Throwback Thursday: Tähän aikaan viime vuosina…
28.2.2019Aloitin viime kuussa Throwback-sarjan, missä kerran kuussa katsastan edellisvuosien blogisisältöä. Mitä tein tasan vuosi sitten helmikuussa 2012? Miltä tyyli silloin näytti? Entä helmikuussa vuonna 2013? Tänä vuonna Strictly Style-blogi täyttää kymmenen vuotta. Ensimmäinen Strictly Style blogikirjoitus on toukokuulta vuodelta 2009. Tämä sarja kertaa kuluneiden vuosien tapahtumia, sillä teistä niin moni on ollut mukana alusta saakka. Kun toukokuussa tulee vuosikymmen täyteen, aion sitä jotenkin juhlistaa. Miten, on vielä mysteeri. Hyviä ideoita otetaan vastaan. Todennäköisesti pidän juhlat, minne kutsun rakkaita kollegoita ja teitä mahtavia seuraajiani, ketkä olette olleet tuki ja turva läpi vuosien. Mutta sen pidemmittä puheitta, kurkistetaan aiempien vuosien helmikuuhun.
Helmikuu 2011
Tälloin asuimme vielä Hollannissa kylässä nimeltä Heerenveen. Elettiin colour blockingin kulta-aikaa ja minä olin erityisen inspiroitunut Guccin kevät/kesä 2011 näytöksestä. Kirkkaiden värien lisäksi mainitsin postauksessa olevani erityisen viehättynyt elegantista beigestä! Puuterisävyt olivat tuolloinkin erityisen in. Muoti kulkee ympyrää, mutta beigen sanoisin olevan ajaton klassikko muodista riippumatta.
Helmikuu 2012
Kevään klassikoita on pastellisävyt. Vuoden 2012 kevät oli erityisen hempeä mintunvihreän, hattaranpinkin, laventelinlilan, tipunkelatisen ja jäänsinisen sävyissä. Tuo beige pusero minulla on edelleen, mutta se on kärsinyt kun se eksyi vahingossa väärään pesuohjelmaan. Yritän pelastaa sitä, sillä se on kaunis klassikko. Noita housuja en enää päälle pukisi. Niiden aika on osaltani ohi.
Tuolloin asuimme Leedsissä Englannissa ja odotin kaikessa hiljaisuudessa esikoistamme. Olin väsynyt ja huonovointinen, mutta blogissa en ollut salaisuuttani vielä jakanut, sillä pelkäsin kuollakseni raskauteni menevän kesken. Näin ei onneksi käynyt.
Helmikuu 2013
Olimme muuttaneet takaisin Helsinkiin kahdeksan vuotta ulkomailla asumisen jälkeen. Esikoisemme oli syntynyt ja perheeseemme kuului minun, mieheni ja pienen poikamme lisäksi vielä kaksi ihanaa haukkuamme, Ben ja Zara. Heitä on ajoittain ihan valtava ikävä. Olemme koiraihmisiä henkeen ja vereen, samoin lapsemme. He olivat esikoiseni parhaat kaverit. Kun nuorimmaisemme alkaa olla kouluikäinen, tulee talouteemme hyvin todennäköisesti vielä karvainen sydänystävä.
Ja tuon asun voisin helposti pukea samanlaisena päälle. Tosin nuo kyseiset Hunterin saappaat hajosivat liitoksistaan jokunen vuosi sitten.
Helmikuu 2014
Odotin toista poikaamme. Päällä lähes sama asu kuin edellisen vuoden kuvassa ja kuten totesin, voisin pukea asun tällaisenaan päälle nytkin, vaikka miellänkin tuon paidan jo hieman “raskausajan teltaksi”. Onpa ollut leuto helmikuu! Nyt teiden reunaa koristaa vielä lumikinokset vaikka tiet ovatkin pääsääntöisesti sulat.
