CATEGORIES

Kiltteydestä

27.5.2017

We don’t have to agree on anything to be kind to one another.

Haluaisin taas jakaa ruusuja – Teille, hyvät Strictly Stylen lukijat. Mainitsin hiljattain tässä postauksessani, että kiltteys, on ominaisuus mitä arvostan ihmisissä eniten. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän sen merkitys korostuu. Miten laajalle sen vaikutukset yltävät. Enkä tarkoita vaan sellaista kiltteyttä, että hymyillään kun nähdään ja ollaan kohteliaita toisillemme. Vaan pikemminkin sellaista syvältä sisältää kumpuavaa kilteyttä. Lämmintä hyväsydämisyyttä, jonka tuntee joka solussa, kun sellaista kohtaa. Ihminen, jonka tapaamisen jälkeen olo on onnellisempi, kuin ennen kohtaamista. Ihminen, joka näkee kaikissa hyvää. Ihminen, joka arvostaa muita, unohtamatta kuitenkin arvostaa myös itseään.

denim jacket J.CREW
top &OTHER STORIES
pants H&M
shoes ADIDAS
bag YSL

Olen saanut käydä ihan äärimmäisen silmiä avaavia ja antoisia keskusteluita kanssanne blogini kommenttiboksissa. Olette haastaneet katsomaan asioita toisestakin näkökulmasta. Se onkin tämän blogin pitämisen rikkaus. Oma ystäväpiiri saattaa monella olla suhteellisen homogeeninen. On kasvettu suht samalla alueella, käyty samoja kouluja, lapset ovat samanikäisiä jne. Yhtäläisyydet yhdistävät. Mutta tämän blogin kautta olen saanut olla niin monimuotoisen ryhmän kanssa tekemisissä, että väistämättä saan blogissa kimmokkeita nähdä asioita ihan toiseltakin kantilta. Erimielisyyksiä saattaa esiintyä helpommin, kun on ihan eriliaiset elämän tiet. Teitä on siellä suuri ryhmä ja siihen mahtuu monia eriliasia elämän teitä. Erilaisuudesta huolimatta annan teille ihan valtavan kiitoksen siitä, miten hyväsydämisesti yritätte ymmärtää. Blogini kommenttiboksissa vallitsee ihan valtavan hyvä henki. Ihan hiljattain kävin kommenttiboksissa todella hyvän pohdinnan yhden lukijani kanssa. Olimme eri mieltä asiasta, mutta keskustelu kulki hyvin kauniisti eteenpäin ja molemmat pysähtyivät avartamaan omia näkemyksiään. Niin opettavaista. Meidän ei todellakaan tarvitse olla samaa mieltä asioista ollaksemme toisillemme ystävällisiä. Se, on tämän päivän maailmassa äärimmäisen tärkeä muistaa. On tärkeämpää olla kiltti, kuin olla oikeassa. Useimmiten ihmiset eivät tarvitse briljanttia mieltä joka puhuu, vain hyvän sydämen joka kuuntelee. Te teette blogistani tyylikkään. Kiitos.

There is more to being classy than simply being stylish and confident. Being classy means always being kind, respectful and polite, even to those who are unkind to you.

Kuvat Karoliina Jääskeläinen / Valoon Photography

41 comments

Comment

Your email address will not be published.

*

  • Madame Dragonfly

    Hei,
    Huomasin tänä aamuna uuden postauksesi! Loistavaa, että kommentistani oli hyötyä. Uskon, että noista ajatuksista voi olla monelle apua.
    Ja kiitos kauniista sanoistasi minulle tässä!

    Ihanaa kesää sinulle! Ja kaikkea hyvää elämääsi sekä huumoria ja jaksamista perhesirkuksen pyörittämiseen!!

    PS. Ja ymmärrän mitä tarkoitat kun sanot “kova ja varma” itsestäsi, mutta uskallan olla eri mieltä: sinä et ole millään asteikolla kova. Et ole kovaa nähnytkään.
    Järki-ihminen?
    :)

  • Madame Dragonfly

    Hei ihana Hanna,

    Tulen jälkijunassa mukaan tällä kommentilla. Seurasin avaamaasi keskustelua kiltteydestä mielenkiinnolla ja olisin kommentoinutkin, mutta en ehtinyt kun juuri noina päivinä oli sellaista haipakkaa duunissa ja muutenkin elämässä.

