CATEGORIES

Pikkulapsiarjen kultaiset hetket

22.10.2017

Elän parhaillaan kuuluisien ruuhkavuosien keskellä. Päivät pitävät sisällään niin valtavasti tehtävää, suoritettavaa ja hoidettavaa, että pää ei aina pysy mukana. Ei ihme, että moni kokee näiden vuosien olevan elämän raskaimpia aikoja. Mutta vaikka työmäärä on kuormittava, pitäisi silti kaiken keskellä muistaa tämän elämänvaiheen ainutlaatuisuus. Sitä kun niin usein saa kuulla vanhemmilta ihmisiltä surkutteluita siitä, että voi kun olisi osannut nauttia enemmän ajasta kun lapset olivat pieniä.

On enemmän kuin ymmärrettävää että huonosti nukuttujen öiden, pukemistaisteluiden ja soseiden vääntämisen keskellä olo on uupunut. Helpottaa tietää, että kaikki vaiheet ovat vain vaiheita. Joskus nukutaan vielä yöt putkeen, eikä kukaan kilju esiin puskevia hampaitaan. Jonain päivänä lapset pukevat kaikki vielä itse itsensä. Yhtenä päivänä he menevät itse jääkaapille, ja tekevät itse itselleen välipalat. Mutta sen lomassa he kasvavat ulos niin monesta muustakin.

Boys´outfits
beanie GUGGUU
jackets GUGGUU / saatu
pants GUGGUU
shoes ADIDAS

My outfit
beanie J.CREW
coat HOLLIES STOCKHOLM / saatu
shoes TIMBERLAND / saatu

Jonain päivänä tulet ikävöimään sitä sydämen pakahduttavaa iloa, kun lapsesi juoksee sinua kohti maailman suurin hymy naamallaan kädet ojossa valmiina suureen syleilyyn.

Tulet ikävöimään sitä, kun kukaan ei kömmikkään yöllä kainalosi suojaan huonoa unta nähtyään.

Tulet ikävöimään niitä kodin täyttäneitä naurun kiljahduksia ja hulluja iltavillejä, sillä jonain päivänä koti ei olekaan täynnä elämää.

Tulet ikävöimään sitä, kun pieni haluaa tarttua käteesi kaupungilla kulkiessa.

Tulet ikävöimään viikonloppuaamuja, milloin pystyi kellimään sängyssä halien, kutitellen ja kikatellen. Kuinka kurkistus peiton alta saikaan toisen nauramaan ihan vatsanpohjasta asti.

Tulet ikävöimään sitä pienen pyyntöä päästä syliin, kun heidän omat pienet jalkansa väsyivät.

Tulet ikävöimään sitä, kun pieni pyytää saada hyvän yön suukon nukkumaan mennessään.

Koittaa vielä aika, kun kukaan ei itke ovesta ulos lähtiessäsi.

Arki helpottuu kun lapset kasvavat kuormittavasta pikkulapsiarjesta ulos, mutta samalla he kasvavat ulos niistä elämän kultaisimmista ja sydämen sulattavista hetkistä myös. Uudet vaiheet tuovat oman hyvät puolensa mukanaan, mutta näissä pienissä pikkulapsiarjen kultaisissa hetkissä on jotain taianomaisen koskettavaa, mikä jättää lämpimänä lepattavan jäljen sydämeen. Joten muistetaan nauttia näistä hetkistä. Pikkulapsiarki on ainutlaatuisen ihanaa aikaa kaikesta kuormittavuudestaan huolimatta.

42 comments

Comment

Your email address will not be published.

*

  • -Sanna

    Ihanat pikkumiehet :) Niin totta tuo kirjoitus <3 Aika menee niin hurjan nopeasti, meidän pojat ovat jo 14 ja 16 ja aina välillä jaksan hämmästellä miten ihmeessä tähän on jo tultu?? Joku tuolla jo kommentoikin luopumisen tuskasta kun lapset joskus lähtevät maailmalle. Mä murehdin sitä jo vaikka tiedän että niinhän sen kuuluu mennäkin… :`)

    • Siis että – mä yhdyn sun ajatuksiin ja mun vanhin on vasta 5!! :D Siis hienoa ja upeaahan se on jos jonain päivänä on saanut lapsille niin hyvät eväät ja kantavat siivet että lähtevät maailmalle – mutta kyllä se samalla kauhistuttaakin ihan vatsanpohjasta! Vapaana kulkevat sydämemme <3

  • Mari

    Hei!