Helmikuu 2015
Tässä kohtaa vielä jännitimme tuleeko muutto Kaliforniaan vai ei. Minä olin melkein kaksi kuukautta yksin Suomessa poikiemme kanssa kun mieheni kiersi LA Galaxyn kanssa treenileirillä ja sitten lähti edeltä Kaliforniaan järjestelemään asioita valmiiksi meidän saapumista varten.
Tuoreen kahden pojan äitinä ristin tuon hempeän vaaleansinisen takin MOB, eli Mother of boys -takiksi. Tämänkin asun voisin pukea päälle tuollaisenaan. Pastelliset takit olivat tuonakin keväänä kovassa suosiossa. Erityisesti jäänsininen ja hattaranpinkki olivat hittejä.
Helmikuu 2016
Asuimme vielä Amerikassa. Olin juuri tullut raskaaksi, mutta en tainnut tässä kohtaa vielä edes tietää sitä. Ihmettelin väsymystäni ääneen ystävälleni Outille, joka mietti, että voisinko olla raskaana? Siitä kotiin mennessä kävin ostamassa raskasutestin ja suureksi yllätykseksi se oli positiivinen. Me kun olimme ajatelleet alkaa yrittää kolmatta heti kun muutamme Suomeen, eli seuraavassa kuussa. <3
Olin hiljattain ostanut tuon takin amerikkalaiselta Club Monaco merkiltä. Se taitaa olla BCBG Max Azria merkin rinnalla suosikkini paikallisista vaatevalmistajista. Muita lemppareita ovat Banana Republic, J.Crew sekä Anine Bing. Jalassa näkyy myös samat beiget saappaat, jotka ovat näkyneet useasti tänä keväänäkin asukuvissa. Tuossa kohtaa sekoitin erityisen paljon beigeä ja harmaata keskenään, kun nyt puen beigeä mielummin kauttaaltaan.
Helmikuu 2017
Taas asuimme takaisin Helsingissä ja kuopuksemme oli neljän kuukauden ikäinen. Nyt oli tunne vahva siitä, että perheemme oli nyt kokonainen.
Voi että miten ihastuinkaan vekkihameisiin vuonna 2017. Vaikka tuo metallinhohtoinen hame olikin aika räväkkä vaatekappale, käytin sitä yllättävän paljon. Nyt tänä keväänä ostin itselleni beigen vekkihameen, joka on osoittautunut mahtavaksi hankinnaksi. Kuvia siitä tulossa pian lisää. Tämänkin asun pukisin päälleni tällaisenaan.
Helmikuu 2018
Viime vuonna heräsi ajatus josko meidän perhe sittenkin jäisi asumaan keskustaan. Olimme aina ajatelleet muuttavamme kauemmas keskustasta kun meillä on perhettä ja sitten kun muutamme “pysyvästi” Suomeen. Mutta lasten päiväkodin ja harrastusten myötä ehtikin käydä niin, että juurruttiin kaupunkiin entistä syvemmin. Arjessa on niin monia rakkaita ystäviä, perheitä ja lapsia, että niistä ei tahtoisi millään päästää irti. Samojen kysymysten äärellä ollaan edelleen. Molemmissa asumismuodoissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Koti tulee olemaan se, missä se kodin tunne tulee ensimmäiseksi vastaan. Onko se kaupungissa vai ei, on vielä mysteeri.
Viime vuonna harmaa oli erityisen vahvasti edustettuna. Tuonkin asun pukisin päälleni tuollaisenaan. Alla myös linkki toiseen postaukseen, missä fiilistelin ruskeaa ruutua, sen fanitus jatkaa vahvasti tähänkin kevääseen.
Siinä taas katsaus edellisiin vuosiin. Kuten totesin viimekin kerralla – olen ilahtunut siitä, että valtaosaa vaatteistani käyttäisin edelleen juuri sellaisenaan ja suurin osa löytyy kaapistani edelleen.