    Olen niin samaa mieltä sinun ja monen kommentoijan kanssa siitä, että kiltteys (niinkuin sen tässä keskustelussa ymmärrämme: hyväntahtoisuutena, empaattisuutena ja ilkeyden vastakohtana) on piirre, joka valitettavasti puuttuu niin monelta. Mutta joka on tavoittelemisen arvoinen piirre.

    Omassa elämässäni olen useimmiten pyrkinyt olemaan kiltti, halunnut olla sellainen ja olla vastaamatta ilkeyteen ilkeydellä.

    Ajattelen, että “oikeasti” kiltti on luonteenpiirre, eikä helposti opeteltava taito. Voimme opetella kohteliasta ja ystävällistä käytöstä, varsinkin asiakaspalvelussa työskentelevä pakottautuu siiheen. Se kuuluu työtehtävään ja niin pitääkin olla. Mutta oikeasti, aidosti kiltti on henkilö, jolta se löytyy selkäytimestä.

    Olin tilanteessa, jossa kahden naispuolisen henkilön kesken käytiin keskustelu pienestä arkisesta asiasta.
    Toinen sanoi ilkeästi ja halveksivaan sävyyn jotain tästä toisesta suoraan päin kasvoja ja meidän muiden läsnäollessa. Läsnäolijoille tämä toi myötähäpeän tunteen, eikä kukaan tiennyt miten reagoida. Tuli vaivaannuttava hiljaisuus.
    Ilkeilyn kohde ei kommentoinut, hymyili vain. Käänsi päättään vähän sivummalle ja vaihtoi puheenaihetta.

    Ihmettelin tuota. Miten hän pystyikin olemaan niin “kiltti” ettei antanut samalla mitalla takaisin tai edes puolustautunut.

    Myöhemmin (tästä oli kulunut useita kuukausia) olimme samalla porukalla koolla, paitsi se alkuperäinen ilkeilijä. Muistelimme sitä aika kamalaakin tilannetta siinä. Ja tuntui uskomattomalta, mutta tuon ilkeilyn kohteena ollut oli ainoa joukossa, joka ei muistanut mistä hänelle oli ilkeilty. Hän muisti tilanteen ja vielä senkin, että jotain ikävää siellä oli sanottu, mutta ei muistanut ollenkaan, että mihin se kommentti oli liittynut.

    Ihmettelimme tätä koko porukalla. Halusimme oppia häneltä miten voikin elää noin, että ainakaan tuonkertainen ilkeily ei ole vaikuttanut häneen eikä edes jäänyt mieleen.

    Tämä ystävä selitti, että kommentit eivät häntä yleensä häiritse, eivätkä jää edes muistiin, koska hän on järkeillyt asian näin:

    -eihän minusta tarvitsekaan tykätä tai ajatella kauniisti, toisella on täysi oikeus ajatella minusta mitä haluaa
    -jos sanoo rumasti ja ilkeästi toiselle, paljastaa vain miten ruma ja ilkeä hän on itse sisältä
    -miksi tuhlata aikaa ja energiaa ilkeän asian ajattelemiseen, siirryn mahdollisimman pian muihin kivempiin asioihin
    -yritän ajatella ilkeilijästä, että hänellä on huono olo ja joku syy tuohon käytöksen
    -useimmiten yritän ajatella jotain hyvää ilkeilijästä, joskus säälin häntä, joskus, jos mahdollista kysyn miten voisin auttaa häntä voimaan paremmin

    Huh huh! Hyviä neuvoja, mutta harva meistä pystyy tähän. Olemme herkkähipiäisiä ja loukkaannumme helposti.
    Hyvä, terve itsetunto on varmaan yksi salaisuus tuohon, että pystyy elämään noin.
    Ystävä, jolta näitä neuvoja tuli on kuitenkin mielestäni herkkä ja tunteva, ei missään tapauksessa kova. Hän on vaan oikeasti sisimmässään kiltti ja sielultaan sivistynyt.

    Kiitos ajatuksia herättävästä keskustelusta.
    Sinuakin blogisi perusteella pidän sielultasi sivistyneenä. Ja kilttinä. Vastaat ikävillekin ihmisille kauniisti.
    Siksi blogisi onkin tyyliblogi.

    Tyyliähän ei välttämättä määrittele vaatteet, jotka ovat päällämme.

    Ihanaa ja aurinkoista kesää sinulle ja perheellesi!

