Kun ei vain mene putkeen

On päivä milloin mikään ei tunnu onnistuvan. Sellaisina päivinä parhaimmatkin yritykset tuntuvan menevän mönkään. Lapset marisevat kun annoit sinisen mukin sijasta vihreän. Koska kyllähän se maito nyt maistuu erilaiselta sinisestä mukista kuin vihreästä. Lasten vaatekaappi ja -huone on kuin siellä olisi juuri räjähtänyt suuremman luokan pommi, vaikka juuri toissapäivänä pistit kaiken viimeistä legoa myöten paikalleen. Yrität multitaskata tyhjentämällä tiskikonetta erityisen tehokkaasti kädet täynnä tavaraa, mutta ahneuttasi käsien ollessa liian täynnä tiputat kasan astiota lattialle ja ärräpäät päässäsi sinkoillen katsot kun ne lepäävät jalkojesi juuressa tuhannen pirstaleina. Joskus vaan noita päiviä on, ja yleensä se on juurikin itseaiheutettua – sängystä voi nousta väärällä jalalla ja muutama epäonninen tapahtuma laukaisee dominoreaktion. Oma mielentila on ärsyyntynyt ja sitä samaa negatiivista karmaa tuntuu vetävän puoleensa kärpäspaperin lailla.

blouse BANANA REPUBLIC
jeans LEVI’S
shoes VALENTINO
bag LOUIS VUITTON Pochette Metis

Minulla oli eilen tuollainen päivä. Asiat eivät vaan menneet millään tapaa putkeen. Otetaanpa esimerkiksi nämä juuri nähdyt asukuvat. Monen mielestä aivan tavalliset asukuvat, missä ei mitään erikoista tai nyt ainakaan huonoa? Mutta ai että kun näitäkin ottaessa kaikki ärsytti. Kyseinen asu oli ollut minulla kuluneen päivän päällä ja siskoni Kiran kanssa sovittiin kun hän tulee työtapaamisen takia keskustaan lähelle meitä, nappaamme samalla nopeat asukuvat. Siskon työtapaaminen kuitenkin venyi puolitoista tuntia, mutta onneksi sentään pystyin odottamaan kotona töitä tehden. Kun sitten viimein hän pääsi menin valmiiksi ulos odottelemaan häntä, jotta ehtisimme ottaa kuvat ennenkuin minun oli jo riennettävä viemään esikoista kaverin synttärijuhliin. Tuona aikana sää oli muuttunut radikaalisti ja ulkona tuuli niin lujaa, että palelin niin että hytisin. Aivan liian vähän vaatetta päällä. Sisko vielä jumittui ruuhkaan matkallaan, joten värjöttelin ulkona ihan jäässä vielä 20minuuttia lisää odottaen. Sitten kun ruvettiin ottamaan kuvia ei paikka tuntunut toimivan yhtään. Tausta näytti hölmöltä ja kuvat vain näyttivät tylsiltä. Joskus ei vaan kokonaisuus toimi. Kuvissa huomasin, että puseroni pussitti typerästi rintojen kohdalta – alle pitäisi laittaa vain joku tuubitoppi, jotta paita lauskeutuisi nätisti. Tuntui että hymy piti pakottaa, ettei naama näyttänyt siltä että se on jäätynyt paikoilleen. Siskon kanssa ei oltu yhtään samalla aaltopituudella mistään ja molemmat tiuskivat toisilleen ärsyttävällä tavalla. Milloin toinen otti kuvaa väärästä kohtaa ja milloin toinen liikkui typerästi kameran edessä. Kerrassaan naurettavaa.

Mikä on jonninjoutavan valitukseni pointti? Että monet asiat ovat vain oman pään sisäisiä ja niistä pääsee eroon vain asennoitumalla itse uudestaan. Kaikki kuvailemani asiat ovat pikkuruisia, turhia ja merkityksettömiä asioita. Pikkujuttujen ei saisi antaa ärsyttää itseään liikaa. Ne laukaisevat helposti dominoefektin ja moni asia mikä on vallan mainiosti värjäytyy negatiivikseksi oman mielentilan takia. Tällaisina päivinä pitäisi erityisesti muistaa hidastaa ja hengittää. Asennoitua uudestaan. Sillä juurikin se oma asenne värjää maailmasi. Aina ei todellakaan voi mennä putkeen, mutta sinä itse päätät miten siihen reagoit. Huono asenne on kuin puhki mennyt rengas. Et voi mennä minnekään ennen kuin olet korjannut sen.

Kuvat Kira Kosonen