Mun personal trainer(it)

Usein kommenttiboksissa kysellään treenitottumuksistani. Pidempään blogiani seuranneet tietävät, että suosikkitreenausmuotoni on juokseminen, mutta näiden kahden ikiliikkujan kanssa en lenkkipolulle kovin usein pääse. Pienten lasten äitinä hyötyliikunta on avainasemassa. Poikien kanssa käymme usein rannassa potkulautailemassa. Minä juoksen (tai no reippaan kävelyn ja rauhallisen juoksun välimuoto) nuorin rattaissa samalla, kun vanhempi potkii menemään laudallaan. Mutta meidän perusarki on niin aktiivista, että eipä sitä ehdi liiemmin salia kaivata. Koko ajan saan juosta poikieni perässä, ettei nuorempi (päätön)menijä satuta itseään. Joka paikka pitäisi tutkia. Korkeat ja vaaralliset paikat ovat aina tietty plussaa. Sylissä viihdytään myös (varsinkin esikoinen). Ihan kuin olisi kaksi elohopeasta tehtyä kahvakuulaa, jota saa jatkuvasti olla nostelemassa. Kunnon hikitreeniä ikävöi lähinnä siitä syystä, että se on omaa aikaa milloin voi nollata ajatuksia. Se tuo ihan erilaisen hyvänolontunteen. Nyt sille ei kovin usein vain aikaa tai mahdollisuutta ole.

Tässä teille kuvien muodossa pieni pala siitä, miltä meidän päivät näyttävät kukonlaulusta auringonlaskuun, 24/7. Kuvat otettiin kymmenen minuutin sisään, kun yritettiin olla tehokkaita ja ottaa samalla asukuvat.

Pojat, pojat. Play nice.

Kun se vaan niin haluis sinne vesilähteisiin mennä…

Uskokaa nyt kundit. Ette mee sinne sähkökaapin luo räpeltää.

Sä et rakas voi vesilähteisiin nyt mennä, kun ei ole tällä kertaa vaihtovaatteita mukana.

Jeees. Korkkarijuoksua, kyykkyjä ja nostoja reilun 10kg painoilla…all day long. Pienet ikiliikkujat pitävät huolen siitä, että äiti pysyy liikkeessä ja jokseenkin omissa mitoissa, vaikka matkaa hyvänolontunteeseen omassa kropassa on vielä. Kaikki aikanaan.