Ensimmäinen viikko uudessa kodissa
8.2.2020Aika rientää. Tasan viikko sitten oli muuttopäivä. Tuo viime viikon torstai oli melkoinen rykäisy. Koko omaisuuden siirtäminen Helsingistä uuteen kotiiin Kauniaisiin varastoineen kaikkineen tuntui koko kehossa. Poden tällä hetkellä suurimman stressin jälkeen pienoista muuttoväsymystä ja kroppakin on ihan mustelmilla kaikkien laatikoiden kantelusta ja siirtelystä. Mutta me olimme tehokkaita ja ahkeria. Vuorokaudessa olin jo purkanut jokaikisen muuttolaatikon ja ne odottivat siistissä pinossa eteisessä muuttofirman hakua paljon aikaisemmin kuin olisin itse uskonut. Mutta miten meillä on mennyt ensimmäinen viikko uudessa kodissa? Mitkä asiat ovat ilahduttaneet? Mitkä taas turhauttaneet?
Muutto on yksi kovimpia stressin aiheuttajia ihmisen elämässä. Ehdinkö saada kaiken ajoissa hoidettua? Tavaran siirtoa ja fyysistä rasitusta suurempi huoli meillä oli lapsista. Miten he sopeutuvat muutokseen? Vaikka meillä on ollut erittäin vahva luotto siihen, että kaikki menee erinomaisesti, niin silti on aina pieni huoli takaraivossa. Meneehän kaikki hyvin? Koska täältä ei pystytty tarjoamaan nuorimmille pojillemme vielä paikkaa samasta päivähoitoyksiköstä, päätimme pitää heidät vielä samassa tutussa päiväkodissa Helsingissä, missä on meille pitkäaikaiset, tutut ja rakkaat hoitajat. Joten heillä arki säilyy suht ennallaan, vaikka päivittäinen matka sinne ja takaisin onkin pidempi. Totesimme, ettemme halua heille liikaa muutosta erottamalla heitä muuton yhteydessä eri päiväkoteihin. Kesän jälkeen he muuttavat sitten yhdessä uuteen päiväkotiin täällä, mistä löytyy valmiiksi tuttuja perheitä. Mutta viime maanantaina esikoisemme aloitti täällä uudessa koulussa. Samassa koulussa, missä minäkin olen käynyt ala-asteen. Valtavan suurta helpotusta ja turvaa toi se, että meillä on täällä paljon ystäväperheitä entuudestaan. Saimme hoidettua niin, että esikoisemme pääsi samalle luokalle oman lapsuudenkaverinsa kanssa, kenet hän on tuntenut 2-vuotiaasta lähtien. Ensimmäisenä päivänä kun hain häntä koulusta, oli minulla vastassa poikani ja kolme muuta poikaa hänen ympärillään. “Tuleeko hän myös iltapäiväkerhoon?”, “Missä te asutte?”, “Saanko hänen puhelinnumeron?”. Esikoinen oli löytänyt oman kaveriporukkansa jo ensimmäisenä päivänä ja ystävyyssuhteet olivat saaneet alkunsa sujuvammin kuin olisin edes voinut toivoa. Kävi ilmi, että moni pojista asui ihan lähistöllä. Keskiviikkona oli jo ensimmäinen uusi ystävä kylässä ja toissa-aamuna esikoinen halusi kävellä yksin kavereittensa kanssa kouluun. <3 Sydän oli pakahtua onnesta ja ilosta kun katselin hänen iloista askelta koulua kohti uusien ystävien kanssa. <3 Lapset <3 Miten vaivatta he sujahtavatkin uuteen arkeen ja tekevät uusia ystäviä leikiten. <3
Kauniainen on minulle tuttua seutua, joten koen paljon nostalgiaa täällä kierrellessämme. Eilen kävin lounastauon aikaan lenkillä oman lapsuudenystäväni kanssa, kenen kanssa ollaan oltu samalla luokalla ala-asteelta asti. Tutustuin häneen itse silloin kun muutin pienenä kakkosluokkalaisena Kauniaisiin “uutena tyttönä” Tapiolasta. Olemme varttuneet täällä yhdessä, mutta aikuiseksi kasvamisen jälkeen olemme molemmat asuneet lukuisissa eri maissa ja kaupungeissa. Läpi kaikki vuodet olemme pitäneet yhteyttä ja hetki asuttiin Hollannissakin samaan aikaan. Mutta nyt olemme kaikkien vuosien jälkeen päätyneet takaisin lapsuuden maisemiin perheinemme ja samanikäisten lastemme kanssa <3 Niin ihanaa. Kotimme kulmalta avautuu aivan ihanat luontopolut. Hymy on herkässä kun olen juossut ympäri kaunista Gallträskin järveä sekä lähialueen metsäpolkuja. Auringonpaiste on kuin tilattu tähän fiilikseen. Tuntuu niin hyvältä olla takaisin Kauniaisissa.
Kotimme sisustus on vielä aivan kesken. Kaikki suuremmat asiat alkaa olla tehtyna kuten maalaukset ja lista-asennukset, jotka valmistuivat hyvissä ajoin ennen sisäänmuuttoa. Uusi keittiökin valmistui viikossa upeasti erinomaisen asentajan ansiosta. Nyt vain odotamme keittiömme kivitasoa saapuvaksi. Kivitasot tilataan vasta kun itse keittiö on paikallaan, jotta koko on millilleen oikea. Näin alkuvuonna on aina kiireisintä, joten jono on kuulema 2-3 viikon luokkaa. Viikon päästä tulee kuluneeksi kolme viikkoa siitä kun mitat käytiin ottamassa, joten toivottavasti kohta saadaan keittiökin valmiiksi ja pääsen näyttämään teille sen! <3 Kaikki muut kodinkoneet siellä toimivat työtason puutteesta huolimatta, mutta astianpesukonetta ei voida kytkeä ennen kuin taso on paikallaan. Täten tässä viisihenkisessä perheessä on riittänyt tiskihommia viime viikon ajan. :D
Tämä talo on ollut aika pitkän ajan suht tyhjillään ennen kuin me tähän muutimme. Saimme huomata tänne muuttaessa, että talossa on sokeritoukkia. Ne ovat sinänsä harmittomia, mutta iljettäviä kylläkin. Olen nyt tehnyt paljon töitä päästäkseni niistä kokonaan eroon. Iltaisin ja aamuisin olen kaatanut kaikkiin viemäreihin kiehuvaa vettä, vaihdoimme kaikki lattialistat ja sen yhteydessä myrkytimme reunukset ennen uusien asentamista. Silti niitä esiintyy välillä (mikä kuulema on Suomessa nykyään hyvin yleistä), mutta tällä hetkellä pohdin pitäisikö tilata vain tuholaistorjuja järeämmillä keinoilla. Kotivakuutuksemme piiriin huomasin sen ainakin kuuluvan. Jos teillä on mitään erityisen hyviä keinoja niistä eroon pääsyyn, kuulen mielelläni.
Summasummarum, muutto on sujunut erinomaisesti ja sopeutuminen uuteen arkeen on alkanut vauhdilla – kiitos alueella asuvien ystäviemme sekä erittäin lämpimän ja vastaanottavaisen naapuruston. Nyt on ainakin erittäin vahvaa “kuherruskuukausi”-vaihetta havaittavissa.