Loppukiri

Enää puolitoista viikkoa jouluaattoon! Nyt hiljalleen alkaa nousta se stressi joulusta jos aiemmin ei ole vielä ehtinyt antaa saapuville juhlapyhille ajatusta. Juttelin eilen rakkaan lapsuudenystäväni kanssa, jolla myös kaikkien muiden tavoin ollut mahdoton kiire töissä vuoden lähestyessä loppua. Mikä siinä onkin suomalaisessa kulttuurissa, kun kaikki yrittävät niin tehokkaasti tyhjentää pöytänsä ennen joululomia? Ne samat hommat kun odottavat pöydällä taas lomien jälkeenkin, oli lomaa vain joulupyhät tai sen viikon tai kaksi. Useimmiten työ kun ei tekemällä lopu. Ystäväni muutti hiljattain takaisin Suomeen Kaliforniasta, missä hän työskenteli vaativassa pestissä yliopistolla kahden vuoden ajan. Jenkeissä ei vietetä pitkiä joululomia – siellä lomia hädin tuskin vietetään ollenkaan. Suomen palkalliset lomapäivät ovat suorastaan utopistisen kuuloista monelle amerikkalaiselle. Tosin sen takia siellä ei myöskään työpaikalla kehkeytynyt joulustressiä. Kaikki kun rullasi ympäri vuoden päivästä toiseen samalla tahdilla. Ei ollut mitään räjähdysmäisiä kiihdytyksiä loppuvuotta kohti. Toki tämä on varmasti ala kohtaista rapakon toisellakin puolella. Monissa ammateissa kun myös on paine tuloksista. Loppuvuonna on loppukirin paikka.