Meidän joulu
29.12.2018Taas yksi joulu takana ja vuosi lähestyy loppuaan. Olen ottanut joulun todella rauhallisesti töiden osalta, mistä syystä blogissa on ollut hiljaista kuluneen viikon ajan. Olen kuitenkin päivitellyt kuulumisia instagram-tarinoiden puolella. Vielä ensi viikon otan rauhallisemmin, ennenkuin startataan uusi vuosi käyntiin kuunnolla. Loppuvuosi oli täynnä muutoksia ja melkoista härdelliä. On tehnyt todella hyvää rauhoittua perheen parissa nämä viime päivät, vaikka vilinää ja vilskettä on tämäkin joulu ollut, mutta erittäin positiivisella tavalla. Poikiemme kanssa olemme ehtineet jo puuhata yhtä sun toista ja he pitävät myös huolen siitä, ettei tässä oikein ehtisikään töitä tekemään.
Yksi suurimmista toiveista kävi toteen tänä vuonna, kun saimme täällä etelässäkin pitkästä aikaa nauttia valkoisesta joulusta! Tosin keskustassa on nyt taas tutun harmaata ja sohjoista, mutta se että jouluaatto oli kauniin valkoinen oli suorastaan jouluihme. Oli erityisen tunnelmallista soittaa joululauluja ja samalla katsella ikkunan taakse maalautuvaa valkoista maisemaa.
Jouluaaton vietto alkoi meillä äitini luota, minne keräännyimme siskojeni sekä isäpuoleni lasten ja heidän perheidensä kanssa aamupuurolle. Äiti oli loihtinut maittavan aamupalapöydän, missä oli riisipuuron lisäksi poropiirakkaa, karjalanpiirakkaa ja munavoita, salaattia, glögiä sekä isoisäni rakastamaa banaanikakkua.
Äidiltä suuntasimme takaisin kotiin, sillä päätimme jatkaa samalla erittäin toimivaksi todetulla kaavalla, mitä viime vuonna kokeilimme ensimmäistä kertaa: illan sijaan joulupukki saapui lahjoineen jo iltapäivällä. Koska lasten joulupukkiriemu on kaikille aikuisillekin joulun kohokohtia, kutsuimme kaikki halukkaat meille sitä katsomaan. Täten meille saapui meidän perheemme lisäksi mieheni siskon perhe, appivanhempani, isäni, äitini, molemmat siskoni sekä ranskan sukumme, joka saapui täksi jouluksi Suomeen meidän luoksemme.
Olemme pienten lasten kanssa kokeneet erittäin toimivaksi järjestelyn, että joulupukki saapuu jo hyvissä ajoin iltapäivällä. Näin lasten suuri jännitys laukeaa jo iltapäivällä, mikä vapauttaa aikuiset rauhassa viimeistelemään joulupöydän herkut, sillä aikaa kun lapset touhuavat uusien lelujensa kanssa. Sen jälkeen kaikki malttavat istua paremmin joulupöydässäkin. En ymmärrä miten emme ole tehneet näin aina? Sillä joulupukin tultua vasta ruokailun jälkeen on kello jo sen verran paljon, että lapset pitää hätyytellä nukkumaan melko nopeasti uudet ja mielenkiintoiset lahjat saatuaan. Tämä ratkaisu on tehnyt jouluaatostamme hyvin toimivan.
Toivottavasti teilläkin oli oikein onnistunut jouluaatto, napa paukkui jouluruoista ja saitte viettää paljon aikaa kaikkien rakkaittenne kanssa.