CATEGORIES

Hidastamisen vaikeus

21.5.2018

Olen ollut viimeaikoina normaalia väsyneempi, joka on varmasti normaali ja ajoittainen tunne kaikille ruuhkavuosien metelissä navigoiville. Viimeiset vuodet ovat tuntuneet siltä, että jokainen päivä alkaa kisaamalla kellon kanssa. Miten saisin mahdollisimman paljon tehtyä pienessä ajassa? Miten ja missä järjestyksessä pitää toimia, että olisin mahdollisimman tehokas? Ongelma on vielä se, että olen luontaisesti hyvä organisoimaan ja aikatauluttamaan. Päivittäinen suorittaminen tulee ikään kuin selkärangasta ja huomaamatta. Olen kolmen pienen lapsen kanssa aina ajoissa paikalla, tarpeelliset tavarat on mukana ja samalla mielessäni laskeskelen jo monelta on tehtävä lähtöä, että ollaan ajoissa seuraavassa paikassa. Päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet hurahtavat ohi silmissä. Muistaako sitä oikeasti elää tätä hetkeä, kun ajatus on usein jo siinä mitä tulee tehdä seuraavaksi?

Stress is caused by being here, but wanting to be there.

Sorrun liian helposti suorittamiseen ja siihen, että asiat pitäisi tehdä nopeasti ja ennenkaikkea tehokkaasti. Vuosien saatossa sitä kun on huomannut liiankin hyvin, että ei se tekeminen koskaan lopu. Tehtävien lista on loputon. Stressiä voi ottaa kaikesta eikä stressi itse meitä tapa, vaan meidän oma tapamme suhtautua siihen. Nyt jos joskus pitäisi opetella karsimaan kaikki tarpeeton ruuhkavuosien keskellä. On osattava sanoa ei ja antaa tärkeyttä omalle jaksamiselle. On pystyttävä delegoimaan. On pystyttävä olemaan lempeämpi myös itselleen. Pitääkö kaiken olla niin järjestyksessä kotona? Voisiko sietää sotkuisempaa kotia? Pitääkö tämä välttämättä tehdä tänään? Voisinko delegoida tämän jollekulle muulle? Kyllähän ystävät varmasti ymmärtää, jos kolmen lapsen kanssa on joskus myöhässä?

On opittava menemään hitaasti, mennäkseen nopeasti. Elämme elämäämme ikään kuin päivässä ei olisi tarpeeksi tunteja, mutta jos tekisimme jokaisen asian rauhallisesti ja harkiten, pääsisimme päämääräämme ehkä nopeammin ja ainakin vähemmällä stressillä. Sitä minä harjoittelen parsta aikaa. Opettelen hidastamaan. Koska ulkoisia asioita ei pysty kontrolloimaan, mutta sisäisiä kyllä.

There is more to life than increasing it’s speed
-Mahatma Gandhi

20 comments

Comment

Your email address will not be published.

*

  • Pohdiskelija

    Samanlainen suorittaja täällä hei! Minulle aikoinaan sanoi viisas monen lapsen äiti, että jos et itsesi vuoksi osaa välillä rauhoittua, mieti pientä poikaasi ja sitä millaisen mallin annat hänelle naisesta. Tämä jotenkin pysäytti minut. Millaisen naisen roolin haluan lapseni omaksuvan?

    • Olipa hyvin sanottu. Tuo todellakin pysäyttää ja pakottaa miettimään. Kiitos <3

  • Maria

    Hei!
    Ihme että ylipäätänsä olet hengissä kolmen pienen pojan äitinä. Pojat kasvaa ja asiat helpottuvat. Tuo pieni lapsi vaihe on ihaninta mutta myös raskainta. Kohta jo helpottaa. Hengitä syvään ja käy ottamassa vaikka reiki-hoitoa. ??

    • :D High five kaikille äideille! :D Ja nyt kyllä on sellainen vaihe että aika-ajoin pilkahtelee helpotus horisontissa. Yksi aamu nuorimmat pojat nukkuivat yhdeksään asti ja sillä aikaa esikoinen oli tehnyt itselleen aamupalan. Ollaanko me ihan kohta tässä vaiheessa?! <3

  • a

    Hei Hanna, aivan samanlaiset tunteet täällä. Tuntuu, että suoritan vaan tätä arkea johon meillä kaksi lastaa kuuluu ja haaveissa on vielä kolmas :D

    • Myötätuntoa täältä <3 Pitäisi niin oppia hölläämään. Ja nyt on pakkokin. Minäkin tiesin aina sydämessäni, että meille tulee vielä kolmas, vaikka kahden kanssa oli jo aivan rikki aika-ajoin :D Voimia, myötätuntoa ja maailman rakkaimpia hetkiä teille<3

