Kiireen kintereillä
1.2.2019Sängyn pohjalta morjensta! Meillä on lähestulkoon koko perhe flunssan kourissa. Tauti alkoi kaatamalla viikko sitten keskimmäisen ja pikkuhiljaa se on saanut kiinni meistä jokaisen. Tosin en valita, me olemme selvinneet tämän syystalven todella vähällä sairastelulla. Tekee jopa ihan hyvää ottaa tämä viikonloppu ihan rauhassa perheen kesken ja katsella leffoja vällyjen välissä. Loppuvuosi menikin sellaisessa hulinassa, että oli aikakin pysähtyä.
Kiire on tunnetusti luovuuden tappaja. Kovassa tahdissa muisti ja luova ongelmanratkaisukyky heikkenee. Oma alani on hyvin luova ja erittäin nopeatempoinen. Mutta vauhdikkaalle luonteelleni tahti sopii ja olen ehdottomasti mukavuusalueellani, mutta jälleen tällä viikolla sain huomata pysähtymisen tärkeyden kaiken keskellä. Olen tehnyt taas sen virheen, että olen todennut olevani liian kiireinen edes lounastauoille ja sortunut itselle ominaiseen multitaskaamiseen ja syönyt esimerkiksi nopeasti samalla jotain kun teen töitä. Torstaina tapasin kahta työkaveria rennon lounaspalaverin äärellä. Pysähdyttiin hetkeksi kuulumisten äärelle ja sparrailtiin rauhassa monikanavaisen median kehitysideoita. Kiitos työkavereiden haastamisen, sain tuon reilun tunnin aikana rutkasti ideoita ja insipiraatiota, sekä uusia silmiä aiheesiin, joissa itse on ollut puiden keskellä näkemättä metsää. Itselle taas hyvä muistutus siitä, että jokaisessa päivässä on oltava kiireettömiä hetkiä, sillä ne jos jotkut lisäävät tuotteliaisuutta. Toimivin lääke kiireeseen on läsnäolo. Yksinkertaista, eikö? Miksi sitä aina vaan silti sujahtaa takaisin siihen samaan oravan pyörään juoksemaan?
Syyni kiireeseen on oma luonteeni. Kiire tuntuu olevan rakennettu syvälle geeneihini. Nopeus on minulle mittari tehokkuudesta, vaikka itsekään en sen jatkuvaa painostavaa tunnetta jaksa. Pidän siitä, että minulla on monta rautaa tulessa ja paljon tehtävää, vaikka siihen ajoittain myös väsyn. Kukapa ei?
Kiire ei ole vain minun ongelmani, vaan yhteiskuntamme. Kuulumisia kysellessä on erittäin yleistä ja hyväksyttävää vastata “kiirettä kiirettä”. Se on jopa ihannoitua. Mutta miksi? Jos sinulla ei ole koko ajan kiire ja kädet täynnä töitä, voi pelkää näyttävänsä jopa laiskalta. Silti hetken trendi on kyky olla läsnä hetkessä ja eliminoida kiire elämästään. Miten sitä saisikin tehtyä kaiken tarvittavan, olla aina ajoissa ja silti tehdä kaikki rennon kiireettömästi? Se kenellä on tähän resepti, laittakaahan jakoon.
Life is too short to be in a hurry.
Oscar Wilde