Autopilotti ja arjen mustat aukot

Olen kova multitaskaamaan. Luonteeltani olen aina ollut listoja rakastava ahkera järjestelijä ja nyt kolmen alle viisivuotiaan lapsen vanhempana tuo taito on erityisen tarpeen. Minulle on luontaista toimia suhteellisen tehokkaasti. Näen missä järjestyksessä mitäkin tulisi tehdä ja mitä voin tehdä yht’aikaa, jotta saan kaiken tehtyä mahdollisimman sujuvasti. Hetken trendisanani taitaakin olla tehokkuus. Mutta nämä päivät kuluvat välillä niin kovilla kierroksilla, että äidin kovalevy on vain täynnä ja mieleni siirtyy autopilotille. Autopilotin aikana tehdyt asiat eivät olekaan niin hallinnassa kuin asiat muutoin ovat…

knit BANANA REPUBLIC
pants BANANA REPUBLIC
sunnies CÉLINE
earrings J.CREW
bag YSL

Olen välillä huomannut kovalevyni olevan niin täyteen ängetty, että kaikille asioille ei olekaan enää omaa lokeroansa muistissa. Pään on täyttänyt arjen pikkuhöttö, kuten kenen kurahanskat on missäkin? Kuka tarvitsee uudet kumisaappaat ja missä koossa? Mitä ruokaa tehdään tänään päivälliseksi? Oliko kaapissa tarpeeksi maitoa? Mitä ostaa 6-vuotiaalle tytölle viikonlopun synttärijuhliin ja olihan meillä lahjapaperia? Näitä tavallisia ja päivittäisiä asioita mitä tähän lapsiarjen rumbaan nyt kuuluu. Surullisen kuuluisaa metatyötä. Kotona siivoan ja järjestelen lähes taukoamatta. Aina huoneesta toiseen kulkiessa kantatuu jokin tavara omalla paikalleen. Mutta sitten siivotessani havahdun siihen, etten löydä omaa puhelintani mistään. Kymmenen minuutin raivokkaan etsinnän jälkeen löydän sen laukustani, minne olen sen hetki sitten siivonnut. Asiasta ei ole mitään muistikuvaa. Ehkä korkeintaan joku kaukainen sumun takana kurkisteleva häivähdys. Tai esimerkiksi eilen etsin juuri syömääni suklaapatukkaa, jonka roskat löydänkin roskiksesta. Enpä autopilotilla toimiessani huomannut syöneeni sen kokonaan ja siivonneeni jo jäljetkin. Pää on niin täynnä pikkuhöttöä, että tällaisia mielen mustia aukkoja on päivät täynnä autopilotin jäljiltä.

Kuvat Metti Forssell