    Mistäköhän Holliesin noita takkeja voi ostaa? :)

    • Moikka! :) Hei Holliesin omalta verkkosivulta! Ja heidän sivuiltaan löytyy myös lista jälleenmyyjistä! :)

  • Jenny

    Kiitos tästä tekstistä! Tänään aamulla taas pukeutumistaiston käyneenä voin sanoa että tämä sinun kirjoittama teksti oli juuri se mitä tietämättä kaipasin. Kiitos! <3

    • Ihana kuulla <3 Voimia kaiken keskelle. Paljon se ottaa, mutta enemmän se antaa <3

  • Jade

    Voi miten upeita kuvia ja niin liikuttava teksti.

    • Kiitos että pidit ja kiitos kauniista palautteesta <3

  • Mia

    Hei Hanna!

    Ihana kirjoitus, vähän jopa liikutuin. Työssäkäyvänä 5-vuotiaan yksinhuoltajana on välillä kädet täynnä, vaikka tosiaan on vain se yksi lapsi hoidettava. Koen niin suurta kiitollisuutta pienestä pojastani ettei sanat riitä kertomaan. Voin käsi sydämellä sanoa, että nautin näistä kuuluisista ruuhkavuosista. Kuitenkin välillä sitä on raskastakin, kun arjen sirkuksessa on hetkittäin liian monta palloa ilmassa. Tulee päiviä, kun joudun muistuttamaan itseäni, että minun arkeni on sen toisen lapsuus. Koen olevani onnekas, että pystyn järjestelemään töitäni niin, että päiväkotipäivät pysyvät kohtuumittaisina ja lomahoitoa ei ole tarvinnut käyttää. Se on uhraus “omasta ajastani” iltaisin, mutta kuten kirjoitit, tämä on lyhyt vaihe elämässä, sen kyllä jaksaa.

    Hyvää syksyn jatkoa sinulle ja perheellesi.

    • Juurikin nuo sanat. Sinun arkesi on toisen lapsuus. <3 Sen yritän minäkin päivittäisessä elämässä muistaa. Aivan samoista asioista minäkin tunnen suurta kiitollisuutta. Mietin niin samoin tavoin <3 Kiitos tästä ihanasta kommentista <3 Sitä samaa teille <3

  • Saaramaria

    Niin totta, ja tärkeää, että sen välillä myös muistaa. Ja kyllä sitä pikkulapsiaikaakin vielä joskus kaipaa, vaikka se ei aina sen kaaoksen keskellä siltä tunnu. Meillä kuopuskin on jo kuusi, isompi jo pian yksitoista, joten pahin kotihärdelli on ohi, mutta trust me, se siirtyy kodin ulkopuolelle ? treenikuskausta illasta toiseen, hätäinen oma lenkki ja ruokakauppareissu (ja sitä maidon määrää, mitä mene…) on elämä tällä hetkellä. Toisaalta tätäkin vaihetta voi katsoa toisin; kahvimukin kanssa kentän laidalla muiden vanhempien kanssa jutellen, ylpeyttä ja riemua, kun oma lapsi ja joukkue onnistuu. Mutta parasta kaikesta ovat nyt vanhemman pojan kanssa aika ajoin käydyt syvälliset keskustelut illalla, kun on nukkumaanmenon aika. Usein olen makoillut pojan vieressä hänen sängyissään ja pohtinut ja kuunnellut hänen pohdintaansa elämän isoihin ja pieniin kysymyksiin. Hiippaillut kyyneleet silmissä pois huoneesta; miten fiksu ja ihana lapsi meillä on. Eli myös jotain ihanaa tulee tilalle ❤️ Ja onneksi vielä pienempi tulee aamulla viereen kutittelemaan ja juoksee iltapäivällä kädet ojossa syliin päiväkodin eteisessä. Hetken vielä ❤️

    • Noniin Saaramaria. Sähän sait mut taas liikuttumaan ja silmän kulmat kostumaan. Juuri näin. Aikansa kutakin. <3 Kun yksi vaihe loppuu, tulee seuraavan vaiheen ihanat asiat myös. Nuo teidän hetkenne saivat minut totaalisen liikuttumaan ja jotenkin näen tuon meilläkin niin elävästi. Kaunis ja lämmin leimahdus ja toive tulevasta <3 Kiitos kun aina jaksat ilahduttaa minua (ja muita) näillä kokemuksillasi ja ajatuksillasi <3

