CATEGORIES

Ostin sen kamelin!

6.4.2016

Jo vuosien ajan minulla on ollut se kamelinvärinen pitkä klassikkotakki etsinnän alla. Takin kauneus pysäyttää vuodesta toiseen ja se on kuin piste i:n päälle klassisissa asukokonaisuuksissa. Suomen pohjoisilla leveysasteilla pitkä kamelitakki on myös äärimmäisen käytännöllinen. Koska tämä on takki, jonka haluan säilyvän pienen iän, olen ollut sen hankinnan suhteen hyvin kriittinen. Halusin pituuden yltävän puoleen pohkeeseen, leikkauksen olevan selkeän särmikäs – mutta pelkistetty ja sävyn olevan puhtaan vaalea kameli. Sitä täydellistä yksilöä olenkin näistä syistä monta vuotta sitten etsinyt. Pitkään olen silmäillyt Max Maran klassikkoa, mutta oikeaa kokoa ei ikinä löytynyt. Muutenkin livenä epäilin sen aavistuksen tummempaa sävyä. Koska kamelitakki on keikkunut ostoslistani kärjessä monet vuodet, olen teitäkin tasaisin väliajoin piinannut sitä käsittelevillä postauksilla. Niitä tehdessä törmäsin viime kesänä Jason Wu:n takkiin, joka oli minusta kaikin puolin täydellinen. Hinta vaan oli niin kova, että sivuutin sen täysin ja ristin takin beduiinin päiväuneksi. Tasaisin väliajoin kamelitakkia nettikaupoista etsiessäni tähän törmäsin ja muutaman syvän huokauksen päästin sen nähdessäni. Mutta sitten eilen, kun kartoitin taas hetken kamelilaumaa, jouduin hieraisemaan silmiäni. Se kamelitakki, jota olin vain päiväunissani pyöritellyt, oli nyt -60% alessa. Nämä ovat niitä aletärppejä, mitä jokainen toivoo tekevänsä. Nyt tuli ostettua talvitakki kesän kynnyksellä, mutta näihin aikoihin ne parhaat löydöt tekeekin. Tässä se nyt sitten on, se kauan etsimäni kamelitakki, jonka vihdoin sain ostettua itselleni.

thatcamelcoatLisää ideoita kamelitakin pukemiseen löydät The Camel Coat -pinterest taulultani

Ostin takin stylebop.comin kautta ja se oli viimeinen omassa koossani. Nyt odotan vain, että kuriiri tuo sen kotiovelle (arvioitu toimitus olisi ensi maanantaina). En ole koskaan takkia nähnyt livenä, joten toivottavasti se on sopivan kokoinen ja juuri niin kaunis, kun kuvissakin.

13 comments

Comment

Your email address will not be published.

*

  • Annikki

    Ihana takki! Se on varmasti aivan upea, en malta odottaa että saadaan se kuviin tänne blogiin :)
    ps. kävin äänestämässä blogiasi! toivon että voitat sen, sillä sen olet työlläsi ansainnut!

    • Mrs.V

      Voi kiitos ihan hirmuisesti Annikki! Niin kovin ystävällisesti tehty!! <3

  • Äää ei vitsi minkä löydön oletkaan aleista tehnyt! Ihan mielettömän ihana takki, joka toivottavasti livenä on ihan yhtä upea! ?

    • Mrs.V

      No aijaa!! :D Kuumeisesti ootan kuriiria ovelle! :D

  • Anette

    Hei Hanna,

    Olen seurannut blogiasi alusta saakka, ja sen kaikessa kauneudessa, eniten olen ihaillut sinun upeaa persoonaasi ja asennettasi jolla elät elämää. Tämä huokuu kaikessa tekemisessäsi ja sanoissasi, ja haluankin sanoa että olet jo hyvin, hyvin pitkään ollut minulle roolimalli. Siksi monesti hihkun ilosta kun julkaiset postauksen “pintaa syvemmältä”, jossa me lukijat kuulemme palasen lisää upeasta elämänfilosofiastasi. Toisten ajatusten kuuleminen kun helpottaa niin monesti avartamaan niitä omia silmiä omassa tilanteessa.