    • Ah miten hyvä kommentti! Olen niiiiin samaa mieltä kanssasi. Juurikin empatia ja ystävällisyys on taito mitä meidän kaikkien tulee opetella. Nuo sinun ystäväsi listaamat asiat ovat kuin suoraan omista ajatuksistani. Näin pyrin miettimään myös aina kun kohtaa “ilkeilyä”. Sillä erotuksella tosin, että olen päin vastainen perusluonteeltasi kuin ystäväsi. En ole ehkä niin herkkä ja tunteva. Olen aika kova ja varma. Menen tilanteisiin helposti järki edellä. Itse olen vanhetessa oppinut enemmän kehittämään heikkoustani ja tahtonut tietoisesti pyrkimään kehittämään empatiaa ja tunteiden laajempaa ymmärrystä. Olen sitä mieltä, että kiltteys on suomenkielessä vähän haastava sana. Sen kun voi nähdä / kokea niin eri tavoin. Mutta juurikin empatia ja ystävällisyys ovat asioita mitä meidän kaikkien olisi hyvä opetella. Minua elämä on opettanut. Tulee iän myötä ehkä asioiden paljon moninaisempi ajattelu. Tuo sinun tekemäsi lista oli niin hyvin puettu mustaksi valkoiselle, että pitää tuostakin tehdä oma postaus. Kiitos <3

      Ja vielä todella suuri kiitos niin kauniista sanoista minua ja blogiani kohtaan. Olen niin äärettömän kiitollinen, että annat minulle ja blogilleni aikaani ja vielä kommentoit näin ajatellusti. Antaa minulle hurjasti <3 Kiitos <3

  • Aura

    Taas kerran niin ihana ja kauniisti kirjoitettu postaus Hanna! ❤️ Ja täytyy sanoa, että mitä kauemmin olen blogiasi lukenut niin sitä enemmän nautin myös kommenttien lukemisesta! Niin fiksua ja hyvähenkistä keskustelua. Kiltteys on tässä kiireisessä maailmassa yhä tärkeämpi ja tärkeämpi asia. Koska ainakin itsestä tuntuu, että juuri sen ainaisen kiireen ja väsymyksen vuoksi on välillä helpompi vetää se kovempi kuori päälle. Onneksi jaksat nähdä sen vaivan ja kirjoittaa tällaisista tärkeistä, mutta tavallaan niin itsestäänselvistä asioista, jotka kuitenkin välillä jäävät taka-alalle kaiken muun hälinän keskellä. Kaikille ei ole suotu samanlaisia kirjottamisen lahjoja kuin mm. Sinulle, mutta toivottavasti tämä vähän pidempi ja epäselvempi kommentti tuo jonkun viestin?

    • Aura, sä olet ihana <3 Ja tosiaan, tavallaan hyvin itsestäänselvä asia mutta niinkuin sanoit, mutta silti jostain kumman syystä sitä ilkeilyä kohtaa niin paljon, vaikka me kaikki vihataan ilkeyttä, seläntakana puhumista ja muiden mollaamista. Pitäisi itse tehdä tietoinen päätös siitä, että me rakennamme oman realiteettimme. Jos joku puhuu pahaa, katkaistaan me esim huhuilta siivet. Vastataan muille kauniisti. Kill them with your kindness. Olen todella sitä mieltä, että se toimii. Vastataan aina hyvän kautta. Ja apua Aura – olet ihana – mutta kirjoittaminen ei ehkä ole minun vahvuuteni – mutta ehkä ajatusten pukeminen sanoiksi on vuosien varrella kehittynyt :)

  • Todella hyvä ja tärkeä kirjoitus. <3 Luin aikanaan kirjan (ja luen aina silloin tällöin uudestaan) "aidosti kiltti", joka käsittelee juuri kiltteyttä siitä näkökulmasta, kuinka se on meidän tärkein kehittämisen kohde ihmisenä. Kiltteys nähdään usein alistuvuutena tai miellyttämisenä ja ehkä jopa heikkoutena, vaikka se on kaikkea muuta. Toki kiltteyskin voi joskus olla pelkkää oman edun tavoittelua, jolloin se on kaukana nimenomaan siitä aidosta kiltteydestä -näiden eri muotojen takia varmasti sana "kilttikin" saa eri ihmisten puheessa eri merkityksiä. Olen itse toipunut nimenomaan sellaisesta liiasta omaa sisintä syövästä kiltteydestä, vaikka jälkeenpäin huomasin, että se omakin kiltteys on joskus ollut vain kauniiseen valepukuun naamioitunutta oman edun tavoittelua (tykkääthän minusta, kun toimin näin). Itse toivon ihmisille ylipäätään tässä maailmassa voimaa kohdata oma keskeneräisyys, meissä kukaan ei jaksa olla aina kiltti tai hyväntahtoinen ja tämä antaa sitten mahdollisuuden olla tuomitsematta myöskin muita ihmisiä.