  • Johanna

    Aivan ihana teksti! Mulla on pyörinyt tosi paljon samat ajatukset päässäni sillä meillä kotona asuu kaksi pientä touhuajaa ja pikkusiskoni puolestaan odottaa esikoistaan :)

    Puhuttiin sattumalta juuri viikonloppuna äitini kanssa siitä että vaikka onkin haikea luopua eräistä vaiheista, niin samalla saa uutta ihanaa tilalle. Esimerkiksi miten mekin olemme nyt äidin kanssa hyvin läheisiä ystäviä ja samalla hän pääsee minun lasteni kautta kuitenkin makustelemaan sitä vähän vauhdikkaampaa arkea jonka on jo itse äitinä elänyt <3 Samalla toki minä saan olla kiitollinen kaikista lasteni neljästä ihanasta ja osallistuvasta isovanhemmasta, jotka tekevät tästä ruuhkavuosien toisinaan uuvuttavastakin "taakasta" helpomman kantaa ja näyttävät omalla esimerkillään että hei, mekin selvittiin tästä!

    Kiitos huikean mahtavasta blogista ja tosi tunteisiin vetoavasta postauksesta. On noi pienet vaan täydellisintä mitä on!

    • Voi kiitos Johanna tästä kommentista! Se on juuri näin. Jokaisessa elämänvaiheessa on hyvät puolensa ja niistä tulee nauttia. Onni piilee matkassa, ei määränpäässä <3 Ne ilon hetken saattavat tosiaan liian helposti unohtua tässä pikkulapsiarjen jatkuvassa suoritusmoodissa. Vaatii jopa itsensä muistuttelua, että osaa olla enemmän aidosti läsnä. Jättää ne puhelimet ja laskeutua lempeän kuulevaksi siihen rinnalle <3 Ja kun vuodet vierivät eteenpäin, tulee uusia kiitollisuuden ja sydämen sykähdyttäviä hetkiä. Ne ovat vain erilaisia ja sen ajan ihanuuksia <3 Kiitos itsellesi kun kommentoit ja annat aikaasi omista kiireistäsi huolimatta! <3

  • JohannaN

    Voi miten ihana kirjoitus! <3
    Me olemme siskoni kanssa molemmat jo parikymppisiä ja tänä syksynä muutimme molemmat pois kotoa. Voin vain kuvitella mitä vanhempamme käyvät läpi. Jotenkin on vaikea kuvitella, että kun itse muuttaa toiseen kaupunkiin, omaan kotiin, rakentamaan omaa elämää, vanhemmat jäävät isoon taloon aivan kahdestaan, jossa aikasemmin on menoa ja elämää koko ajan. Tiedän, että he pärjäävät, mutta alkuhan se hankalin on. En olisi vähän aikaa sitten osannut edes kuvitella, että ajattelisin tälläisiä asioita.
    Mukavaa alkanutta viikkoa Hanna sinulle ja upealle perheellesi! :)

    • Voi että <3 Tuo ajatus tuntuu itselle jotenkin vielä niin mahdottomalta, että nuo minun pienet poikaniko joskus kasvaisivat niin isoiksi että muuttaisivat pois! Mutta ai kauhistus – niinhän he joskus tekevät. Mutta kyllä "tyhjän pesän syndrooma" on erittäin tosi asia. Elämä muuttuu taas niin suuresti. Voi olla monelle todella vaikea paikka. Kiitos ja sitä samaa teille! <3

  • white

    Voi, raskaushuuruissa ei voinut kyynelille mitään.. <3 kauniisti kirjoitettu! Taas.
    Jos Hannalla tai jollain muulla kokeneemmalla äidillä on vinkkejä minulle tulevaan: meidän neiti 1v11kk tarvitsee äidin viereensä pitämään kättä päällään nukahtaessaan, miten ihmeessä tämä onnistuu kun pikkuveli tulossa vuoden alussa..? Tänään jäi päiväunetkin väliin, saa nähä loppuiko niiden nukkuminen nyt kokonaan :D mutta niin ihana nähdä hänen kiintyvän omaan pikkuveljeen <3 onnellista syksynjatkoa <3

    • Ihana kuulla, että kirjoitus kosketti <3
      Ja hei meillä on menty niin että hiljalleen menty aina pikkaisen pidemmälle. Alkuun otettu käsi pois ja istuttu siinä vierellä . Sitten pikkuhiljaa likkuttu kauemmas siitä sängyn reunalta. Meillä esim nyt käynnissä sama nuorimmaisemme kanssa. Ja voi että… Ei sitä sanoin pysty edes kuvailemaan miten ihanaa on katsoa omien lasten rakentamassa sisarussuhdettaan <3 Sydän pakahtuu! Ihania hetkiä teidän kasvavalle perheelle <3

