CATEGORIES

Älä ärsyynny, vaan uskalla katsoa peiliin

18.4.2017

“Ärsykkeen ja reaktion välissä on tyhjä tila. Tuossa tilassa meillä on voima valita reaktiomme. Reaktiossa on kasvumme ja vapautemme.”
-Viktor Frank

Kuinka monesti kuulet itsesi toteavan, että jokin ärsyttää sinua? Se jokin voi olla toinen ihminen, yleinen asia, tai vaikkapa sinä itsesi. Joku ärsyttää niin kovin, mutta et tiedä mikä siinä oikein niin pääsee ihon alle. Kunhan vain ärsyttää. On olemassa universaaleja ärsykkeitä, kuten esimerkiksi kynnet liitutaululla. Mutta sitten olemassa on myös valtava määrä yksilökohtaisia ärsykkeitä. Tässä postauksessa mietin sitä, miksi tietyt ihmiset ja heidän toimintatapansa ärsyttävät sinua. On niin helppo tuomita toinen ja todeta, että tämä vain ärsyttää. Enemmän vaatii pohdinta miksi toinen ärsyttää? Usein kun kyse ei ole siitä toisesta ihmisestä. Se syy löytyy sinusta itsestäsi.

coat ZARA
blazer ZARA
top ZARA
pants HUGO BOSS
shoes CHRISTIAN LOUBOUTIN
bag YSL
earrings THOMAS SABO / saatu

Kuinka moni on kuullut hollantilaisen liiketoiminta-analyytikko Daniel Ofmanin perusominaisuuksien kvadrantista? Sen mukaan meillä jokaisella on perusominaisuutemme – ne muutamat luonteenpiirteet, jotka meitä vahvimmin kuvastavat. Näihin perusominaisuuksiimme liittyy myös huonot puolet, niiden haasteet ja allergiat. Nämä allergiat ovat ärskykkeitämme. Asioita, mitkä meitä muissa ärsyttävät.

 

Otetaanpa esimerkki. Yksi vahvuuksistani on hyvät organisointitaidot. Saan siitä usein kehuja ja itsekin sanoisin päättäväisyyden olevan yksi vahvimpia piirteitäni. Minulle on luontaista nähdä mitä tulee tehdä, miten ja milloinkin ollakseni mahdollisimman tehokas. Asiat hoituvat kanssani ajallaan. Mutta kun tämän piirteen vie yli, niin siitä voi saada helposti kontrolloivan kuvan. Vaara on, että minut nähdään pomottelevana, koska minulla on aina suunnitelma sille, miten asiat tulisi hoitaa. Haasteeni onkin, että antaisin enemmän tilaa muille. Sen sijaan että minulla olisi niin kova kiire aina heti toimia, niin pohtisin ja punnitsisin asioita tarkemmin. Olisin kärsivällisempi. Pysähtyisin useammin ja miettisin, onko minun tapani sittenkään se “paras” tapa. Minusta puuttuu tietynlainen rauha ja harkitsevuus. Unohdan punnita muiden tunteet, kun minulla on niin kiire toimia “oikein” ja tehokkaasti. Mutta kun joku on liiankin kärsivällinen, näen sen saamattomuutena. Se on allergiani ja sitä minun on vaikea sietää. Se että puhutaan asioista, mutta ei tehdä mitään asioiden muuttamiseksi, ratkaisemiseksi tai toteuttamiseksi saa minut repimään hiuksia päästäni. Mutta aina kun tällaisen asian kokee ärsyttävän jossain toisessa ihmisessä pitää muistaa, että juuri häneltä voin oppia. Meillä kaikilla on hyvät ja huonot puolemme. Toisen kärsivällisyydestä ja harkitsevuudesta minä voin kasvaa ja saada toimivempia työkaluja elämääni, ettei arki menisi niin suorittamiseksi ja muistaisin aina katsoa asioita mahdollisimman monelta kantilta. Tasaisin väliajoin tekee hyvää pysähtyä ja arvioida niitä omia toimintapoja. Voisinko sittenkin toimia toisin?

 

Joten seuraavan kerran kun huomaat ärsyyntyväsi jostakusta, uskalla sittenkin katsoa peiliin. Mitä ärsytys kertoo sinusta? Voisinko ärsyyntymisen sijaan sittenkin oppia jotain? Koska ärsyyntyminen ei auta mitään. Se luo vain huonoa ilmapiiriä ja voi pahimmillaan yltyä jopa koko elämää kontrolloivaksi negatiivisuudeksi. Sen sijaan uskalla tutkia itseäsi ja ottaa opiksesi. Tee reaktiosta positiivinen ja sen myötä kehittävä. Koska vain meidän omassa kasvussamme pilee vapaus ja rauha ärsykkeistä.

