Olen jo jonkin aikaa kerännyt lastemme hauskimpia letkautuksia ylös ja nyt olisi taas aika jakaa muutama kuolematon heitto teidän kanssanne.
Viisivuotiaallamme on tarhan viskarivihko, jossa huomasimme hiljattain toistuvan erään tarhassa olevan tytön nimen ueasti sydämien ympäröimänä. Ensirakkautta selkeästi ilmassa. Kysyin hiljattain koulunsa aloittaneelta esikoiseltamme, tykkääkö hän puolestaan kenestäkään tytöstä. Siihen hän totesi tyynen rauhallisesti. “Ei mulla ole aikaa kirjoitella mitään tyttöjen nimiä.”
-Nim. Kiireinen koululainen vm.2012
5-vuotias: Onko isä Suomessa rosvoja?
Mieheni: Ikävä kyllä jokaisesta maasta löytyy ilkeitä ihmisiä.
5-vuotias: Lahdessa ei ole.
(?! :D)
Pohjustukseksi: meillä esikoinen ja keskimmäinen ovat olleet suorastaan mestareita toistensa ärsytyksessä viimeisen vuoden ajan. Ihan kuin heillä olisi joku kisa siitä kumpi osaa olla ärsyttävämpi ja kumpi saa toisen ärsyyntymään enemmän. Uusia keinoja etsitään jatkuvasti. Tästä sain todisteen eräänä aamuna, kun hyväntahtoisesti muistelin meidän esikoista pienenä ja miten hän 2-vuotiaana kannusti joukkuettaan. Erehdyin matkimaan sitä miten suloisesti hän sen teki. Tästähän hän ärsyyntyi ja käski minua heti lopettamaan ja poistui paikalta. Samassa vieressä istunut keskimmäinen loi minulle äärimmäisen tyytyväisen katseen, nyökytteli päätään ja tyytyväisellä hymyllä säihkyvin silmin sanoi minulle:
“Nice mom!” :D
(Taisin pelata huomaamattani toisen pussiin)
Mietin mitä tekisin ruoaksi ja pohdin salaattia.
5-vuotias. “Salaatti pilaa mun elämän.”
Minä kysyn ruokapöydässä jo hieman ärtyneenä 2-vuotiaalta kuopukseltamme, joka on pelleillyt ikuisuuden pöydässä eikä syö ruokaansa:
Minä:Meinaatko syödä tuon?
2-vuotias: Hyvä kysymys.
(well gee, thanks)
5-vuotias: Miksi tuolla palaa valo?
Minä: Oho, se on jäänyt päälle.
5-vuotias: No mut toi oli äiti vain kysymys, tässä sulle toteamus: Sulla ei ole sataa korvaa.
(You are so right my son)
Kuvat Pinjamari Jirout