    Itse en ole vielä äiti, mutta toivottavasti joskus, ja toivon että voisin olla yhtä rakastava äiti kun sinä olet lapsillesi, en voi kuin ihailla. <3 Luin tänään Hesarista artikkelin ilmiöstä, josta olen ollut kovin huolestunut:
    "Professori: Oman ajan puute ja pettymys vauva-arkeen ajavat pikkulasten vanhempia eroihin". Olen miettinyt pitkään, että mistä yhteiskuntamme pahoinvointi johtuu, vaikka aikamme ihmiskunnassa ei ole koskaan olleet asiat vielä näin hyvin (ei sotia, ei nälkää..). Siksi joskus mietin, että onko oma mielemme ja miten reagoimme ulkopuolelta tuleviin odotuksiin tässä maailmassa, se pahin vihollinen onnen tiellä.

    Pitkä alustuksen jälkeen haluaisin siis esittää sinulle postausehdotuksen, perustuen tuohon Hesarin artikkeliin, että miten sinä näet tämän asian? Miten sinä olet onnistunut luovimaan niin upeasti kahden pienen lapsen kanssa (ja kolmas tuloillaan! <3 ). Minulla heräsi tämä ajatus siksi, että uskon niin monen Hesarin artikkelissa asian kanssa kamppailevan lukevan sinun blogiasi, ja ajattelin että sinulla voisi olla annettavaa niin monen tulehtuneen lapsiperheen tilanteeseen – upean asenteesi ansiosta. Vaikka blogissa et puhu juurikaan vaikeuksista, mutta pienen lasten äitinä se arki ei varmasti aina ole ruusuilla tanssimista, niin silti, sinusta huokuu kiitollisuus. Moni meistä voisi hyötyä vinkeistäsi, että miten sinä ajattelet ja toimit silloin, kun tuossa artikkelissa mainittuja vaikeuksia tulee vastaan, tai yleensäkin.

    Minun tulee ihan liian harvoin kommentoitua blogiisi vaikka joka päivä täällä käynkin, ja näköjään tästä kommentista tulikin sitten hyvin pitkä ehkä juuri tästä syystä. :D Haluan toivottaa sinulle ihanaa kevättä, paljon onnea odotukseen teidän koko perheelle. Ihanaa että olet olemassa. <3

    • Mrs.V

      En tiedä Anette miten kiittää sinua tästä kommentista ja näistä kauniimpia kauniimistakin sanoista! <3 Olettepa te lukijat tuoneet minulle niin onnellisen hymyn kasvoille lähiaikoina!!! <3

      Minulla itseasissa pinnan alla aaltoilee hirveästi ideoita näihin "pintaa syvemmältä" postauksiin, mutta vielä viime vuonna oli aikaa juuri ja juuri ajatella – ei toivoakaan, että olisin saanut ne paperille (öööh – näytölle? :D) asti. Mutta nyt tilanne on ainakin hetkellisesti toisin, kun saan oikeasti tehdä töitä rauhassa aamut ja olen päässyt jäsentelemään näitä mielessä poukkoilevia asioita. Minä ehdottomasti haluan tehdä näitä postauksia lisää – enemmän – niiden kypsymisessä menee aina vain se hetki, sillä haluan aina yrittää pohtia asiaa mahdollisimman monesta eri näkökulmasta. Mutta ehkä jumitun niihin liikaa, ehkä pitäisi sittenkin yrittää miettiä, miten asian vain tällä hetkellä näen – sillä te lukijat olette mitä ihanimmilla tavoilla aina avanneet asiaan toisenkin näkökulman, mitä on ihana kanssanne kommenttiboksissa pohtia.

      Ja tuo mainitsemasi artikkeli. Luin sen eilen ja pohdin asiaa erään kaverin facebook-sivulla. Se koskettaa minua syvästi. Toki kun samassa elämäntilanteessa on ja itse koko ajan miettii, että kamalin asia mitä voisin keksiä on se, että joutuisin menettään jonkun lapsistani, tai mieheni tai rikkomaan heidän kotinsa. Minun elämäni suurin tavoite kun on pitää huolta siitä, että minun ja mieheni suhde voi niin hyvin, että se on lapsille hyvä, onnellinen ja turvallinen koti kasvaa. Lapsen koti kun on vanhempien välinen suhde. Niin kauniisti kuulin aikanaan vihkipapin ystäville sanovan ja se iski syvälle. SItä minäkin haluan. Kaikki muu on toissijaista.

