Tämän ihmisen suusta
6.6.2019Palasimme eilen illalla Espanjasta. Meillä oli aivan ihana reissu ystävien ja perheen kanssa, mutta valehtelisin jos sanoisin että viimeiset pari päivää ovat olleet ihania. Ne ovat olleet päinvastaisia. Olen käynyt hyvin syvissä vesissä ja kyseenalaistanut monia asioita. Olen mennyt itseeni. Olen kokenut epäonnistuneeni, olevani todellinen pettymys ja suoraan sanottuna olevani huono ihminen. Pääni on ollut pyörällä ja mieli ollut hyvin maassa. Minulla on mennyt hetki koota ajatuksiani, mutta halusin asiasta kirjoittaa teille ennen kuin pystyn normaalisti jatkamaan eteenpäin.
Moni teistä on saattanut törmätä kohuun, joka nousi maanantaina ilmestyneestä Metti ja Hanna podcast -jaksosta, jonka nimi oli “Miehen suusta”. Jaksossa haastattelimme meille entuudestaan tuntematonta miestä kysymyksillä, joista osa oli omia ja osa oli podcastin kuuntelijoiltamme ig-tarinoiden puolelta tulleita kysymyksiä. Tarkoituksena oli tehdä humoristinen ja kevyt jakso miesten ja naisten eroista miehen suusta. Lopputulema olikin niin päinvastainen kuin olla ja voi.
Se mikä minua sattuu ja mistä olen syvän pahoillani on, että olen toiminnallani loukannut muita. Olen eniten kyseenalaistanut sen miksi en nähnyt miten loukkaavia osa kysymyksistä ja vastauksista monelle oli? Mikä minussa on vikana, että itse jakson tekotilanteessa en nähnyt vastauksia minua tai naisia loukkaavana? Koska nyt jälkeenpäin kun olen lukenut irrallisia otteita haastattelusta tekstin muodossa, on se kuulostanut korvaani paljon pahemmalta kuin tuolla hetkellä. Koen että minulla on normaalisti hyvä itsemyötätunto ja sen myötä tiedän että kaikki tekevät virheitä ja mogaavat isostikin joskus, mutta tätä virhettäni minun on ollut vaikea hyväksyä, koska se on loukannut muita niin laajasti.
Olen pyöritellyt asiaa päässäni toistolla nyt parin päivän ajan. Olo on ollut hirveä. Vieläkään ei ole ajatukseni täysin koossa eikä minulla ole kaikkia vastauksia. Olen ollut viimepäivinä myös hyvin surullinen vieraamme takia, joka teki palveluksen ystävälleen ja saapui kahden tuntemattoman ihmisen haastateltavaksi. Ystävälle tehty palvelus on saattanut hänet somemyrskyn silmään. Julkinen kivitys ja joukkolynkkaus on asioita joita en koe kenenkään ansaitsevan. Somekohut ovat vaarallinen tapa nyky-yhteiskunnassamme. Siksi toivon, että hänelle sallitaan anonymiteetti. Tämä ei ole varmastikaan ollut hänenkään tarkoituksensa. Ei olla naisten tai miesten leireissä, vaan inhimillisen ihmisyyden puolella. Me teimme virheen kun emme muokanneet kysymyksiä selvästi vain yhden miehen mielipidettä koskevaksi vaan ikäänkuin hän vastaisi kaikkien miesten puolesta. Kukaan kun ei voi lopuksi kuin puhua omasta puolestaan. Teimme myös virheen kun annoimme ulkonäkökeskeisille mielipiteille niin paljon valtaa omalla alustallamme.
Se, että jaksosta on moni saanut sellaisen viestin, että ulkonäkö olisi se tärkein asia ja muulla ei muka olisi merkitystä on minulle kamalaa. Luettuani kritiikkiä ymmärrän, että sen kuvan on moni saanut ja olen siitä äärimmäisen pahoillani. Se että jakson sisältö voi monelle tuoda tunteen omasta riittämättömyydestä on minulle niin surullista enkä voi sanoin kuvailla kuinka pahoillani siitä olen ja sitä pyydän nöyrimmin anteeksi. Itse kun nimenomaan en koe ulkoisilla asioilla olevan painavaa merkitystä, mutta samalla en voi käsi sydämellä sanoa sen olevan totaalisen merkityksetöntä ensikohtaamisella. Niin miehet kuin naiset tekevät mielestäni arvioita ulkonäön perusteella, mutta ulkonäkö on mielestäni niin häviävän pieni osa koko pakettia. Ulkonäkö ei ole se asia mihin toisessa ihmisessä rakastutaan. Arvotan juurikin inhimillisyyttä, tervettä itsevarmuutta, hyvää itsetuntoa, muiden kunnioitusta ja kaikkien hyväksymistä sellaisinaan kun he ovat. Siitä etten osannut äänityshetkessä huomata miten loukkaavaa teksti saattoi joillekin olla, koen suurta mielipahaa. Minua ei loukkaa että joku ei pidä ulkonäöstäni, mutta minulle tuo syvästi murheellisen olon se etten toiminut kaikkia huomioonottavalla ja kannustavalla tavalla. Ei saisi olla tottunut ulkonäköön kohdistuvaan arvosteluun. Ulkonäön arvostelu on aina väärin, koska meistä ihan jokainen on viehättävä omalla tavallaan. Se on viesti jota olen blogillani halunnut vuosikaudet välittää, että juuri sinä riität ja olet upea juuri sellaisena kuin olet. Niin pahoillani olen, että kyseisessä podcast jaksossa se hyvin tärkeä arvo ei ole tullut ilmi. Sitä pyydän kaikilta anteeksi, koska haluan jokaisen tietävän olevansa arvokas.
Samalla haluan kiittää niin monia hyvin empaattisia, inhimillisen lämpimiä ja kannustavia ihmisiä (niin naisia kuin miehiä ja ystäviä kuin tuntemattomia), jotka ovat osoittaneet ymmärrystä ja olleet tukena vaikeana hetkenä. Tässä kohtaa on helppo lyödä lyötyä, mutta niin moni teistä on tehnyt päinvastoin. Olette ymmärtäneet kuinka kaikki tekevät virheitä ja uskoneet minuun tietäen, että jaksosta monen saama käsitys ei edusta arvojani. Opin nyt viimeistään että podcastien tekeminen on vaativaa ja tuntemattoman haastattelu tuo siihen aivan oman lisänsä. Tässä meidän kouluttamattomuutemme toimittajan rooliin oli merkittävä asia. Kiitos ja anteeksi. Nyt taas leuka rinnasta ja eteenpäin.
Kuvat Alexa Dagmar