    • Ah Sanna tämä osui niin siihen ytimeen, mitä minä olen miettinyt!!! Huomenna tulee postaus missä käsittelen juuri tätä! Niin mielenkiintoinen aihe, koska adjektiivin kiltti, voi mieltää niin monella tapaa! <3 Ja juuuuuuri tämä keskeneräisyys. KAIKEN a ja o! Ah – niin samalla aaltopituudella nyt! :)

  • Laura

    Ihana postaus! :) <3 "on tärkeämpää olla kiltti, kuin olla oikeassa". Ihan paras, osui ja upposi! Olen samaa mieltä. Ja vaikka olisi asioista eri mieltä se ei tee niistä ihmisistä "vihollisia". Samaa mieltä ei tarvitse olla jokaisesta asiasta. Ihmiset kun ovat erilaisia, kaikkien kukkien pitäisi saada kukkia. :)
    Josta tulikin mieleeni instagrammissa ihana pikku kaveri keräsi äidilleen kukkia, aww <3<3 ja pelotteli lintuja :)<3 voiko olla suloisempaa näkyä.

    • Siis tämä on juuri näin! Erittäin tärkeää tiedostaa, että me kaikki olemme erilaisia ja aina tulee olemaan ihmisiä joiden kanssa “omat kemiat eivät kohtaa”, mutta se ei tarkoita, että se toinen olisi jotenkin “huonompi”. Se tarkoittaa, että juuri häneltä voit todennäköisesti oppia jotain täysin uutta <3 Ja ai että hänellä on iiiiihana keshitysvaihe nyt päällä. <3 Mun herttainen mies joka muistaa äitään nyt joka kerta kun näkee tien pientareella kukkia :D <3

  • meow

    Kaunis teksti sinulta – jälleen kerran <3 :) Kiltteys, empatia ja lempeys toisia kohtaan on tärkeää. Tulee todella hyvä olo toisen auttamisesta. Saatan valitettavasti joskus olla ns "liian kiltti" ja olen jo vuosia yrittänyt tehdä sen eteen töitä, koska silloin tulee helposti hyväksikäytetyksi ja sallittua huonoa kohtelua itseä kohtaan. Se on aika raskasta pidemmän päälle ja haluaisin kuitenkin osata arvostaa myös itseäni mutta onneksi koko ajan on menossa parempaan suuntaan kun tekee töitä asian eteen :)

    • Hei tämä onkin juuri se suuri kysymys, minkä kanssa itsekin painin. Että miten voin yrittää kasvattaa poikani niin, että he ovat kilttejä ja huomaavaisia muita kohtaan, kuitenkin samalla unohtamatta omaa arvoaan. Hyvä ja terve itsetunto on varmasti siihen avainasemassa, mutta miten tosiaan sellaista opettaa?

  • Niina

    Oot blogimaailman eliittiä ja timantti ? Kauniin kuvan olen saanut sinusta näiden kymmenen vuoden aikana (?) kun olen blogiasi seurannut. Todella harvoin kommentoin mutta jokaisen postauksen luen ❤️ Ennen tuli seurattua monia kymmeniä blogeja, enää vain paria kolmea ja tämä on yksi niistä. Kiitos blogistasi, ihanista insta stories pätkistä ja siitä, kun jaat pienen palan meille itsestäsi.

    • Voi mikä kohteliaisuus! <3 Kiitos, sillä jo ihan pelkästään Suomessa on minusta ihan älyttömän suuri määrä todella laadukkaita blogeja, joilla mielettömät tekijät. Kiitos kauniista sanoista. Mutta tosiaan, on tässä 8 vuodessa paljon kasvettukin! :D TAisin aloittaa strictly stylen vuonna 2009 ja haluan itse ainakin uskoa, että siinä ajassa on kasvettu paljon. Muissa maissa asuminen ja blogin pitäminen on opettanut suuresti. Joten kiitos NIIIIIN paljon, että olet nämä vuodet pysynyt kanssani ja annat minulle aikaasi. Olen todella otettu <3 Kiitos! <3

  • Sara

    Kiltteys on tärkeää, mutta tärkeää on pitää huolta myös itsestään ja siitä, ettei anna toisten kävellä yli ja käyttää hyväksi omaa kiltteyttään. Itselläni on tässä ollut oppimista, mutta onneksi vanhemmiten on oppinut sanomaan “ei” ja huolehtimaan myös omista rajoistaan ja jaksamisestaan.