30 comments

Comment

Your email address will not be published.

*

  • Mervi

    Olipas tosi hyvä postaus!

    Mulla tämä “ongelma” on jokapäiväistä, kun itse olen nopeatempoinen, aikaansaava höyrypää ja mies pohtii, vertailee ja analysoi monessa asiassa ennen kuin toimii.

    On ollut välillä hermot niiiiin koetuksella molemmilla, mutta mä kyl koen todellakin että tämä kombo on hyvä. Olen oppinut mieheltäni, että aina ei todellakaan kannata suin päin rynnätä asioihin vaan oikeasti ottaa aikaa ja punnita vaihtoehtoja. Että vaikka välillä ärsyynnyn miehen rauhalliseen tapaan toimia, niin yritän malttaa mieleni, koska sillä tavoin voidaan löytää joku vielä parempi ratkaisu asiaan. :) Samalla tiedän senkin, että miehen hermot kannattelee mua tiukan paikan tullen.

    En nyt tiedä oliko tässä järjenhiventäkään, mutta halusin sanoo, että kyllä se erilaisuus on rikkaus kun sitä ymmärtää eikä tosiaan vain reagoi ja koe sitä ärsyttävänä. :)

    • Hei meillä aivan sama homma kotona! Joten kiitos. NIIN samaa mieltä! Tässä on todellakin järkeä minusta. Vaikka hermot toisen kanssa välillä kireellä niin samalla taas toiselta oppii! :)

  • Lotta

    Tosi hyvä teksti – osui ja upposi! :)

    • Ihana kuulla, että tämä toi jotain uutta! :)

  • Jenni

    Kiitos kovasti tästä! Olen saanut blogistasi mielettömän paljon ajattelemisen aihetta ja nautin näistä pohdinnoista suunnattomasti. Näillä on oikeasti merkitystä ja on hienoa, että käytät aikaasi näihin teksteihin uskoakseni paljon aikaa ja tällä tavoin teet hienon osan muuttaaksesi maailmaa hieman paremmaksi paikaksi. Ja teet sen paasaamatta, aidosti. <3 Mikä olikaan se kirja (ekonomin kirjoittama?) jonka lainaus on puhutellut sinua. Mainitsit siitä kerran (vuosi tai yli sitten) kommenttiboksissa mutta unohdin ottaa ylös kun ajattelin että varmasti muistan (mutta lapsiperhearjessa minkään muistaminen ei näemmä ole itsestäänselvyys) :) Kiitos upeasta työstä jota teet!

    • Voi miten ihana kuulla! :) Niin kovin mieluusti kirjoittelen näitä pohdintoja. Aika tosin antaa tosi huonosti periksi, mutta yritän parhaani! Ja niin ihana kuulla, että teksteistäni jää lukijan ajatuksille tilaa. En missään nimessä halua paasata, vaan juurikin antaa vähän aihetta miettiä asioita toiseltakin kantilta. Ai apuva… Mulla on noita puhuttelevia mietelauseita vino pino :/ En osaa yhtään sanoa mikä nyt mahtaisi olla kysessä :/ ja tosiaan… muistaminen lapsiarjessa…. Unohdin jo mistä puhuttiin… :D Kiitos itsellesi ja tsemppiä sinne kaiken arjen keskelle myös! :)

  • Ellen

    Ihana teksti! Samoilla linjoilla mennään. Välillähän sitä sanotaan, että toisen piirre ärsyttää itsessä, koska itse omaa sen saman piirteen. Itse taas huomasin, että tekstiäsi lukiessa itse olen juuri sinun vastakohtasi (usein liian analyyttinen ja monesta perspektiivistä katsova) minkä takia en todellakaan ole hyvä nopeissa ja tehokkaissa organisointihommissa, niinkuin sinä :) Molemmat ovat hyviä esimerkkejä siitä, että kun toiselta nappaa pari juttua itselleen, niin tulee varmaan hyvä kombo, sen sijaan että ärsyyntyisi kun toisella on eri tyyli! Ihanaa päivää sinulle xxx

    • Sitä samaa olen myös kuullut, ja voihan sekin pitää paikkaansa? Jokin oma sokeakohta? Tosin tämä malli, minulle järki-ihmiselle, käy jotenkin kovin hyvin järkeen? :D Ja hei ihana kuulla! Koska juurikin noin – pitäisi yrittää nappaa toiselta niitä vahvuuksia ja sitten yhdessä tasapainotella paremmin arjessa! :) Opitaan ja kehitytään – ei ärsyynnytä. Sitä samaa sinulle! :)

  • Saara

    Mahtava tuo taulukko. Se on hieno tunne, kun saa jonkin asian taulukoitua, hauska päästä taulukoimaan omaa persoonaa sen kehityssuunnitelmaa! En ihan eka ymmärtänyt tuota taulukon käyttöä tuosta ensimmäisestä kuvasta, joten kiitos havainnollistavasta esimerkkitaulukosta. ?