  • Jonna

    Niin osuvaa pohdintaa, kiitos tästä <3

    • Ihana kuulla, että muutkin painivat samojen asioiden äärellä <3

  • Suvi

    Osaan samaistua sanoihisi Hanna! Vaikka elänkin täysin erilaista elämäntilannetta. Joskus on hankala lopettaa suorittaminen ja aina ei edes ymmärrä kuinka väsynyt sitä onkaan.
    Laitoin muuten sinulle sähköpostia eilen. En tiedä onkohan se päätynyt roskapostikansioon :)

    • Moikka!
      Hei sain! Anteeksi etten vielä ole ehtinyt vastata! Luin sen kännykälläni liikkeessä illalla ja jostain syystä en ole pitkään aikaan pystynyt puhelimeni toiminnolla vastaamaan maileihin :/
      Mutta minulla on kaska tuotteita täällä mitkä mielelläni teille annan polttarihumuun <3

      • Suvi

        Ei se mitään. Tiedostan vain että omat meilini menevät usein roskapostiin. Siksi laitoin vielä täällä viestin :) ei kiirusta! Ja kiitos!

  • Anna

    Täällä toinen organisoija ja suorittaja! Tuntuu nimenomaan että aina pitäisi olla tehokas. Koitan kokoajan oppia ottamaan löysemmin ja sallia itselleni vapaahetken tekemättä mitään, saatikka ajattelematta tekemättömiä asioita. Toivotaan että tässäkin asiassa kehittyy! :)

    • No siis juuuuuuri näin. Olen nyt viimeaikoina ihan tarkoituksella pyrkinyt hidastamaan, pysähtymään, karsimaan ja nauttimaan. Ollut niin kova hälinä ja tahti niin monta vuotta, että luulen viimeisten kroppani ongelmien johtuvan tästä kaikesta. Pakko vähän hidastaa. Minäkin toivon, että opin tekemään asioita rauhallisemmin ja ajan kanssa.

  • Hanna

    Voi miten tutulta kuulostaa! Täällä kahden pienen pojan äiti ja luontainen organisoija, joka myös kiiruhtaa koko ajan nuttura tiukalla paikasta toiseen, haluaa pitää kodin kiiltävänä ja kaikki tyytyväisenä. Lopputulos on uuvahtanut äiti joka suorittamisellaan ajaa muutkin ympärillään stressiin. Kerro jos keksit keinoja miten käytännössä voisi vähän löysätä ja löytää tavan elää hetkessä.

    • Ritva

      Opin hölläämään kun terveys alkoi reistailla. Neljän lapsen äitinä koti ei enää kiillä eikä lasten vaatteet aina mätsää. Mutta äiti on tyytyväinen kun menee lasten treenien aikaan kuntosalille/lenkille. Kun äiti voi hyvin, koko perhe voi hyvin. Tsemppiä kaikille ruuhkavuosia eläville mummoille…..

      • No kun täällä vähän sama homma. Tuo umppari ja nyt sen myötä jonkin verran muitakin vatsavaivoja, niin on ihan pakko nyt oppia hölläämään, koska muuten terveys tulee vastaan… Juuri näin, on vain löydettävä ne asiat mistä saa voimaa ja energiaa jaksamaan.

      • Ritva

        Siis mammoille. Vitsit tämä ennakoiva on ärsyttävä.

    • Ah, kuulostaa tosiaan tutulta. Tekeminen kun ei tekemällä lopu… Pakko karsia ja hidastaa, ettei pala loppuun. Minä kerron – mutta ei tule olemaan omalla luonteella ihan helppoa, vaikka kuinka tiedänkin, että minun tulisi hidastaa :D

  • Haidi

    samaistun niin tuohon organisoimiseen. Päässä pyörii koko ajan to do listoja ja miettii mikä on tekemättä ja koska sen saisi tehtyä. Viimevuosina olen oppinut elämään tekemättömien asioiden kanssa edes hetken. Välillä on ihan ok maata koko päivä sohvalla ja antaa niiden to do listojen olla ??‍♀️

    • No kyllä. Nyt tuntuu siltä että on pakko opetella hidastamaan, koska muuten kroppa sanoo ettei pysty enää. Jotenkin tuo umppari tuntui olleen tälle alkusoittoa. Aion ottaa enemmän aikaa ihan vaan itsellekin – mikä EI OLE TÖITÄ :D koska monet vuodet olen vain miettinyt että työ on mun aikaa :D