    Sinun blogiasi ja ajatuksiasi on aina ilo lukea, samaten kuin näitä kommenttejakin ja niissä syntyviä keskusteluja. Yhtä lailla lailla myös me lukijat voimme oppia ja pysähtyä miettimään asioita muiltakin kuin siltä omalta, tutulta kantilta.

    • Tämä on juuri näin. Tämän samaisen asian kanssa painin itse paljon. Itse koen olevani sen verran vahva, että osaan sanoa ei asioille. Minun kehityskohtani onkin ollut ilmaista itseni pehmeämmin ja kunnioittavammin, jonka eteen olen tietoisesti tehnyt töitä vuosien ajan. Mutta poikieni takia mietin tätä kasvatuksellisesta näkökulmasta nyt jatkuvasti. Miten pystyn auttaa heitä rakentamaan niin terveen itsetunnon, että he eivät ainoastaan ole arvostavia ja kunnioittavia muita kohtaan, vaan myös itseään!
      Ja kiitos niin kovasti Sara kun annat minulle ja blogilleni aikaa! ja vielä kommentoit <3 Kiitos <3

  • Kipsu

    Kun puhut kiltistä ihmisestä, tunnistan heti omasta ystäväpiiristä parikin tapausta. Voi vitsit kuinka hyvälle fiilikselle erityisesti tällaisten ihmisten tapaamisesta tulee! Vaikkeivat omia parhaita ystäviä he olekaan.

    Mä olen etenkin väsyneenä/nälkäisenä melko kipakka ja jos siihen päälle sattuu vielä huono päivä niin voi veljet. Tällaisella postauksellakin on helppo herätellä ihmisiä, ja just itsekin voi yrittää omaa käyttäytymistään muuttaa.

    Haluaisin kiittää sua. Sun tapa kirjoittaa postauksi JA myös sen jälkeen kommentteihin vastaaminen on sulla aivan omaa luokkaansa. Monet bloggaajat kysyvät postauksen lopussa kysymyksiä, mutta vastauksena tulee luokkaa kiitos ja hymiö, jos sitäkään. Joskus tässä lähiaikoina kun oli ne sun ystävän babyshowerit niin siellä oli tämä prinsessa/prinssikeskustelu tms. Sitä lukiessakin tuli sellainen tosi hyvä fiilis. Asiallista keskustelua molemmin puolin, sellaista on ilo seurata!

    Tän viestin punainen lanka tais hukkua jo ensimmäisellä rivillä :D. Mutta iloa päivään anyways! :)

    • Ihana kuulla, että tunnistat tällaisesta heti ihmisiä ympäriltä! <3 Niitä toivoisi olevan nimittäin joka puolella ja kaikille! Ja tämä on juuri näin! Herättely. Koska meillä kaikilla on kehityskohtamme. Me kaikki olemme täällä oppimassa. Yritetään olla mahdollisimman hyviä muille, kuin myös itsellemme!

      Ja voi että <3 KIitos itsellesi! Juuri teidän ihanien ihmisten takia tämä onkin minulle vielä kaikkien vuosien jälkeen mielekästä kirjoittaa blogia! Juuri teidän ja tämän hyvän ilmapiirin ja keskustelun takia! Ja siis itseasiassa juurikin tuohon keksusteluun tässä postauksessa viittasin <3 IHanaa, että se osui sinun silmiisikin samalla tavalla ihanana asiana! Olen niin kiitollinen, että minulla on seuranani täällä tuollaisia ihmisiä kuin te. Asiallista, fiksua ja silmiä avaavia keskusteluja viikko toisensa jälkeen <3 Kiitos <3

  • Mimo

    Mutta kuinka olla sopivasti kiltti ja samalla sopivasti itsekäs ja “kova” nykypäivänä esim. työelämässä? Niin moni ihminen käyttää kiltteyttä hyväkseen ja ne aidosti kiltit palavat loppuun. Nimimerkillä tiedän mistä puhun. Olla kiltti – ajatus on niin kaunis ja omankin arvomaailmani mukainen, mutta joissain paikoissa/tilanteissa mahdottomuus…?

