamaan tähän maailmaan saapuessaan <3

Isoisäni rakas harrastus oli valokuvaaminen, joten kaipa häneltä olen perinyt tämän intohimon linssin takana hääräämiseen :) Kokoamani videon kuvat ovat pitkälti hänen ottamiaan. Tämä päivä on siis minun osaltani omistettu heille.

Teitä ikävöiden ja suuresti rakastaen – aina <3