    • Hei ihan mahtavaa, että tuo toka sitten selvensi. Se ei siinä ensiksi ollut, mutta minulle jäi tunne, että toinen kuva vielä sinetöisi idean! :D Ihana kuulla, että taulukko kävi sinullekin järkeen. Noinhan se saattaa usein olla?

  • Haidi

    Joskus jostain kuulin, että toisissa ärsyttää asiat, joista ei pidä itsessään. Tätä olen välillä miettinyt, mutta jotenkin tämä kaavio käy ehkä enemmän omaan järkeen, vaikka jotenkin niissä on jotain samaakin :) itseäni ärsyttää välillä ihan mielettömän usein, mutta yleensä syy ärsytykseen löytyy omasta väsymyksestä tms. Ehkä enemmän pitäisi yrittää välillä ymmärtää, kun vaan antaa sille äsytykselle tilaa.

    • Minä olen kuullut saman, mutta olen sun kaa samaa mieltä. Jotenkin tämä käy enemmän järkeen. Tosin onhan meillä paljon niitä omia “sokeita kohtia”, mitä itse ei itsessään tiedosta… Ja se on niin totta. Väsyneenä ärsyyntymisenkynnys laskee ihan kamalasti… Tässä pienlapsiarjessa se on käynyt todella selväksi :/ Nim. paukuta vielä kerran sitä kapulaa siihen seinään niin se kapula lentää roskiin sillä sekunnilla :O :/ ‘:O

  • Ella b

    Meinasin alkaa kirjoittamaan kommenttia kun tajusin että sovin itse aika hyvin tuohon samaan kategoriaan. Tykkään organisaatiosta erityisesti töissä mutta kotona väsy on niin kova 14h työpäivän jälkeen että ei haittaa vaikka kamat on levällään. Töissä taas ärsyttää juurikin kollegojen epätehokkuus ja näin kovasti yleistäen nämä australialaiset ovat harvinaisen saamatonta ja välillä laiskaakin kansaa. Toisaalta olen oppinut että elämästä pitääkin nauttia työn ulkopuolella eikä aina pingottaa. Silti olisi ihan kiva että työt hoidetaan kerralla tehokkaasti ja sit kunnolla löysäillään :). Kummasti epäjärjestenäisyys taas ei kauheasti ärsytä, toinen pomoni on tehokas mutta välillä tosi epäjärjestelmällinen (varsinkin joulunaikaisen synnytyksen myötä) mutta itse tykkään sit järjestellä yrityksen asioita kuntoon. Tuon olen myös huomannut että väsyneenä pinna on tosi kireällä ja tekisi mieli motkottaa vaikka mistä mutta olen oppinut hillitsemään itseni paremmin ja tunnistamaan “oireet”. Kiitos tästä, oli tosi mielenkiintoinen teksti enkä ollut koskaan aiemmin tästä kuullutkaan.

    • Ymmärrän todella hyvin! Mulla on tosin sulta vielä oppimista. Mun on ihan hirveän hankalaa täysin rentoutua kotona jos paikka on ihan pommi. Jotenkin tuntuu ettei pää ole järjestyksessä jos mun ympäristö ei ole myös järjestelty?! Mussahan asuu Frendien Monica aika vahvasti. Joku pakkomielle järjestelylle ja siistimiselle mulla on… Tosin lasten kanssa se on todistettu aika turhaksi (pyörremyrsky käy viiden minuutin välein….) ja olen mäkin joutunut hölläämään kun ei_vaan_aika_riitä. Ja tosiaan. Väsyneenä on pinna tosiaan helpostikin melkoisen kireenä. Se tekee ihan omansa ärsytyskynnyksen madaltumiseen kun ei vaan JAKSA miettiä että mistä mä nyt ärsyynnyn ku perkule antakaa mun vaan olla! :D Ihanaa, että sait tästä tekstistä uutta irti! Ihania päiviä sinne helteeseen! <3

  • ems

    Hieno postaus! Blogistasi huomaa, että uhraat sille paljon aikaa ja ajatusta (en ymmärrä missä välissä ehdit kun sinulla on 3 pientä lastakin hoidettavana :D). Postaukset ovat kivan vaihtelevia ja tuntuvat loppuun asti mietityiltä. Pidän erityisesti näistä syvällisemmistä postauksista, jotka tuntuvat olevan harvinaisia muissa vastaavissa blogeissa. Näistä voi jokainen aina ottaa opikseen :) Keep up the good work!