    • Tässä itseasiassa on tosiaan sellaisen asian ydin, josta pitäisi kirjoittaa oma postauksensa. Kuinka pitää muistaa olla kiltti paitsi muille, mutta MYÖS ITSELLE! Pitää olla tiettyä vahvuutta ja osata pysyä omien mielipiteiden takana, jos ei ole annettu tarpeeksi hyviä perusteita niitä muuttaa. Pitää kuunnella ja arvioida, mutta olla myös tiettyä vahvuutta uskaltaa luottaa siihen omaan, jos siltä edelleen tuntuu. Samalla kuitenkin toisia kunnioittaen. Todella vaikea kombo, jota itse mietin paljon, koska tahtoisin kasvattaa poikiani niin, että he ovat aina muita kunnioittavia, mutta tietävät samalla myös oman arvonsa. siinäpä resepti, jonka löytäjä tekee palveluksen niin monelle! En usko että tämä on mitenkään mahdottomuus. Se vain tarvitsee todella terveen ja vahvan itsetunnon. “Don’t mistake my kindness for a weakness”. Kiltteydessä piilee suunnaton vahvuus.

  • Ems

    Vau mikä postaus Hanna! Osaat kyllä niin hyvin tiivistää sanoiksi näitä kauniita pehmeitä arvoja, jotka itsekin jaan. Ja kuten joku muukin jo sanoi, blogisi kommenttiboksi on tosiaan kuin uusi postaus, niin kauniisti ja keskustelevasti täällä kommentoidaan :)

    • Todella ihana kuulla, että pidät näistä kirjoituksistani! Varsinkin kun tämä oli aikalailla täysin tajunnanvirtana kirjoitettu, eikä niin monelta kantilta mietitty, mitä yleensä yritän tehdä kaikkien pintaa syvemmältä postauksieni kanssa. Halusin vain vilpittömästi kiittää taas teitä siitä, että tämä kommenttiboksini on päivästä toiseen niin ihanaa luettavaa. Miten kannustavia, fiksuja ja hyväsydämisiä ihmisiä <3 Kiitos.

  • Saaramaria

    Tätä lukiessa mulla tuli mieleen muutaman vuoden takaa eräs kommentti, joka oli uskomattoman julma ja kauhea, se liittyi lapseesi (silloin heitä taisi olla vasta yksi ❤️) julkaisit kommentin ja vastasit jotain lyhyesti. Itse taisin myös kommentoida sitä. Jäin miettimään vastattuani, miten pahalta minusta, täysin ulkopuolisesta tuntui, sen täytyi tuntua sinusta ainakin tuhat kertaa pahemmalta, silti et sortunut alatyyliseen haukkumiseen, nolaamiseen tai tylyttämiseen. Vaikka kommentti oli hyvin henkilökohtainen ja täydellisen törkeä, et silti vastannut ns. “Samalla mitalla”. En voinut kuin ihailla tyyliäsi. Vanha ja monesti todettu viisaus “sanomisesi kertovat enemmän itsestäsi kuin niiden kohteesta” pitää kyllä paikkansa.

    • Voi Saaramaria <3 Tiedätkö. Taidan tietää mitä kommenttia tarkoitat. Koska se on jäänyt munkin mieleen. Se nimittäin sinun laillasi tuntui ihan älyttömän julmalta enkä voinut uskoa, että kukaan voisi toivoa sellaista edes suurimmalle vihamiehelleen. (eli tämä missä toivottiin sisustuspostauksen yhteydessä, että lapseni saisi syövän, jotta saisin jotain oikeaa mietittävää sisutusratkaisujen pohtimisen sijaan). Kyllä. Tuntui ihan hirveältä. Mutta onneksi tätä on tehnyt niin pitkään, että sitä tietää, että tällaiset kommentit eivät kerro minusta vaan kirjoittajasta. Minulla on ihan toimiva suodatin. Tietää mitä ottaa milloinkin itseensä ja milloin ei. Kommentista tiesi, että kirjoittajalla on valtavan paha olla. Eikä huonoa oloa saa toiselta pois olemalla samalla mitalla takaisin. Kiitos, että myötäelit <3

      • Saaramaria

        ❤️ Tämä tekee tästä blogista heittämällä maailman parhaan. Keskustelu ja ajatusten vaihto, arvostuksesi lukijoita kohtaan näkyy juuri täällä.

        • Onko tää ok, että mua vähän itkettää taas? :D Eikä ees hormoneja mitä syyttää? :D Kiitos Saaraaria <3 Te teette tästä blogista pitämisen arvoista.