  • Rakkautta on monenlaista

    Ihana postaus ihanilla kuvilla! <3
    Kuitenkin minulle heräsi vasta-ajatus siitä, kuinka kirjoitit että he "kasvavat ulos niistä elämän kultaisimmista ja sydämen sulattavista hetkistä myös."
    Nuo pienet asiat voivat muuttua suuriksi ja erilaisiksi rakkauden osoituksiksi. Kun teini tekee ruokaa perheelle. Kun kotoa lähtiessä sanotaan "heihei olet rakas". Kun virheitä tehtyä tullaan takaisin vanhempien luo nuolemaan haavoja. Kun onnistuessa soitetaan vanhemmille ja iloitaan yhdessä. Kun halataan kun tavataan.
    Eivät lapset kasva ulos rakkaudesta ja kultaisista hetkistä, he tekevät niistä erilaisia ja omanlaisiaan.

    • Voi kiitos kovin! <3 Mutta siis kuten yritin tekstissä ilmaista, että uuden vaiheen myötä tulee uudet ihanat ajat ja asiat! <3 Ei se rakkaus tosiaan minnekään katoa – sen osoittamisen keinot vaan muuttamavat muotoaan. Tuolla kultaisemmilla hetkillä ehkä lähinnä mietin sitä pienen ihmisen puhtautta ja viattomuutta ja kuinka he niillä pienillä kyvyillään nyt hellyyttävästi rakkauttaan osoittavat <3 Mutta siis aivan totta ja aivan ihana toteamus että tosiaan sydämen sulattavia hetkiä on tulevaisuus täynnä – ne tulvat vaan vähän eri hetkistä ja asioista <3

  • Aura

    Söpikset?❤️

  • Ihana kirjoitus ja todella kauniit kuvat. Kyllä, juuri näin. <3

    • Kiitos kovin <3 Ihana että pidit! <3

  • Marika

    Kiitos tästä ihanasta tekstistä! Kyyneleet silmissä kirjoittelen tätä kommenttia. Oon tämän viikonlopun ollut näissä samoissa mietteissä. En halua edes ajatella tämän ajanjakson loppua vaikka välillä olenkin aika rätti 4v ja 2v poikien kanssa <3 Sydäntä puristaa ajatuskin siitä että he lähtevät joskus "maailmalle". Mieheni tsemppasi onneksi minua syvissä mietteissä ihanasti. Hän sanoi, että jos lapset pysyvät terveinä ja he pääsevät lähtemään kotoa kokemaan asioita ja elämään omia elämiään niin siitä saamme olla kiitollisia. Sekään ei ole kaikille itsestäänselvyys.

    • Voi MArika <3 Niin yhdyn noihin ajatuksiin, mutta miehesi totesi niiiiin kauniisti <3 Ymmärrän tunteesi niin hyvin. Voimia arkeesi ja paljon sydämen sulattavia hetkiä! <3

  • Niina

    Aivan ihana postaus, kyyneleet tulivat silmiin =) Täällä eletään vauhdikasta elämää 1-vuotiaan neidin kanssa. Usein kyllä pysähdyn miettimään kuinka ihanaa elämä onkaan juuri nyt, ja miten täydellinen hän onkaan ja kuinka kiitollinen sitä saa olla tästä elämänvaiheesta (siihen pääsy ei ollut helppoa). Vaikutat niin hyväsydämiseltä ihmiseltä, lämmintä sunnuntain jatkoa sinulle ja kiitos monipuolisesta sekä laadukkaasta blogistasi!

    • Voi että miten ihana kuulla, että kaiken hulinan keskellä pystyt nähdä myös hetken ihanuuden <3 Ja voi kiitos kun näet minut noin kauniisti – kertoo enemmän sinusta <3

  • Luin tätä tippalinssissä. Syytän siitä loppuraskautta ja hormoneja.
    Me olemme juuri pääsemäisillämme tähän vaiheeseen esikoistyttäremme kanssa ja kamalaa ajatella, että se on lopulta ihan liian pian ohitse.
    Ihana postaus. <3

    • :D Tuttuja tunteita. :D Mä olin ihan hormoonimonsteri. Itkin ihan kaikesta :D Mutta ihanaa loppuodotusta ja voi että: tulette juuri kokemaan maailman upeimman hetken. <3 Sille ei vaan ole sanoja.

