P*sk*n äidin perjantaitoivotukset

Kun tiistaina kirjoitin p*sk*sta äiti hetkestäni en osannut arvatakaan millaisen vastaanoton se saisi. Pelkäsin saavani tuomion muiltakin, kuin itseltäni. Hyvin nopeasti kävi ilmi, että pelko oli täysin turha. Sain ryöpyn lailla tukea valtavalta määrältä äitejä. Kukaan, ei kukaan, tuominnut tuota hetkeä, mistä itsellä oli se huonoin omatunto ja mistä itseni tuomitsin. Sain taas huomata, että me olemme usein itse itsemme pahin kritisoija. Teidän myötätuntonne, vertaistukenne ja lämmin kannustus liikutti minua syvästi. Mikä voima vertaistuella voikaan olla. Me kaikki äidit olemme parhaita mahdollisia äitejä lapsillemme. Me kaikki yritämme parhaamme, mutta välillä väistämättä mennään metsään. Elämään kuuluu kaikki tunteen kirjot. Kaikki me teemme joskus virheitä ja toivomme toimineemme toisin. Tämä kaikki on lapsenkin hyvä nähdä. Vanhemmatkin ovat vain ihmisiä. Elämässä on myös vaikeitakin tunteita, mutta nekin näytetään ja käsitellään sekä tarvittaessa omaa toimintaa pyydetään anteeksi. Ja lapsethan oppivat useimmin parhaiten esimerkistä – eikö?

Tästä inspiroituneena halusin jakaa kanssanne muutamia aiheeseen sopivia toteamuksia. Toivottavasti tämä voi tuoda kaikille hyvää mieltä ja helpotusta niihin tuleviinkin p*sk*a äiti hetkiin. Ihanaa lasten kinastelu-, ärsytys- ja narinavapaata viikonloppua kaikille! Hahahahha. We wish! :D