Se, mikä ei tapa, ei todellakaan aina vahvista
18.8.2017“Se, mikä ei tapa, vahvistaa”
Siinä lause, johon törmää aika ajoin vaikean äärellä. Vaikka lause sanotaankin auttavassa tarkoituksessa, tuo se harvemmin helpotusta mustaan hetkeen. Enemmän se jopa ärsyttää. Vanhassa sanonnassa on ikävä kaiku. Ikään kuin vaikea asia pitäisi vain niellä ja jatkaa eteenpäin – entistä vahvempana. Mutta kun elämässä kaikki ei todellakaan vahvista. Joskus kohdalle osuu niin syvä suru, että se jättää pysyvät arvet. Jotkut surut eivät koskaan katoa. Ne vain tulee kantaa. Niin lohduttomalta kuin se kuulostaakin.
blazer FILIPPA K
top ZARA
pants H&M
shoes FLATTERED / saatu
bag CÉLINE
Kun toinen on kohdannut suuren surun yrittävät muut läheiset ympärillä löytää lohduttavia sanoja. Sellaisten sanojen löytäminen voi olla hyvin vaikeaa. Onko edes niitä oikeita sanoja? Elämässä tapahtuu aika ajoin asioita, jotka eivät käy järkeen eivätkä tunnu oikeudenmukaisilta. Vaikean äärellä harvemmin kaipaa neuvoja. Tuollaisina hetkinä on tärkeää antaa surua koskettaneen tuntea kaikki tunteen kirjot. Suru on kuin aalto, jonka huiput voivat vaihdella rauhallisuudesta raivoon hetkessä. Läheisenä ei voi kuin antaa toiselle tukensa ja sanoa, että on vierellä. Toisen surua kun ei voi viedä pois, mutta sitä voi yrittää kantaa yhdessä. Niin, että taakka ei kävisi toiselle liian painavaksi. Syvän surun hetkinä ei välttämättä edes tarvitse sanoja. Riittää kun on vieressä. Kuunnella, pitää kädestä kiinni ja halata. Olla läsnä.
Harvemmin ihminen tarvitsee briljanttia mieltä joka puhuu, vaan useammin hyvän sydämen joka kuuntelee.
Joten kaiken sen mikä ei tapa ei todellakaan pidä vahvistaa. Lause mielestäni ontuu. Se kuulostaa kovalta. Ei meidän koviksi pidä vaikean äärellä muuttua. Tärkeämpää, mutta ehkä myös vaikeampaa, tässä elämässä on yrittää säilyttää kaunis herkkyys ja lämmin empatia elämän hetkittäisestä kovuudesta ja pimeydestä huolimatta.
Kuvat Kira Kosonen