  • rosa

    Melkein nieleskelen kyyneleitä tätä lukiessa. Sinä sen sanoit. Kiltteys on tärkein piirre ja viehättävin <3 sun postaukset on äärimmäisen ajatuksia herättäviä. Ja kertoo sinusta ihmisenä paljon. Myös tuo, että arvostat lukijoitasi,periaatteessa tämän työn "asiakkaita" on aina osoitus sydämmensivityksestäsi. Kaunista päivää perheellesi Hanna! :)

    • Voi ihana Rosa <3 Kiitos sinulle kun olet aina osaltasi täällä kommenttiboksissa jakamassa niin hyvää ilmapiiriä <3 Kiitos, että olet seurana! <3

  • Mom, wife, boss :D

    Kiltteys on tosi vaikeaa :D siis näin ruuhkavuosien ja kolmen pienen lapsen arjessa! Osaisipa itse olla kiltimpi ja omaisi pitkän pinnan! Moni ulkopuolinen ystävä ja tuttava pitää minuakin varmaan kilttinä ja empaattisena – mietin aina että jos perheeltä kysyttäisi niin todellisuus lieneisi jotain diktatuuriin ja armeijalliseen kurinpitoon verrattavaa. Ja kun tietää että senkin pystyisi tekemään toisella tavalla!! Jos ei olisi se jatkuva ihana kaaos-väsymys-kiire-pinna :)

    Uskon että tässäkin voi kehittyä kun tiedostaa oman kehittämisen tarpeensa. Vinkkejä kilttiiin ja pitkäpinnaiseen perheen pyörittämiseen otetaan vastaan ! :D

    • rosa

      Saankohan kommentoida tätä näin välistä:D mut tosi hyvä kirjoitus! Oon päiväkodissa töissä ja huhheijaa jos mammat ois aina kuulemassa miten myös periaatteessa ammattikasvattajillakin pinna kiristyy välillä.. Työkaveri saattaa sanoa “voi kun tämä *entu jäisi äkkiä lomalle, en jaksa enää!” Ja ite seuraavassa hetkessä “voi jeesus mikä siinä on vaikeaa ymmärtää ettet revi toiselta tukkaa päästä!!?” Eikä ne äänensävyt ole silloin näteimmästä päästä.
      Mutta, ne hyvät hetket voittaa nuo koska niitä on enemmän krt tuhat, eli en usko että ketään lasta haittaa että näkee ja kuulee myös että aikuinenkin on todella vain ihminen. Toivottavasti ei menyt ohi aiheen koska tarkoitan just tuota mitä Hannakin; ei pinnan kiristyminen ole haitaksi jos/kun on muuten muina hetkinä positiivinen lempeä jne

      • Juuri näin! Meidän on ymmärrettävä, että meidän tulee olla armollisia myös itsellemme. Kaikki me mogaamme aika ajoin. Mutta niinkuin sanoit, kunhan ne hyvät hetket voittaa reilusti ne huonot niin ollaan voitolla! Kaikilla meillä on heikot hetkemme. Se pitää muistaa ja antaa itsellemme myös anteeksi, mutta myös oppia niistä! <3

    • Tottakai kaikilla menee joskus hermo! Onhan se selvä! Ihmisiä vain tässä ollaan. Pitää olla itselleenkin armollinen ja tunnistaa kun ne fiilikset tulee ja mennä sinne vaatekaappiin vaikka hetksi yksikseen riehumaan :D Ja kyllä mä sanon, että pinnakin pitkittyy. Lasten kanssa ihan pakko. Mulla on ollut todella lyhyt pinna, nyt paljon pidempi, mutta kyllä sekin aina vähän väliä pingahtaa kun pojat sitä oikein koettelee. Ymmärrän tuon diktatuurin. Sanoisin, että olen lujasti lempeä. Meidän perheessä on hyvin selkeät rajat, joista pidetään kiinni. Pakko, koska muuten tämä homma lähtisi aivan lapasesta. Joten voimia sinne – kaikki me yritetään parhaamme! <3

      • Mom, wife, boss :D

        Näinpä :) se että pystyy elämään omien arvojensa ja aatteiden mukaisesti – pystyen aidosti kuunnella, ymmärtää, arvostaa ja kunnioittaa muita osoittaa kyllä älytöntä vahvuutta subjektissaan :)

        • Se on juuri näin. Osuit naulan kantaan! Ja sitten kun saisi reseptin siihen, miten kaikki pystyisivät tähän. Koska sitähän me kaikki varmasti haluaisimme!

  • Maija

    Ihana teksti <3 Kiitos, kun jaksat tehdä tätä blogia!