  • Maris

    Hei! Olen jo vuosia lukenut blogiasi ja viime aikoina seurannut perheesi elämää instagramista. Vaikutat lämpimältä ja järkevältä ihmiseltä ja kasvatat myös ihanasti lapsia. Olenkin miettinyt kun blogisi kautta saat varmasti päivittäin paketteja kotiovellesi ja työsi on niitä mainostaa ja ”hehkuttaa” ja myös moni tavara on tarkoitettu lapsillesi, kuinka ihmeessä selität heille jokapäiväisen joulun ja sen että arki on yhtä lahjapakettia ja uutta tavaraa?

    • Voi kiitos Maris! Niin kauniisti puhut – kertoo enemmän sinusta <3 Mutta todella hyvä kysymys. Tämä on itseasiassa aihe mitä juuri sivuttiin erään bloggaavan äitiystävänikin kanssa. Onneksi paketteja ei ihan joka päivä tule (mutta monta viikossa kylläkin), ja niistä lapsille tarkoitettuja on ehkä 2 kuussa, joista melkein kaikki vaatteita. Eli onneksi ei puhuta ihan jokapäiväisestä joulusta, mutta kiitollisuuden, arvostuksen ja huolenpidon kautta yritän heille päivittäin opettaa, kuinka asioihin ja tavaroihin suhtaudutaan. Esim meillä ei todellakaan ostella leluja miten saatuu. Meille on tärkeää, että lapset tietävät että eivät tuosta noin vain saa kaikkea haluamaansa. Jos halutaan jotain niin sitten mietitään koska olisi sellainen hetki ja miten sellaisen voisi ansaita. Ja jos ei vanhoista tavaroista pidä huolta, ei saa uusiakaan. Esim meillä esikoinen ei ole niinkään lelujen perään, vaan futiskenkien (liikkis <3 ). Hän viisivuotiaana on itse jo vastuussa siitä, että niille on oma paikkansa mistä ne löytyvät ja ne ovat kunnossa seuraavia treenejä varten. Hän kun aivan onnessaan jo viikkaa pelitavaratkin valmiiksi seuraavan päivän treeneihin – niin innokas treenailija kun on <3 Eli siis onneksi ei arki "jokapäiväistä joulua ole", mutta kuten kaikessa niin yritän päivittäin tällaisilla esimerkeille opettaa arvostusta, vastuuta ja kiitollisuutta kokonaisvaltaisesti. Niin satunnaisiin uusiin juttuihin suhtautuu ilon ja kiitollisuuden kautta :)

  • Itse elän 1v4kk:n tyttömme kanssa taianomaista kupla-aikaa – en vaihtaisi hetkeäkään <3 ihana kirjoitus!

    xxx
    E
    http://helsinkidragonfly.blogspot.fi

    • Ihana kuulla! <3 Ihania arjen kultaisia hetkiä teille <3

  • karoliina

    Puit jälleen niin kauniisti sanoiksi sen, mitä olen itsekin niin monesti miettinyt <3 kiitos, liikutuin.

    • Ihana kuulla, että teksti kosketti <3 Kiitos <3

  • Vaikka onkin vain yksi (helppo) lapsi, juuri tänään mä tarvitsin tätä. Kiitos Hanna, sulla on niin upeita tekstejä äitiydestä ❤️

    • Voi ihana kuulla. Kaikki me väsymme joskus – lapsiluvusta huolimatta <3 Kiitos kovin <3

  • M

    Ihana kirjoitus ja niin täyttä asiaa. Hyvä muistutus itselleni kun elän itsekin 3 pienen prinsessan kanssa niitä kuuluisia ruuhkavuosia ja välillä arki tuntuu liian kuormittavalta. Ihanaa syksyn jatkoa teidän perheelle!

    • Voi että, tiedät siis hyvin mitä tämä kolmen kanssa voi ajoin olla. Mutta vaikka tehtävää riittää vuoreksi asti, on sen onnnen huipullakin niin monesti päivässä näiden ihanien hetkien ansiosta <3

  • Maikkeli

    <3 ihanasti kirjoitettu, Hanna! Pienet poikasi ovat niin sydäntä sulattavan suloisia ja niin kovin onnekkaita, kun heillä on kaltaisesi äiti.

    • Voi kiitos mitä kauneimmista sanoistasi – niin on jokainen lapsi, jolla on rakastavat ja huolehtivat vanhemmat <3