Mammamuotti

Ihmiset tuntuvat pitävän lokeroinnista. Se tuo turvaa ja järjestystä omaan maailmaan kun asiat ja ihmiset voi sijoittaa omiin bokseihinsa. Ne jotka eivät miellytä itseä saavat leiman otsaansa ja passitetaan mielessä Siperiaan. Mutta kuinka tärkeää olisi muistaa, että ne lokeroinnit pitäisi kerta kaikkiaan unohtaa. Se luo täysin turhaa vastakkainasettelua, kun oikeasti pitäisi yrittää ymmärtää paremmin sitä toista rinnalla seisomalla. Se sitä rauhaa tuo – kaikille.

Yksi klassikkoesimerkki on ikuinen työssäkäyvä äiti vs. kotiäiti asettelu. Mammamuotti. Kuinka ääripäähän vietynä töissä täyttä viikkoa tekevä äiti ihmettelee miten joku voi saada tyydytystä vain kotona olemisesta? Tai miten kotiäitinä oleva ihmettelee miksi niitä lapsia piti tehdä jos vanhemmilla tuntuu olevan tärkeämpää tekemistä kuin omien lastensa kasvatus?

vest ZARA
shirt ANINE BING
leather pants SAMSOE & SAMSOE
shoes CHANEL
bag YSL

Omassa ystäväpiirissä on hurjasti lapsia. Tunnen monia lapsiperheitä ja totean, että yksikään heistä ei ole samanlainen. Ajatus siitä että äitiys / vanhemmuus olisi jaoteltavissa on absurdi. Vanhemmuus on uniikkia. Jokainen perhe on uniikki. Vanhemmuus yllättää rankkuudellaan muottiin katsomatta. Tuskin kukaan äiti / vanhempi säästyy turhautumisen tunteilta vaikka kuinka olisi esimerkiksi halunnut kotiäidiksi / -isäksi. Valitsit mitä tahansa, nostaa ajoittainen syyllisyyden tunne päätään. Joko sitä syyllisyyttä tunnetaan riittämättömästä ajasta kotona tai oman uran puutteesta. Vanhemmuus on ihmiselon herkimpiä hetkiä, jossa kukaan ei halua epäonnistua. Kaikki laittavat itsensä omalla tavallaan täysillä likoon ja haluavat tehdä absoluuttisen parhaansa. Mutta silti me kaikki koemme epäonnistumisen hetkiä. Pikkulapsiarki on rankkaa. On vaikeaa elää hetkessä kun sitä tuntuu että päivittäin on pinnisteltävä pitääkseen ajatukset kasassa ja ponnistella ottaakseen kelloa kiinni. Välillä palaa pinnakin. Arki tuntuu helposti suorittamiselta. Me kaikki räpiköimme aika ajoin.

Olemme kaikki erilaisia, mutta meitä yhdistää halu tehdä parhaamme. Olla onnellisia omassa arjessamme. Kukin pystyy parhaaseensa eri tavoin ja jokainen hakee oman tasapainonsa siihen, että pystyy elämään hetkessä ja tuntea läsnäolon voiman. Sydän auki, mutta jalat tukevasti maassa. Lapsiarki vaatii paljon, mutta se on myös samalla yksi palkitsevimpia asioita maailmassa. Oma arki tuntuu hetkessä ihanammalta kun lopetetaan vastakkainasettelu ja vertailu. Ei tuomita, vaan tuetaan. Tsempataan muita. Seistään vieressä, ei vastakkain. Unohdetaan mammamuotti ja muut lokerot. Me kaikki teemme varmasti parhaamme. Sen ymmärtäessä arki saa rauhan vaikka lujaa ruuhkavuosissa mentäisiinkin.

Kuvat Alexa Dagmar