      APua, tästä lähtee taas miljoona ajatusta laukkaamaan… Kiitos ihan älyttömän ihanasta kommentista, joka inspiroi ihanalla tavalla (kuten vastaukseni pituudesta näkyy:D)! Tämä aihe lähtee heti pureskeluun! <3

      Kiitos ihan älyttömästi kommentistasi, ystävällisyydestäsi ja siitä, että annat minulle aikaasi. Olen niin kovin kiitollinen <3

      • Anette

        Voi että, en voinut mitään sille että silmäkulmani kostuivat kun luin vastauksesi, niin iloinen olen että olet samaa asiaa miettinyt ja ajatellut asiasta kirjoittaa upeita ajatuksiasi, ja syvällisiä postauksia ylipäätään. Niitä jään innolla odottamaan, niin paljon olen aina saanut inspiraatiota ja uusia näkökulmia ajatuksistasi. Ja allekirjoitan kyllä täysin nuo papin sanat, uskon että perheet voisivat niin paljon paremmin, jos kaikki pistäisimme tuon mielessä. Ihailen näitä “vanhoillisia” arvojasi, tuntuu että ne ovat harvassa tänä päivänä. Itsekin olen saman ajatusmallin perinyt isovanhemmiltani, jotka ovat minulle olleet esimerkkinä elämässä ja rakkaudessa.

        Innolla siis jään odottamaan postauksiasi, kiitos, kiitos ihana Hanna! :) ja terveisiä Hollannista, täällä olemme mieheni kanssa tovin jo asuneet ja tulet monesti täällä mieleen kun olet kertonut miten hyvin viihdyitte täällä! :) Kaikkea hyvää sinulle! <3

        • Mrs.V

          Voi kiitos taas ihanasta kommentistasi! <3 JA voi että, onko ajatukseni "vanhollisia" :D En ole edes miettinyt niin :D Minä kun tavallaan allekirjoitan sen, mitä hesarissakin on, että ei erot välttämättä johdu itsekkyydestä – vaan yksinäisyyden tunteesta. Siitä, että haluaa olla kaikessa hyvä. Parisuhteessa, vanhempana, töissä, oman itsensä kehityksessä… Sitä vaan ajaa itsensä niin tiukille kun on niin paljon osa-aluita… Siksi kai pitänee miettiä miten nuo voi tasapainottaa – oraganisoida. Pakko on tehdä prioriteetteja. Minulle se on perhe. En ehkä vielä opiskeluaikoinani uskonut näin, mutta kyllä vaan vuosien saatossa ja omasta perheestä poissa oleminen ja elämä oman miehen kanssa opetti vahvasti siihen, että minä menen perhe edellä. Muut ovat sitä tärkeitä, mutta sitä keskiötä tukevia palasia <3 Ja tiedätkö – multa tää tulee myös mun isovanhemmilta <3

          Kiitos ihana Anette! <3 Niin ihanaa sinun / teidän lukijoiden kanssa pyöritellä näitä asioita. Ja voi että! Ihana Hollanti! meillä on sinne aina ajoittain myös ikävä! Nyt meillä on suunniteilla reissu sinne (tosin vasta ensi vuodeksi) vanhalla skandikaveriporukalla, joiden kanssa siellä vuosia asuttiin. Siitä tulee varmasti niin hienoa! :)

          • Anette

            Kiitos Hanna ja Julia ihanista kommenteista! Täytyy sanoa että olen saanut tästä keskustelusta valtavasti inspiraatiota ja hyvää mieltä. Voimme olla onnellisia, että olemme prioriteettimme elämässä löytäneet; kovin surullista on että moni tajuaa mikä on tärkeintä vasta esim. eläkkeellä, siksi minusta nämä ajatustenvaihdot on niin ihania ja tärkeitä; ne herättelevät, auttavat näkemään asioita eri kanteilta ja ennen kaikkea rohkaisevat kuuntelemaan sydäntä ja toimimaan sen mukaan – huolimatta ympäriltä tulevista paineista. Ihanaa ja rakkaudentäyteistä viikonloppua! :)

          • Julia

            Oli ihanaa lukea teidän molempien kommentteja :) Kuulin jonkin aikaa sitten lauseen ” Sinun arkesi on lapsesi lapsuus” ja se iski syvälle. En ole koskaan ajatellut asiaa niin ja nyt muistutan itseäni siitä usein ja pyrin tekemään tyttöjeni lapsuudesta ihanan vaikka oma arki ei aina ole ruusuilla tanssimista. :)

          • Mrs.V

            Oi tämä lause on ihana! Itsekin joskus pysähdyin sitä miettimään pitkäksi toviksi, kun ystäväni taisi sen facebook-statuksenaan jakaa. Ihana ajatus, joka on niin totta. <3

  • Tällaisista alelöydöista tulee toisenkin puolesta niin hyvälle tuulelle.

    • Mrs.V

      Kiitos! Olin tästä kyllä aika fiiliksissä! :)