    • Kiitos kovasti ems palautteestasi. Olen todella iloinen, jos nämä pintaa syvemmät postaukset ovat sinun mieleesi. Itse saan niistä ehdottomasti eniten ja ne ovat itselle mielekkäintä tehdä. Toki ne vaativat enemmän eikä niitä pysty ihan jokapäivä tuottamaan tässä arjessani – ainakin jos haluaa mahdollisimman monelta kannalta mietittyä tekstiä tuottaa. Mutta aina kun pystyn niin haluan niitä tehdä. Ja hei annan pari blogivinkkiä, missä on juuri kevyen väliin näitä pintaraapaisujakin. Suosittelen mm. Sara Tickle Your Fancya, Start Living your best life Elisaa, OOTD blogin Sofia Ruutua, Kalastajan Vaimo Johannaa ja Si Modan Kaisaa! Toki näitä on monia monia muitakin mutta tässä muutama ensimmäiseksi mieleen juolahtanut “pinnallisempi blogi” joiden rivien väliin mahtuu myös paljon hyvää pohdintaa. Kiitos kovasti ja ihanaa päivää sinne! :)

      • Ems

        Kiitos vinkeistä! Johannaa ja Elisaa seuraankin jo mutta täytyy varmaan antaa tilaisuus muillekin vinkkaamillesi :)

  • mmagic

    Kiitos, tämä oli todella mielenkiintoinen teksti. Olen monesti pohtinut ärsyyntymistä, koska itse hyvin harvoin suutun mistään asiasta, mutta ärsyynnyn sitäkin useammin. Nykyään osaan jo tunnistaa milloin ärsyyntymiseni ei oikeasti liity tiettyyn henkilöön tai käsillä olevaan asiaan, vaan on ihan oman pääni sisällä. Varsinaista syytä on kuitenkin vaikea joskus löytää, tämä postaus antoi uutta näkökulmaa asiaan. Seuraavan kerran kun huomaan ärtyväni ja olevani pisteliäs muita kohtaan, voin ehkä yrittää katsoa asiaa tältä kannalta.

    • Kiitos kovasti palautteesta ja ihanaa kuulla, että postaus oli ajatuksia herättävä! Se on jo merkittävää kasvua kun osaa tunnistaa, mistä ärsyyntyminen kumpuaa. Sitä syyttävää sormea kun ei pidä liiaksi muualle helistellä… Ja niitä syitä on usein vaikea löytää! Siksi pitääkin katsoa vähän syvemmin ja hartaammin. Harvemmin se ärsyyntyminen on “suoraa”. Ihana kuulla. Itse yritän tehdä samoin. :)

  • Eva

    Tämä teksti kyllä osui ja upposi! Huomaan erityisesti tällä hetkellä (äitiysvapaalla 8,5 kk pikkumiehen kanssa) ärsyyntyväni ihan liian herkästi ja aivan liian voimalla. Yleensä vielä miehelleni, joka ei olekaan juuri heti laittanut tiskejä koneeseen tai ei heti juuri nyt lähde vaippaa vaihtamaan. Krooninen väsymys toki on kiristänyt hermoja ja madaltanut ärsytyskynnystä selvästi, mutta eipä se ole mikään syy tiuskia sille rakkaalle puolisolle. Varsinkaan kun eihän se oma ylitehokas heti-kaikki-nyt-valmiiksi-tapa toimia ole se ainoa oikea – eikä varmasti se paraskaan ;) Kiitos siis muistutuksesta itselle. Onneksi aina voi oppia ja opetella paremmaksi! :)

    • Niin allekirjoitan tuon Evan kirjoituksen. Itsellä myös 7kk pikkumies ja huomaan ärsyyntyväni miehelleni helposti, jos ei asiat heti etene; varsinkin juuri nämä kotityöt tai lapsen hoitaminen. :) Olen koettanut nyt oppia vähän maltillisemmaksi, koska minä olen kyllä se kärsimätön ja nopea liikkeissäni ja mieheni vähän hitaammanlainen tai sanotaanko että tekee asiat omalla tavallaan :)

      • Meillä ihan sama juttu! olen mieheni kanssa melkeinpä vastakohta monessa. Mutta juuri se on opettanut! <3

      • Niin ja piti vielä kommentoida että ihanan voimaannuttava asukokonaisuus. :)