    • Voi kiitos Maija! <3 Suomessa niin suuri määrä huikeita blogeja, joten kiitos kun annat omalleni aikaasi! <3

  • Haidi

    Näin lukijanakin kommenttiboksi on aina ihanaa luettavaa. Se on ikäänkuin oma postauksensa ihan sen ansioista, että jaksat aina vastata kommentteihin ajatuksella. Itselläni on kanssasi melko samanlainen ajattelutapa monissa asioissa, joten on ollut ihana päästä lukemaan muidenkin mielipiteitä. Ja tottahan se on, aina pitäisi olla kiltti ja yrittää ymmärtää, koska koskaan ei tiedä sitä tarinaa toisen taustalla :) kiitos siis sinulle, että jaksat ottaa aikaa kommenttiboksissa vastailuun<3

    • Kiitos Haidi erityisesti sinulle. Olet aina niin aktiivisesti luomassa sitä kannustavaa ja ymmärtäväistä ilmapiiiriä <3 On tärkeää aina yrittää ymmärtää. Se opettaa. Ja tuo rauhaa omaankin elämää. <3

  • Jaana

    Ihanasti kirjoitettu ja sun postausten kommentit on sellaisia, että niitä on kiva lukea. Uskallan myös väittää, että tää johtuu siitä miten helposti lähestyttävän ja hyväsydämisen oloinen sä oot. Et oo kovettunut trollien tai ilkeimmänkään kritiikin alla ja vastailet lähes aina lukijoillesi. Se on tärkeää, sillä silloin kommentoija kokee olevansa arvostettu ja todellinen vuoropuhelu syntyy. Kiitos siis sulle, Hanna ja aurinkoista viikonloppua!

    • Voi kiitos Jaana kovasti todella kauniista kommentista. Mutta mä luulen, että nimenomaan kaikki tuo on enemmänkin opettanut. Laittanut miettimään asioita monimuotoisemmin. Kun ymmärsi, että ikävät kommentit kertovat enemmän niiden sanojasta on saanut enemmän rauhaa ja ymmärrystä omaan elämään. Miettinyt millä saisi toisen pahaa oloa helpotettua. Ei ainakaan vastaamalla ilkeästi takaisin. Kaikilla on tänä päivänä arki todella kiireistä. Olen todella kiitollinen jo siitä, että käytte lukemassa ja annatte blogilleni aikaanne. Vielä häkelyyttävämpää minulle on, että otatte vielä aikaa ja kommentoitte. Blogeissa nykyään kun kommentointi on vähentynyt huomattavasti. Ei täällä. Kiitos siis teille <3

  • Kaisa

    Ihana kirjoitus Hanna. Olen samaa mieltä kanssasi, että kiltteys on hyvin tärkeä luonteenpiirre ja se avaa monia ovia. Kiltteyttä on myös hyvä opettaa jälkikasvulleen – oma esimerkki kulkee tietysti tässäkin etunenässä. Itse koen olevani kiltti ja empaattinen, mutta toisinaan nuorempana saatoin sortua peittämään epävarmuuttani “kovan” ulkokuoren taakse, enkä halunnut näyttää tunteitani julkisesti. Nuorena/teininä kiltteys ja erityisesti herkkyys eivät useinkaan ole niitä arvostetuimpia luonteenpiirteitä muiden nuorten kesken, vaan valitettavasti niistä tulee helposti kiusatuksi, kuten minulle kävi. Onneksi ikä tuo tähänkin viisautta ja sitä osaa arvostaa itseään ja luonteenpiirteitään ihan erilailla nykyään.
    Ihanaa kesän alkua sinulle Hanna. Nautin suuresti näistä syvällisemmistä teksteistäsi, vaikka harvemmin kommentoin. Myös blogikuvasi ovat aina niin tyylikkäitä ja laadukkaita <3

    • Se on juuri näin! Satuitko lukemaan tuon postaukseni, jonka linkitin postauksen alkuun? Samaa mieltä. Kiltteys on yksi tärkeimpiä asioita mitä lapsilleen opettaa. Ja ikävä kyllä lapset ja nuoret ovat vielä niin oppiensa alussa. Lapsi ei osaa vielä käsitellä kaikkia tunteitaan ja miettiä muiden niin monimuotoisesti. Toki toiset ovat herkkyydeltään luontaisempia tässä, kuin toiset. Toivon kovasti, että pystyn istuttamaan poikiini sellaisen itsevarmuuden siemenen, että he osaavat aina puolustaa itseään ja muita kunnioittavasti kun siihen on tarvis <3