    • Tämä se juuri tässä lapsiarjessa piileekin. Koko ajan niin “kiire” ja paljon asioita lautasella että ei “ehdi” jäädä miettimään ja sitä vaan ärsyyntyy ymmärtämättä mistä oikein ärsyyntyy. Meidän on tosiaan oltava armollisempia itsellemme (ja puolisollemme). Tuo monen lapsiarjessa vellova unenpuute vaikuttaa niin moneen… Voimia ja iloa sinne lapsiarjen keskelle myös! :)

  • Mielenkiintoinen ja ajankohtainen teksti! Joitakin vuosia sitten en olisi ihan tajunnut mitä “reaktiossa on kasvumme ja vapautemme” tarkoittaa, mutta onneksi olen ajan saatossa päässyt hyvälle alulle kasvussa irti turhista ärsyyntymisistä, peiliinkatsomisessa:) Tästä tekstistä ajatuksen tasolla ollut tieto sai nimen ja myös uusia ulottovuuksia – kiitos!

    • Ihana kuulla, että tekstini tarkoitus avautui sinulle! Juurikin näin. Miten sitä itse reagoi. Sen sijaan että osoittelee syyttävällä sormella muiden tapoja, niin kääntäisi sen itseensä ja auttaisi itseään ymmärtämään mikä siinä niin ärsyttää. Ja niin ihanaa, jos sait vielä uusia ulottuvuuksia! Näiden pohtiminen on kyllä sitten ikuista! :D

  • Laura

    Upea asu! :)

    Mulle tuli mieleen kun muutimme ja menin kasi luokalle uuteen kouluun , muuten meni hyvin mutta vuotta vanhemmat haukkuivat minua tietyllä nimellä (tässä tapauksessa drakulaksi; ilmeisesti ihoni oli heidän mielestä liian vaalea tummille hiuksille) ikinä en ole ymmärtänyt miksi. Mikä minussa sen aiheutti?

    • Kiitos!:)
      Huomioidaan, että ilkeys ja ärsyyntyminen ovat eri asioita. Ilkeys on tapa, miten ärsykkseeseen on reagoitu sen sijaan, että olisi itse osattu katsoa itseämme ja miettiä, mikä niin ärsyttää? Koska kellekään ei ole mitään tarvetta olla ilkeä, ellei jokin asia ärsytä. Ja se ärsytys tulee vain meistä itsestämme. On henkistä kasvua tunnistaa mikä se on. Sinussa ja sinun ihossasi ei varmastikaan ole ollut se syy. Todennäköisimmin sinulla on ollut jotain (voi olla ihan mitä vaan – vaikka ehjä perhe,joka ei liity ihoosi millään tapaa), mitä tämä toinen toivoo, että hänelläkin olisi. Hän on ollut vain liian lapsellinen sitä ymmärtääkseen ja se ärsyke on purkautunut tarpeettomana ilkeytenä. Se mikä nämä aiheuttaa on niin monimutkaisia kiemuroita, joihin on vaikea löytää vastausta ulkopuolisena. Sinun tulee tietää, että syy ei ole ollut sinussa. <3 Toisen ulkonäön haukkuminen on puhdasta ilkeyttä, joka kumpuaa toisen pahasta olosta.

      Tässä tekstissä yritän tosiaan pureutua luonteenpiirteiden eroihin ja yrittää saada ymmärtämään toisiamme paremmin. Ilkeys on törkeää, mutta ymmärrystä sekin, että kyse ei ole sinusta, vaan toisen huonosta olosta ja kykenemättömyydestä löytää rauhaa itsensä kanssa.

      • Laura

        Joo niin on, tämä tuli jotenkin vaan heti mieleen kun mietin että mikä minussa alkoi heitä ärsyttää. Muistutinko jotakuta vai oliko vain ainoastaan ilkeydestä kiinni.
        Mulla tuli mieleen, että itse ärsyynnyn pyörälenkillä jos huomaan että joku kävelee väärää reunaa. Enkä ymmärrä miksi, mutta aina se tunne tulee. Kaipa se on siitä kiinni että olisi helpompaa jos mentäisiin oikeassa reunassa, koska sitten sitä itse pitää katsoa taakseen ettei kiilaa ketään ja siirtyä reunasta reunaan -varmaan sujuvuudesta kiinni. Tosin olen huomannut, ettei sitä kaikkien kanssa käy.. :O Olen ihme nipottaja yleensäkin mitä sääntöihin tulee.

        • Todella harmillista, että olet joutunut tällaista kokemaan. Varmaan valtaosa meistä kaikista saa ikäväkseen kuulla näitä ajattelemattomia letkautuksia, jotka vain kumpuavat toisen huonosta olosta :(